Muutama sana muovikasseista

Hongkong kielsi viime vuonna maksuttomien muovikassien jakamisen asiakkaille tavarataloissa ja ruokakaupoissa. Uusi lainsäädäntö määrää, että muovikasseista on veloitettava 0,5 Hongkongin dollaria (noin viisi eurosenttiä). Tarkoitus on kannustaa ihmisiä ottamaan oma kassinsa kauppaan mukaan ja vähentää näin jätettä ja ympäristön kuormitusta.

Keskustelua muovikassien käytön vähentämisestä on käyty muuallakin maailmassa, nyt myös Jyväskylässä. Jyväskylän kaupungin tulevaisuuslautakunnassa on työskennelty ilmastonmuutoksen torjumisen parissa ja valmisteltu kannanottoa ”Jyväskylän kaupunki – vastuullisen ja rohkean ilmastopolitiikan toteuttaja”. Kannanotto tarjoaa myös konkretiaa: Siinä pohditaan muovikassien käytön vähentämistä esimerkiksi jakamalla kotitalouksiin kestävämpiä kangaskasseja ostoksia varten.

Ajatus on kannatettava, sillä muovikassi on epäkäytännöllinen ja epäekologinen väline ostosten kantamiseen. Välttämällä muovikassin ostamista ihminen voi tehdä politiikkaa henkilökohtaisilla kuluttajavalinnoillaan. Tämä on vastuullista toimintaa, eikä ympäristönsuojelu jää näin vain yleviksi puheenvuoroiksi seminaareissa ja keskustelupalstoilla.

Facebookissa toimii ryhmä nimeltään Muovikassiton maaliskuu, joka nimensä mukaisesti kannustaa ihmisiä jättämään muovipussit maaliskuussa kauppaan. Liityin itse ryhmään paitsi sen tärkeän tavoitteen vuoksi, myös siksi että se muistuttaa hyvin siitä, kuinka ympäristötavoitteita on ajettava kahta kautta: yhteiskunnallisen osallistumisen ja politiikan, samoin kuin omien tekojen ja kulutusvalintojen kautta. Tahdonkin nyt haastaa kaikki ystäväni – ja varsinkin vastustajani – viettämään muovikassitonta maaliskuuta!

PS: Nostan esiin pari hyvää kirjoittajaa blogosfääristä viime ajoilta: Jani Tanskanen kommentoi kokoomusnuorten närkästymistä Facebookissa käydystä kriittisestä keskustelusta. Juho Suortti puolestaan kysyy tärkeän kysymyksen, mitä on olla turvattu?

Tulevaisuus mukaan kielipolitiikkaan

Henna Virkkunen kannatti haastattelussaan (KSML 16.2.) Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdotusta aloittaa ruotsin kielen opiskelu jo viidennellä luokalla. Kielten opiskelu näin aikaisessa vaiheessa on perusteltua, mutta valitettavasti tärkeämpi kysymys on unohtumassa. Mitä kieltä kouluissa tulee opettaa?

Esityksessä kyse on vain ja ainoastaan ruotsin kielen opiskelusta. Tälle kielivalinnalle on olemassa selkeät historialliset syyt, mutta peruskoulun tuntijakoa uudistettaessa olisi mahdollista ajatella myös tulevaisuusorientoituneemmin.

Lasten opetuksessa tulisi harkita, millaisia taitoja he tarvitsevat aikuistuttuaan, parin kymmenen vuoden kuluttua. En usko, että suomalaisten tulevaisuuden työntekijöiden asema eurooppalaisilla työmarkkinoilla turvataan sillä, että heille opetetaan kaksi hyvin pientä eurooppalaista kieltä, suomi ja ruotsi.

Suomi antaa kansainvälisillä työmarkkinoilla turhan paljon kaulaa muille maille vanhanaikaisella kielipolitiikallaan. Ongelma tulee ilmeiseksi, kun ajattelemme esimerkkiä saksalaisesta työntekijästä, joka opettelee äidinkielensä lisäksi ranskaa ja englantia. Hän pystyy toimimaan moninkertaisen joukon eurooppalaisia kanssa heidän äidinkielellään, verrattuna suomalaiseen joka taitaa suomen, ruotsin ja englannin.

Haaste tulee vielä näkyvämmäksi, kun se viedään globaalille tasolle. Kuinka suomalainen aikoo kilpailla työpaikoista vietnamilaisen kanssa, joka osaa vietnamin lisäksi kiinaa ja englantia? Entä espanjaa, portugalia ja englantia osaavan brasilialaisen kanssa?

Moniin entisiin siirtomaihin on jäänyt itsenäistymisen jälkeenkin siirtomaaisännän kieli ainoaksi tai toiseksi viralliseksi kieleksi. Suomeen on jäänyt Ruotsin kieli yhteisen historian vuoksi.

Menneisyyttä tulee kunnioittaa, mutta sen vuoksi ei kannata rampauttaa suomalaista tulevaisuuden menestystä huonolla kielipolitiikalla.

Ruotsi tulee varmasti olemaan tärkeä kieli suomalaisille tulevaisuudessakin. Mutta koululaisille on syytä tarjota myös muita vaihtoehtoja. Etelä-Amerikka tullee olemaan entistä tärkeämpi kauppa-alue tulevaisuudessa, joten ruotsin osaajien lisäksi on tärkeää, että Suomessa on myös espanjan ja portugalin osaajia. Venäjää tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, erityisesti maan itäosissa. Kiinan merkitys maailmantaloudessa ei tule ainakaan pienenemään, joten kiinan osaajat tulevat olemaan kullanarvoisia.

Kielipolitiikassa – kuten muussakin politiikassa – on hyvä muistaa menneisyys, mutta pitää kuitenkin mielessä, että politiikkaa tehdään tulevaisuutta varten.