Esinahka on perusoikeus

Vaadin Etelä-Suomen Sanomissa lapsille oikeutta
ruumiilliseen koskemattomuuteen ja uskonnonvapauteen

Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, kuinka lasten ei-lääketieteellisiin ympärileikkauksiin tulisi suhtautua. Tällä hetkellä tilanne on Suomessa epäselvä. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on esittänyt poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen sallimista erillislailla.

Lääketieteellisistä syistä ympärileikkaaminen on hyväksyttävää. Muista syistä johtuva ympärileikkaaminen sitä vastoin on yksilön perusoikeuksien vakava loukkaus, eikä sivistyneen yhteiskunnan tule sellaista sallia.

Poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkaamista perustellaan uskonnollisilla, kulttuurisilla ja traditionaalisilla syillä. Ruumiillinen koskemattomuus ja jokaisen oikeus päättää itse omasta vartalostaan on kuitenkin perusoikeus, jota ei voida rikkoa vetoamalla em. syihin.

Harkintakykyisen aikuisen on voitava harjoittaa uskontoa ja tahtoessaan suorittaa valitsemansa uskontokunnan jäsenyyden riitit. Lapselle ei kuitenkaan pidä tehdä pysyvää ja peruuttamatonta ruumiillista vammaa hänen vanhempiensa uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

Poikien ympärileikkaus ei aiheuta yhtä totaalista tuhoa, kuin tyttöjen ympärileikkauksen - tai sukupuolielinten silpomisen - äärimmäiset muodot aiheuttavat. Periaatteellisella tasolla kyse on kuitenkin yhtä vakavasta ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksesta.

Onkin sukupuolista syrjintää suhtautua poikien ei-lääketieteelliseen ympärileikkaukseen sallivammin, kuin tyttöjen. Tyttöjen ympärileikkauksen vakavuusasteet vaihtelevat lähes symbolisesta pistosta kaikkien ulkoisten sukupuolielinten poistamiseen. Poikien ympärileikkauksessa poikkeuksetta poistetaan erogeenistä kudosta.

Sekä tyttöjen että poikien ympärileikkaukset ovat tuomittavia.

Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset sallivan lain sijaan Suomeen tulee säätää laki, joka yksiselitteisesti kriminalisoi alaikäisille tehtävät ympärileikkaukset, sukupuolesta riippumatta. Näin suomalainen yhteiskunta osoittaisi rohkeutensa puolustaa tasa-arvoa ja yksilön vapautta päättää itsenäisesti omasta vakaumuksestaan ja omasta vartalostaan.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Etel-Suomen Sanomissa 20.6.2012

Uskonnonvapaus ja ympärileikkaus

On helppo nähdä malka toisen silmässä, vai miten sitä sanotaankaan. Suomessa mielellään kauhistellaan islamilaisten maiden äärimmäisiä uskonnollisia käytäntöjä, kuten burkhia, tai naureskellaan amerikkalaisten fundamentalistikristittyjen käsityksille kreationismista.

Suomessa vallitsee muodollisesti uskonvapaus: jokainen kansalainen saa uskoa tai olla uskomatta mihin hyvänsä, oman tahtonsa mukaan. Käytännössä tämä jalo periaate kuitenkin toteutuu miten kuten. Uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta, mutta kaikkialla näin ei ole. Varsinkin pienillä paikkakunnilla monet uskonnonopettajat ovat itse uskovaisia ja katsovat asiakseen sumeilematta siirtää omat arvonsa oppilailleen.

Toinen tapa, jolla ihmisiä epäsuorasti painostetaan uskontojen pariin on se, että kirkot ovat omineet monet ihmiseloon kuuluvat juhlat ja seremoniat omikseen. Ihmisiä on liitetty pariskunniksi, lapsille on annettu nimiä ja nuorille järjestetty initaatioriittejä iät ja ajat. Eivät ne ole seurakuntien yksinoikeutta. Kuitenkin seurakunnat antavat kirkkonsa vain jäsentensä juhlia varten.

Näitä epäsuoria tapoja häijympi tapa varmistaa jäsenten suuri määrä seurakunnissa on kuitenkin lasten uskonnonvapauden loukkaaminen. Suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon siksi, että vanhemmat päättävät lastensa puolesta näiden uskonnollisesta vakaumuksesta, kun lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät pysty muodostamaan tai ilmaisemaan omaa tahtoaan. Vuonna 2010 Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 78,2 % suomalaista (vuonna 2009 79,7 %) ja samana vuonna syntyneistä 79,3 % kastettiin Evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi (vuonna 2009, 80,7 %).

Uskonnonvapauden on oltava aito vapaus. Aito vapaus valita uskontonsa ja maailmankatsomuksensa voi olla vain yksilöllä, jonka kehitysaste sallii hänen pohtia asiaa ja muodostaa oman näkemyksensä. Sylivauva ei tietenkään tällaiseen pysty. Siksi asiaa ei tulisi päättää lapsen puolesta. Lapsi on oma yksilönsä ja hänelle kuuluu samat vapaudet, kuin muillekin yhteiskunnan jäsenille.

Joitain asioita vanhempien on päätettävä lapsensa puolesta hänen ollessa pieni, mutta elämänkatsomuksesta päättäminen ei ole välttämätöntä. On oikeudenmukaisempaa antaa lapsen olla ilman ylhäältä päätettyä uskontoa, kunnes hän on riittävän kypsä päättääkseen asiasta itse. Nykyisin ihminen voi erota vanhempiensa hänelle päättämästä uskontokunnasta tultuaan täysi-ikäiseksi. Minun mielestäni lainsäädäntö on muutettava niin, että ihminen voi liittyä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi vasta saavutettuaan täysi-ikäisyyden.

Uskonnonvapaus on yksilöllinen, ei kollektiivinen vapaus. Perhe ei päätä uskonnostaan yhdessä, vaan jokainen sen jäsen päättää omastaan itse. Toisen ihmisen puolesta päättäminen ei ole uskonnonvapautta. Valinnanvapauteen ei kuulu, että yksi ihminen käyttää toisen vapautta. Ei edes siinä tapauksessa, että näiden ihmisten suhde on vanhempi-lapsi-suhde.

SDP:n puoluekokouksessa oli käsiteltävänä muutama aloite, jotka koskivat uskonnonvapautta. Yhdessä esitettiin vihkioikeuden poistamista uskonnollisilta yhdyskunnilta, mutta sitä puoluekokous ei hyväksynyt. Klassinen kirkon ja valtion erottamista esittävä aloite taas sai puoluekokouksen aivan sekaisin, vaikka sekulaarin ja modernin valtion luulisi olevan sosialidemokraateille päivänselvä tavoite.

Erityisen paljon minua harmittaa se, ettei lasten uskonnonvapautta vaativaa aloitetta hyväksytty. Aloitteen idea oli tehdä lasten uskonnonvapaudesta todellinen vapaus tyhjän julistuksen sijasta siten, että uskontokuntaan voisi liittyä vasta 15 vuotta täytettyään. Puoluekokous kuitenkin vesitti aloitteen ja päätti sen sijaan ottaa SDP:n linjaksi laskea ikärajaa erota ja liittyä itsenäisesti uskonnolliseen yhdyskuntaan 16 ikävuoteen, mikä on aivan eri asia.

Äärimmäisen törkeällä tavalla lasten uskonnonvapautta loukataan ympärileikkauksella. Ympärileikkaus tehdään lapselle, joka ei pysty muodostamaan omaa mielipidettään, eikä päättämään uskonnostaan. Ympärileikkauksella lapsen vartaloon jätetään lähtemätön jälki, jolla hänet merkitään vanhempiensa valitseman uskonnollisen yhdyskunnan yhteyteen loppuiäkseen. Ruumiillinen koskemattomuus on ehdoton perusoikeus, jota ympärileikkaus loukkaa räikeästi.

Tyttöjen ympärileikkaus on yleisesti ottaen tuhoisampi yksilön loppuelämän kannalta, kuin poikien, mutta periaatteellisella tasolla molemmat ovat yhtä vakavia loukkauksia yksilön ruumiillista itsemääräämisoikeutta kohtaan. Suomessa on epäselvää, voidaanko poikia ympärileikata uskonnollisista syistä, jos operaation suorittaa lääkäri, vai tulkitaanko teko törkeäksi pahoinpitelyksi.

Suomeen on ehdottomasti säädettävä laki, jolla lasten ympärileikkaamisesta tehdään rikos, lapsen sukupuolesta riippumatta. Ruumiillinen koskemattomuus on luovuttamaton periaate, jota ei voi loukata edes uskonnollisten seremonioiden, kulttuurin tai traditioiden vuoksi. Modernissa valtiossa tämä ymmärretään ja moderni valtio suojelee kansalaistensa perusoikeuksia.