Ajankohtainen prostituutiokeskustelu

Anna Kontula julkaisi pamfletin Tästä äiti varoitti, jossa hän käsittelee prostituutiota. Aiheen käsittely takaa yleensä melko laajan näkyvyden ajankohtaiskeskustelussa. Itse kirjan järjellisyydestä en ole pystynyt muodostamaan kuvaa, mutta kirjan ilmestymisen myötä HS-raati käsitteli prostituutioon liittyviä kysymyksiä. Yleensä prostituutiokeskustelu on kovin epärakentavaa ja perustuu keskustelustelijoiden intuitioon ja subjektiiviseen näkökulmaan (en minä haluaisi että minun mies käy maksullisissa/ paras varmistaa varasuunnitelma jos vaimo alkaa pihdata). Vaikka osa raatilaisten mielipiteistä on näiden perusteluiden muunnelmia, mukaan mahtui myös harkitumpia näkemyksiä.

Fatalistiset mielipiteet ovat masentavia, ja vaikka ne esitetään realismina, eivät ne minusta ole uskottavia. Kirjailija Juha Vakkuri tai professori Kari Enqvist eivät usko, että prostituutiosta voidaan päästä eroon. Vaikka prostituutiolla on erittäin pitkä historia, löytyy ihmiskunnan historiasta myös esimerkkejä instituutioista, joita on joskus pidetty aivan hyväksyttävinä ja legitiimeinä, mutta joista on päästy valistuksellisen ajattelun ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä eroon, kuten orjuus tai kolonialismi.

Kutsukaa naiiviksi, mutta minä unelmoin maailmasta, jossa ei ole prostituutiota. Onko sellainen maailma mahdollinen vai pelkkää utopiaa selviää vasta sitten, kun prostituutiosta on toden teolla pyritty pääsemään eroon. Lainsäädännölliset rajoitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Tuloksia voidaan saada aikaan vain purkamalla kaikki ne tekijät, jotka vieraannuttavat ihmisen luontaisesta seksuaalisuudestaan ja jotka pyrkivät kahlitsemaan ihmisen seksuaalisuutta pakottamalla hänet johonkin muottiin.

Kun ihminen ei voi toteuttaa seksuaalisuuttaan vapaasti esimerkiksi parisuhteessa tulee kaupallisilla seksuaalipalveluilla olemaan kysyntää. Tarjontaa taas lisäävät tuloerot. Kun maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta ansaintakeinoa kuin itsensä myyminen, tulee kaupallista seksiä aina olemaan tarjolla. Kaksi keskeistä rintamaa prostituution vastaisessa taistelussa ovatkin kaikkien parisuhteita rapauttavien tekijöiden ja kaikkien tuloeroja kasvattavien tekijöiden purkaminen. Olen kirjoittanut aiheesta tarkemmin otsikolla Kahdesta suunnasta prostituutiota vastaan.

Prostituution yleisyydellä on käänteinen korrelaatio yhteiskunnan seksuaalisen vapauden kanssa. Eikö tämä yhtälö tarkoita, että seksuaalisesti täysin vapautuneessa yhteiskunnassa prostituution määrä on nolla? Jos ihmiskunta on tosissaan prostituution lopettamisen ja seksuaalisen emansipaation kanssa, sen on lähdettävä liikkeelle ruohonjuuritasolta ja vapauduttava kaikista niistä kulttuurisista tekijöistä, jotka ylläpitävät seksuaalista repressiota. Jos ihmiskunta ei ole riittävän kypsä juurimaan keskuudestaan cosmopolitaneja ja sinkkuelämiä, se ei myöskään ole kypsä elämään kaupallisesta seksistä vapautunutta aikaa.

Ihmiskunta ja sorto

Jokainen ihmisyksilö kaipaa vapautta. Jokainen tahtoo voida tehdä itse itseään koskevat päätökset, olla vapaa ja saada toteuttaa itsessään olevan potentiaalin täysimääräisesti. Ihmisen elämä on jatkuva aikuistumisprosessi, jossa yksilönkehitys johtaa vapautumiseen lapsuuden vajaavaltaisesta tilasta suurempaan itsensä käsittämiseen ja itsensä löytämiseen, jota kautta ihminen tulee tietoiseksi siitä, mihin hän pystyy ja mitä hän tahtoo. Ihminen ottaa vähitellen vallan omasta elämästään ja tätä valtaa on seurattava vastuun omista tekemisistään.

Tavoitellessaan vapautta, emansipaatiota ihmisyksilö saa jatkuvasti huomata paitsi fysiikan lakien sun muiden kosmologisten asioiden estävän omia valintojaan, myös ja ennen kaikkea toisten ihmisten. Vanhemmat kieltävät lapselta asioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja sääntöjä täytyy opetella ja noudattaa päiväkodeissa, kouluissa, armeijoissa, työpaikoilla ja yhdistyksissä. Moni asia seisoo vapautumisen tiellä.

Säännöt sinänsä eivät estä ihmisen inhimillistä kasvua, vaan monissa tapauksissa nimenomaan tukevat sitä. Ongelmia syntyy silloin, kun säännöillä ei ole mielekkäitä perusteluita tai syitä, vaan ne pohjautuvat puhtaaseen mielivaltaan. Tässä on vapaan kasvatuksen anti: Vapaa kasvatus ei usein esiintyvästä harhaluulosta poiketen tarkoita kasvatuksellista anarkiaa ja välinpitämättömyyttä, vaan ajatusta siitä, että lapsen voi antaa oman kehityksensä myötä kasvattaa itseään. Lapseen ei tarvitse kaataa sääntöjä ylhäältä päin, vaan antaa hänen itsensä käsittää, miksi on hänenkin intressiensä mukaista, että tietyt asiat ovat kiellettyjä. Esimerkiksi lasta ei ole tarkoituksenmukaista päästää ulos ilman paitaa, vaikka lapsi sellaista sattuisikin haluamaan, mutta hänen voi antaa itse päättää, laittaako päälleen vihreän vai oranssin paidan.

Vastaavalla tavalla myös aikuisen ihmisen on kasvatettava itseään. Emansipaatiossa on yksilön tasolla kyse juuri siitä, että ihminen osaa kohdistaa itseensä ja omaan toimintaansa sen kritiikin, jonka vapaa kasvatus on kohdistanut traditionaaliseen kasvatukseen. Ihmisen on jatkuvasti kysyttävä itseltään, miksi jokin asia on häneltä kielletty ja miksi hänen on tehtävä tietyllä tavalla. Näin hän voi tuulettaa ajatuksistaan pois sellaiset säännöt -moraalin, jos näin tahdotaan sanoa- joka ei ole perusteltua, eikä näin ollen kestävää, vaan itsetarkoituksellista.

Ihminen on vasta nuori toimija maailmankaikkeudessa. Erityisen nuori ja oppimaton ihminen on siinä, kuinka muodostaa yhteisöjä toisten vertaistensa kanssa. Siksi ihmisyhteisöt ylittäessään tietyn koon muodostuvat usein repressiivisiksi: Yhteisön säännöistä tulee itsetarkoituksellisia, eivätkä ne enää palvele yhteisön jäsenten intressejä. Silti totutuista toimintatavoista pidetään kiinni, koska kyky hahmottaa tilannetta koko yhteisön kannalta on puutteellista.

Repressiiviset säännöt estävät ihmisyhtöisön jäseniä toteuttamaan itseään ja saavuttamasta täydellistä inhimillistä potentiaaliaan. Usein kuitenkin jotkut yhteisön jäsenet katsovat hyötyvänsä vallitsevasta säännöstöstä ja alkavat muutosvastarintaisesti tukahduttaa uudistuksia. Nämä yksilöt pystyvät käyttämään kollektiivista yhteiskuntaa uudistuksellisten maailman parantajien alistamiseksi. Ja juuri tätä on sorto. Ihmiskunnan historia on sorron historiaa.

Nykyinen läntinen maailma ei kuvitelmistaan huolimatta ole vapautunut tästä sorrosta. Kenties mielenkiintoisimmalla tavalla se prosessi, jolla ihmisen luomat järjestelmät alistavat ihmistä, tulee näkyväksi seksuaalisuuden ja talouden alueilla. Omaa seksuaalimoraaliaan ei ole välttämätön ottaa Raamatusta, vaan sen voi omaksua esimerkiksi televisiosarjojen tai pornon tarjoaman mallin mukaan. Yhtä kaikki, ongelmaksi jää seksuaalinen repressio, sillä ihminen voi lähinnä valita kastikkeen, jossa hänet syödään. Dekadentti seksuaalinen huoramoraali on yhtä lailla seksuaalista repressiota, kuin tiukka viktoriaanen nunnamoraali. Molemmat estävät ihmistä pääsemästä tasapainoiseen suhteeseen oman seksuaalisuutensa kanssa.

Myös maailmantalous on hyvä esimerkki siitä, kuinka rengiksi tarkoitettu järjestelmä ottaa isännän roolin. Ihmiset ovat perustaneet yrityksiä siksi, jotta ne tuottaisivat ihmisille heidän tahtomiaan tavaroita ja palveluita. Yrityksiä ei ole tarkoitettu hallitsemaan ihmisiä, jota roolia ne hakevat. Talous tuottaa aivan päinvastaisia tuloksia, kuin suurin osa ihmisistä tahtoisi: ihmiset tahtoisivat nauttia elämästään läheistensä kanssa, mutta talous vaatii kilpailukyvyn nimissä suurempia työpanoksia. Suurin osa ihmisistä tahtoisi pienempiä tuloeroja, mutta heidän luomansa ja maksamansa talousjärjestelmä kasvattaa tuloeroja.

Kuten Milos Forman on todennut: ”Me rakennamme instituutioita omaksi hyödyksemme. Me maksamme niistä. Ja ne alkavat käyttäytyä kuin ne omistaisivat meidät.”


Post Scriptum: JSDN on valinnut uuden johtokunnan. Vuoden 2008 puheenjohtajana toimii Joel Lehtonen ja varapuheenjohtajana Joonatan Virtanen. Johtokunnan muut jäsenet ovat Leena Kaskivaara, Johanna Pietiläinen, Ismo Puhakka, Jukka Torikka, Jukka Utriainen, Taina Viikari ja Juha Ylitalo. Varajäsenet ovat Salla Saaranen, Mikko Laakkonen, Antero Lehmuskettä, Satu-Maria Konttinen, Olli-Pekka Koljonen ja Satu Naskinen.

Myös Demarinuorten Keski-Suomen piiri on valinnut piirihallituksen vuodelle 2008. Piirihallituksen puheenjohtaja on Salla Saaranen ja varapuheenjohtaja Ismo Puhakka. Muut piirihallituksen jäsenet ovat Niko Hjelt, Sonja Kekkonen, Jani Kokko ja Taina Viikari. Varajäseninä toimivat Joel Lehtonen ja Jukka Utrainen.

Onnittelut kaikille valituille ja toimintaintoa! Sekä suuri kiitos siitä, että olette tekemässä maailmasta parempaa