Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Ulrich Beck on lanseerannut termin Riskiyhteiskunta, Risikogesellschaft. Hänen mukaansa olemme siirtyneet teollistuneesta yhteiskunnasta eteenpäin ja tässä uudessa yhteiskunnassa vaikuttavat erilaiset lainalaisuudet, kuin teollisuusyhteiskunnassa. Tälle yhteiskunnalle, jossa vasta opettelemme elämään, on keskeistä erilaisten riskien muodostaminen ja niiden jakaminen.
Teollisuusyhteiskunnan haasteita oli materiaalisen toimeentulon turvaaminen kaikille kansalaisilleen. Tämä tavoite on tietyssä mielessä saavutettu. Enää ihmiset eivät kuole nälkään teollisuusmaissa, vaikka köyhyyttä paljon esiintyykin ja työn ja pääoman välinen ristiriita on kaikkea muuta kuin selvitetty. Materiaalisen vaurauden tuottamisen ja jakautumisen kysymysten lisäksi joudumme nykyisin kohtaamaan myös tuon tuotannon synnyttämien riskien tuottamisen ja allokoinnin kysymykset.
Oleellisimpia riskejä ovat Beckin mukaan teknologian tuomat riskit ihmisten ja luonnon terveydelle ja hyvinvoinnille. Materiaalisen tuotannon vuoksi ihmiset laskevat toistensa hengitettäviksi erilaisia myrkkyjä, pienhiukkasia ja radioaktiivisia laskeumia. Näiden mukana kuolleisuus ja sairastuvuus nousevat. Kukaan ei kysy yksilöltä, haluaako hän vaihtaa puhtaan hengitysilmansa tiettyyn BKT:n vuotuiseen kasvuun tai haluaako hän ottaa aina ulkona ollessaan riskin jäädä auton alle siksi, ettei tarvitsisi rakentaa junaratoja. Yksi tehdas voi päästöjensä happosateilla tuhota metsän, joka kuuluu meille kaikille. Korvauksia on turha odottaa.
Riskiyhteiskunnassa kaikki ovat vastuussa riskeistä, eli siis kukaan ei ole vastuussa. Euroopan unioni ylläpitää laajaa elintarvikkeiden ylituotantoa, joka hoidetaan verovaroin maksettavien lannoitteiden liikakäytöllä. Ovatko tästä vastuussa maanviljelijät, jotka laittavat lannoitteet maaperään? Vai lannoitteita valmistavat, markkinoivat ja lobbaavat lannoiteyhtiöt? Toisaalta he eivät tee mitään laitonta, onko syyllinen siis liian lepsu ympäristöviranomainen? Vai lakia säätävä poliitikko, joka pelkkää menettävänsä kannattajiena tukea, jos puuttuu tähän ilmeiseen ongelmaan? Onko syyllinen tiedemies, joka huijaa yhteiskuntaa laskelmillaan ”siedettävistä pitoisuuksista” samalla ottaen rahaa vastaan lannoiteyhtiöiltä? Äänestäjä?
Riskit pelottavat ihmisiä ja niinpä riskiyhteiskunnan kansalainen on jatkuvasti peloissaan. Ympäristöongelmien ja -riskien ohella hän saa pelätä työttömäksi joutumista, väkivaltarikollisuutta, ydinsotaa, sairastumista ja niin edelleen. Eikä ihmisluonto kestä alituista pelkoa muuten kuin kieltämällä sen, turtumalla siihen. Valitettavan pian yhteiskunta tottuu järkyttäviinkin asioihin, kuten esimerkiksi massatyöttömyys hyväksytään nykyisin normaalina osana talouden toimintaa. Sadat tuhannet suomalaiset, miljoonat eurooppalaiset on syrjäytetty yhteiskunnasta, mutta julkisuudessa ei näy talouden rakenteisiin puuttuvaa kritiikkiä.
Kun ihminen pelkää tarpeeksi, on hän valmis luopumaan paljosta turvallisuutensa vuoksi. Ja tämä näkyy. Ympäröivä yhteiskuntamme totalitarisoituu pikaista vauhtia, kun ihmisten perusoikeuksia kavennetaan turvallisuuden nimissä. Jo kukkaruukun tekeminen voi olla rikos, jos joku aikoo kasvattaa kyseisessä kukkaruukussa huumekasveja. Työnantajien pitäisi voida valvoa työntekijöiden sähköposteja. Eurooppalaisten lentoyhtiöiden täytyy luovuttaa matkustajiensa henkilötiedot Yhdysvaltain viranomaisille, jos mielivät maahan päästä. Suomi on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa päätöksen ampua alas matkustajalentokone ja näin tappaa omia kansalaisiaan, mikäli konetta aiotaan käyttää terrori-iskussa.
Tämä on turvallistamista. Kun joku asia määritellään turvallisuuskysymykseksi, siitä ei sallita keskustelua, kuten tavalliseen demokraattiseen päätöksentekoprosessiin kuuluu. Se sanellaan kansalaisille ja kun kansalaiset ovat tarpeeksi peloissaan, he nielevät mitä vain. Tätä teemaa käsitteli myös V for vendetta- elokuva, josta lisää täällä. Tästä näkökulmasta yhteiskunnan tulevaisuus näyttää synkältä, sillä suurin osa kansalaisista ei ole edes tietoisia näistä ongelmista ja kysymyksistä.
5 kommenttia:
Hyvää ja viiltävää aikalaisanalyysiä Jukka! Erittäin ajankohtaista ja jollain tapaa sanoisinko säälittävää inhimillisen kehityksen kannalta. Ei kuitenkaan pelottavaa vaikka mieleen tuleekin G. Orwell (Vuonna 1984 -teos). Onko tämä totalitaarisuus kehitys taas sitä tilanteen logiikan valtaa? Sitä kun vaaditaan "ole nyt järkevä, näethän sinä tosiasiat, ei meillä ole vaihtoehtoja, rationaalinen ihminen tekee näin..". No, kyllä se siitä.
Hmm. Beckin teokset kuuluivat opiskeluaikojen "pakolliseen" ja välillä vapaaehtoiseenkin lukemistoon. Kyllähän hänen analyysinsa aika osuvaa on.
Sisäinen konservatiivi minussa herää lukiessani näiden tiedemiesten tekstejä, joissa nähdään suuria murroksia aina ja kaikkialla. Kuvaamasi totalitarismi ei ole uusi asia vaan ennemminkin näkisin kehityksen erilaisten poliittisten aaltojen vaihteluna kuin suorana jatkumona tyyliin siirtymä teollisuusyhteiskunnasta riskiyhteiskuntaan jne.
Olisin hyvin varauksellinen kutsumaan nykymaailmaa totalitaarisemmaksi kuin mitä mennyt kaksinapainen kylmän sodan maailma oli.
Silkkaa humpuukia. Hämmentävää, millaisella leukojen lonksutuksella voi saada "tieteilijän" tittelin. Mihin tutkimukseen tuo analyysi perustuu? Mikä aineisto on kyseessä? Keneltä on kyselty ja mitä ja miten tulokset on käsitelty? Vai onko vain "nähty" asioita joka paikassa ja sitten poimittu sopivat joukosta hienoa teoriaa varten. Toki jättäen ne teorian kannalta epämielyttävät sivuseikat huomiotta.
Mutta todella eiköhän mies nyt aika lyhyen aikajänteen tapahtumista tee hurjia johtopäätöksiä ja yleistä niitä reippaasti. Tokihan nykyään on yksityisiä turvallisuupalveluita ja käydään sotaa terrorismia vastaan, mutta enpä näkisi näitä ilmiöitä kovinkaan reippaasti arkeen vaikuttavina. USA:ssa on jälkimmäisen varjolla saatu hiukan vapauksia rajoittava laki läpi, muttei Yhdysvaloja sen perusteella voi sekurokratiaksi nimittää.
Entäs käsite "riski"? Eikös samanlaisen teorian voisi laatia vaikkapa käsitteen "onnellisuus" tai "sosiaalisuus" tai jopa "ahneus" ympärille? Olisivat aivan yhtä osuvia ja kuvaisivat erään puolen yhteiskunnasta, mutteivat kuitenkaan sanoisi oikeastaan mitään. Huru-ukko koko Beck.
Kiitos kommenteista, niin kohteliaisuuksista kuin kritiikistäkin
Beckiläinen riskiyhteiskunta on moniulotteinen ajattelukonstruktio. Kaikki kommentoijat kiinnititte huomiota sen totalitarisoitumisen varoituksiin. Totalitarismi ei tietenkään ole uusi ilmiö, mutta Beckin riskiyhteiskunnan ja Barry Buzanin käyttämän turvallistamisen käsitteiden kautta pääsemme havainnoimaan uusia mekanismeja, joilla totalitarismi, yhteiskunnan vanha syöpäläinen, vaikuttaa nykyisessä, ulospäin vapaalta näyttävässä yhteiskunnassamme.
En siis lähtisi vertailemaan maailman "totalitarisoitumisastetta" nyt ja kylmän sodan aikaan. Pikemminkin tahdon meidän olevan varuillamme niiden prosessien varalta, joilla jälkiteollista yhteiskuntaa voidaan totalitarisoida.
Tämä ei tarkoita, että esimerkiksi Yhdysvaltojen sekurokratisoivia prosesseja tulisi vähätellä. Yhdysvallat on de facto hyväksynyt ihmisten kidutuksen, joka voidaan toimeenpanna turvallisuusapparaatin halutessa. Ihmiskunta astuu montaa sataa vuotta taaksepäin inhimillisessä ja eettisessä kehityksessään, mutta asiasta ei juuri edes keskustella julkisuudessa. Eikö ihmiskunnan tulisi katsoa peiliin ja miettiä, mikä meitä niin kovin pelottaa, että olemme valmiit mihin vain turvallisuutemme nimissä?
Nytpä tämä Beckin riskiyhteiskunnan käsite tulee ajankohtaisemmaksi, kun maailmantalous horjuu ja Eurooppa nitisee sekä USA:n vakoiluketju alkaa paljastumaan.
Tuo Torikan kirjoitus oli mainio aloitus, ennakointia Beckin tulevaisuudesta.
Vinkin tälle aiheelle antoi minulle Hannu Linturi, tulevaisuuden tutkija.
Tämä vuosi 2013 on mielestäni ollut aivan surkea yhteiskuntakehityksen osalta Suomessa ja muualla. Jokainen voi todeta sen katsomalla ajankohtaislähetyksiä.
Lähetä kommentti