Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos on ollut kuluvalla viikolla julkisuudessa. Pienimuotoisen kohun ytimessä on ollut kasvatustieteiden lisensiaatti Pekka Räihä. Hänen väitöskirjaansa ei päästetty Jyväskylässä tarkastettavaksi, mutta Tampereen yliopisto tarjosi mahdollisuuden väitöskirjan hyväksymiseen ja väittelytilaisuuteen. Väitöstilaisuus pidettiin lauantaina 20.11.
Ensimmäisenä mediana kummalliseen tapaukseen tarttui Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkäri. Se haastatteli Räihää ja kertoi, että ensin laitos oli kiiruhtanut häntä tekemään väitöskirjansa valmiiksi, mutta sitten muotoseikkoihin vedoten kieltäytynyt lähettämästä väitöskirjaa esitarkastajille.
Jylkkäri ei lähde spekuloimaan, mistä Räihän kohtaamat hankaluudet johtuvat, mutta kirjoittaa ”Räihä haastoi työssään ”Koskaan et muuttua saa! Luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalintojen uudistamisen vaikeudesta” yliopiston vallitsevia käytänteitä sekä sisällön että muodon osalta”. Erikoista on myös se, että väitöskirjan esitarkastajat ovat samat henkilöt, joiden oli suunniteltu tarkastavan työn myös Jyväskylässä.
Kun STT teki uutisen aiheesta, myös muut mediat kuten Keskisuomalainen, Helsingin Sanomat, Aamulehti ja iltapäivälehdet julkaisivat sen. Näissä uutisissa keskityttiin kuitenkin sivuseikkoihin. Asian ydin on, mikä on Räihän väitöskirjan sisältö ja mistä hänen Jyväskylässä kohtaamansa hankaluudet johtuvat.
Sisältö
Räihän väitöskirja koskee siis luokanopettajakoulutuksen opiskelijavalintoja. Vaikka aihe voi ensi kuulemalta vaikuttaa tieteenalan sisäiseltä puheenvuorolta, joka kiinnostaa vain asiaan perehtyneitä tutkijoita, sen yhteiskunnallinen merkitys on itse asiassa melko suuri. Nyt valittavat opettajaopiskelijat voivat opettaa vielä 40 vuoden päästä ja heidän opissaan tuolloin olevat lapset jäävät eläkkeelle ehkä sadan vuoden kuluttua.
Väitöskirjasta julkaistun lehdistötiedotteen mukaan Räihä osoittaa opiskelijavalintaa uudistaneen Vakava-hankkeen epäonnistuneen tavoitteessaan lisätä uusien ylioppilaiden määrää opettajakoulutukseen valittavien joukosta. Vaikka uusien ylioppilaiden määrä opiskelijaksi valituissa kaksinkertaistui Vakavan myötä, kasvu jäi ennakoitua pienemmäksi.
Opettaja-lehden haastattelussa Räihä on melko skeptinen sen suhteen, onko uusien ylioppilaiden ottaminen suoraan opiskelemaan ilman välivuotta mielekästä.
” – Kun nopeus ja tehokkuus ovat kaikki kaikessa, nuoret halutaan heti jatko-opintoputkeen.
Räihä varoittaa, että ylenpalttinen työurien pidentäminen niiden alkupäässä voi tulla hyvinkin kalliiksi, jos ihmiset tekevät liian nopeita valintoja.
– Se saattaa näkyä keskeytyksinä ja hitaina opintoina. Tutkimukset osoittavat, että varsin monilla on uranvalinta ylioppilaskeväänäkin vielä vähän hakusessa. Kuitenkin jo seuraavana syksynä asia on useille selkiytynyt.”
Opetusministeriö olisi halukas antamaan ylioppilastodistukselle suuremman painoarvon korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Myös tämän Räihä haastattelussa kyseenalaistaa. ”Ylioppilastodistus ei kerro sitoutumisen astetta eikä anna tietoa nuoren tunne- ja luonnetekijöistä, jotka ovat opettajan työssä olennaisia.”
Politiikka
Opettaminen on poliittista ja siksi Räihän kommentit täytyy lukea paitsi tieteellisenä tutkimuksena, myös yhteiskunnallisina puheenvuoroina. Tutkimukseen nojaten hän asettuu kritisoimaan valintakoemenettelyä. Politiikan ja tieteen ristiriita tulee esiin Kansan uutisten artikkelissa: ”Luokanopettajakoulutuksen valintojen uskotaan nojaavan tieteelliseen ja perusteltuun pohjaan. Räihä ei ole löytänyt oletukselle katetta.”
Tutkimustulos ajaa Räihän törmäyskurssille opetusministeriön ”nopeasti sisään, nopeasti ulos”- korkeakoulupolitiikan kanssa. Mitään salaliittoteoriaa tapauksen ympärille tuskin kannattaa rakentaa, mutta kriittisiä ajatuksia esittäneen tutkijan savustaminen ulos laitokselta epämääräisin perustein vaikuttaa poliittiselta ajojahdilta.
Tämän näkökulman Räihä tuo itsekin esiin Kansan uutisten haastattelussa: ”Oletan, että koska työni haastaa vallassa olevia rakenteita, sitä ei haluttu päästää eteenpäin omassa tiedekunnassa.” Tiedekunnan versio on, ettei Räihä kertonut, onko väitöstutkimus artikkelikokoelma vai yksittäinen tutkimus.
Räihä pääsee joka tapauksessa väittelemään, joten loppu hyvin kaikki hyvin? Toivottavasti. Toivottavasti keillekään tutkijoille ei annettu signaalia, että tietynlaiset tutkimustulokset ovat toivottavampia kuin toiset. Mutta ainakaan niille opiskelijoille, jotka seuraavat yliopistojensa tapahtumia ei annettu sitä kuvaa, että uusi yliopistolaki olisi tuonut yliopistoihin pelkkää reilua peliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti