Affordable bicycles for foreign students

University of Jyväskylä is an internationally oriented university and has hundreds of foreign students each year from many different places of the world. Though the university and the student union welcome guests from abroad with open arms, there could be some improvements considering services for foreign students.

Often exchange students stay in Jyväskylä only for a short period, like five or nine months. Understandably they don´t wish to buy things they will have to abandon upon leaving Finland. Then again a bicycle is almost a must in Jyväskylä, because public transport is horribly expensive, but distances are short enough for cycling.

Bicycle markets sometimes overheat in the fall, when new students -both foreign and Finnish- arrive to Jyväskylä and look for affordable bicycles. One way to solve this problem would be to have the student union have some bicycles for rent for foreign students. Rents would need to be moderate, the idea is to provide service, not to create profit. For me a deposit of 30 euros, of which you get 20 back on returning the bike upon leaving would sound reasonable.

The election for the board of representatives in JYY is here, and international students need someone to speak for their rights. I would suggest creating a city-bicycle service for foreign students in Kortepohja and Roninmäki. Around 20 bicycles would be just fine to begin with. This hopefully would help our valued foreign visitors to adapt to the society.

The picture: a bicycle station in Lyon

Reipas ehdotus keskustaopiskelijoilta

Keskustan opiskelijaliitto ehdotti kannanotossaan globaalia perustuloa. Kyseessä olisi tasasumma, joka jaetaan kuukausittain kaikille maailman asukkaille. Kiitos erittäin rohkeasta ehdotuksesta! On hienoa nähdä, että keskustassakin voidaan ajatella asioita tavanomaisten mallien ulkopuolelta ja osoitetaan kiinnostusta globaaliin solidaarisuuteen. Vauraassa länsimaassa voi olla joskus vaikea muistaa, millaisissa oloissa kaikkein köyhimmät maailmassa elävät.

Yksin pieni, keskustaopiskelijoiden ehdotuksessa kymmenen euroa kuussa, perustulo ei ratkaise globaalin köyhyyden ja epätasaisen tulonjaon ongelmia. Ne ihmiset, joille globaali perustulo jäisi ainoaksi toimeentulon muodoksi, olisivat yhä köyhiä ja joutuisivat turvautumaan kyseenalaisiin keinoihin toimeentulonsa hankkimiseksi. Toisaalta suorat tulonsiirrot eivät auta niin kauan, kuin globaalit kauppapoliittiset rakenteet ovat vääristyneet. Rahan vieminen köyhältä on edelleen liian helppoa.

Rahoitukseksi mallilleen keskustaopiskelijat esittävät kansainvälistä hiilidioksidiveroa ja valuutansiirtoveroa. Molemmat ovat kannatettavia ehdotuksia, mutta antaisiko globaali tulonsiirto oikeutuksen myös globaalille ansiotulo- tai pääomatuloverolle?

Keskustaopiskelijat vihjaavat, että kansainvälisen asevarustelun hinnalla saisi jokaiselle maailman ihmiselle kymmenen euron kuukausittaisen perustulon. Vaikka asevarustelu onkin asia, johon ihmiskunta tuhlaa rahaa silkkaa kehittymättömyyttään, se ei ole ainoa. Maataloustuet ovat kuin asevarustelu: Kun yksi lisää tulivoimaansa, muiden on vastattava samalla tavalla. Rahaa kuluu, kukaan ei voita ja eniten kärsivät kaikkein heikoimmat. Mitä sanotte, keskustaopiskelijat, olisiko globaalia perustuloa mahdollista rahoittaa myös vähentämällä kehittyneiden maiden maataloustukia?

Karkea virhe puolustusvoimilta

Aliupseeriliito ja Päällystöliitto ovat tuominneet puolustusvoimat siitä, että se määräsi työntekijöitään tekemään ilmailulaitos Finavialle lakonalaisia töitä. Puolustusvoimat laskutti Finavialta työntekijöistään aiheutuneet kulut. Ilmeisesti muista henkilöstönvuokrausyrityksistä ei löytynyt sopivaa henkilökuntaa.

Ammattiliittojen turhautuminen on ymmärrettävää, mutta tapauksella on myös erittäin suuri periaatteellinen merkitys. Puolustusvoimat on puutttunut sisäpolitiikkaan ja toiminut työrauhariidassa toisen osapuolen edun puolesta. Vaikka asia itsessään on pieni, kyse on erittäin vakavasta ongelmasta: Kaikkien valtion kansalaisten puolustamiseen ulkoisilta uhkilta varustettu ja koulutettu armeija on katsonut toisten kansalaisten asian olevan tärkeämpi kuin toisten ja asettunut heidän puolelleen.

Maailmassa on paljon maita, joissa armeija osallistuu sisäpolitiikkaan ja näissä kaikissa demokratia on kyseenalaisessa tilassa. Suomessa puolustusvoimien puolueettomuus on ollut todella tärkeä asia ja sotilaallisen vallan alistamisessa demokraattiselle vallalle on oltu tarkkoja ja ehdottomia. Puolustusvoimien erheessä on toivottavasti kyse vain yksittäisen sotilashenkilön hetkellisestä heikosta harkinnasta, mutta se jättää silti hyvin ikävän tahran puolustusvoimien sotasopaan – erityisesti kun otetaan huomioon, kuinka hyvin puolustusvoimat on viime aikoina muuten hoitanut julkisuuskuvaansa.

Ylen uutinen aiheesta

Mitä tehdä Afganistanissa?

Hyökkäykset suomalaisia rauhanturvaajia vastaan Afganistanissa ovat herättäneet keskustelua siitä, mikä Suomen rooli on Afganistanissa. Keskustelu ei ole ollut kovin rakentavaa, vaan jäänyt lähinnä siihen, onko Suomi sodassa vai ei ja tulisiko suomalaisia joukko maassa vähentää, tai mahdollisesti vetää kokonaan kotiin.

Suomalaisia rauhanturvaajia vastaan hyökänneet joukot eivät vaikuta kovin kokeneilta. Hyökkääjät ovat avanneet tulen käsi- ja sinkoaseilla etäisyydeltä, joka on aseiden tehokkaan kantaman ulkopuolella. Tarkoitus ei ehkä ole ollutkaan aiheuttaa rauhanturvaajille tappioita, vaan saada uusille kapinallisalokkaille kullanarvoinen taistelukosketus. Taistelijat joilla on taistelukokemusta ovat huomattavasti toimintakykyisempiä, kuin tulikastetta kokemattomat.

Kapinalliset taistelevat kansainvälistä koalitiota vastaan, eivätkö voi voittaa sotilaallisesti. Tämän kapinalliset myös tietävät. He voivat kuitenkin heikentää koalitiota, jos saavat joitain maita vetämään rauhanturvajoukkonsa Afganistanista. Otollisimpia kohteita ovat sellaisten maiden joukot, joissa julkinen mielipide kääntyy helposti isolationistiseksi, jos omia sotilaita kaatuu maailmalla. Onkin oletettava, että kapinalliset seuraavat julkista keskustelua rauhanturvaoperaatioon osallistuvissa maissa.

Jos kapinallisten - pääasiassa talebanien ja heidän liittolaistensa - väkivalta lisääntyy, suomalaisten rauhanturvaajien riskit kasvavat. On varauduttava kuolonuhreihin. Samaan aikaan on pidettävä mielessä, mitä vastaan taistellaan ja minkä puolesta. Talibanit edustavat äärimmäisen synkkää maailmankuvaa, jossa ei ole sijaa yksilönvapauksille, demokratialle tai tasa-arvolle. Kansainvälisen yhteisön on tehtävä selväksi, ettei tällaiselle keskiaikaiselle hallinnolle ole ymmärrystä, eikä hyväksyntää. Ihmiskunnan on edettävä eteenpäin arkaaisista tavoista, vaikka kehityksellä on hintansa.

PS: Järjestömessuilla pyydettiin fukseja arvioimaan demariopiskelijoiden tavoitteita. Juho arvioi tuloksia blogissaan

Colaa ylioppilaskylään?

Muutaman vuoden tauon jälkeen palasin Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvostoon. Ensimmäisessä palaverissa oli puhetta limonaadiautomaattien sijoittamisesta kylän talojen alakertoihin.

Alustavasti suhtautuisin ajatukseen myönteisesti. Kyseessä olisi palvelu niille kylän asukkaille, jotka kokevat ajoittaista äkillistä limonadimielihalua. Myynnistä saatavat provisiot on luontevaa ohjata kylän vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen. Voidaan tietysti kysyä, onko hyvä tarjota opiskelijoille mahdollisuus rahoittaa Coca Cola Companya, mutta saman kuluttajavalinnan hän voi tehdä lähikaupassakin.

Tahtoisinkin kuulla sinun mielipiteesi asiasta, arvoisa lukijani, sitä varten kun asia tulee virallisesti päätettäväksi. Arvostan niin kylän asukkaiden, kuin yleisten kansalaisfilosofienkin mielipiteitä.

Muutama kommentti päivänpolitiikasta

Kataiselta hyvä kommentti ruoan verotuksesta

Jyrki Katainen esitti, että ruoan arvonlisäveron laskemisen 12 prosenttiin sijaan sekä ravintolaruoan, että kaupasta kuluttajalle myytävän ruoan alv laskettaisiin 14 prosenttiin. Hänen huolensa ravintoalan työllisyydestä on aiheellinen. Ravintola-ala pystyisi huonoinakin aikoina työllistämään vähemmän koulutettua ja muuten epäkuranttia tai vaikeasti työllistyvää työvoimaa. Ruoan alv:n alennus vain ruokakaupoista myytävästä ruoasta on kuitenkin selkeä heikennys ravintola-alan toimintaedellytyksille.

Kuvio on simppeli: Ihmiset ostavat ruokansa joko ruokakaupasta tai ravintolasta. Mitä enemmän ruoastaan kuluttajat ostavat ravintolasta, sitä enemmän syntyy työpaikkoja. Taloudellisessa tilanteessa, jossa yritykset vähentävät työntekijöitään tulisi ravintola-alaa tukea, eikä sen toimintaa vaikeuttaa, kuten nyt tehdään ruoan arvonlisäveroa alentamalla.

HS:n uutinen aiheesta

*************************















Arhinmäen kansanpankki

Paavo Arhinmäki esitti valtion ylläpitämän pankin perustamista, joka ei keskittyisi voiton tavoitteluun, vaan rahan lainaamiseen kohtuullisella korolla. Esitys ei ollut kovin yksityiskohtainen, mutta yhtä kaikki siihen liittyy merkittävä ongelma: Jos pääomaa annetaan perimättä siitä hintamekanismin määrittämää hintaa, pääomaa käytetään tuhlaillen ja se johtaa taloudellisen kokonaisuuden hyvinvointitappioon.

Ehkä kysessä olikin uuden puheenjohtajan retorinen harjoitus. Taloudelliset argumentit saavat poliittisissa keskusteluissa erityisaseman suhteessa kaikkiin muihin, kuten sosiaalisiin, ympäristö- tai tasa-arvoargumentteihin (kenties juridisia argumentteja lukuun ottamatta). Siksi vasemmiston on syytä oppia puhumaan talouden kielellä ja pyrittävä tempaamaan itselleen aloite talouspoliittisissa kysymyksissä.

HS:n uutinen aiheesta

*************************



Törkeä kehitysavun vähentäminen

Hallituksen suunnitelmat leikata kehitysyhteistyömäärärahoja ovat arvovalinta, joka kertoo hallituspuolueista paljon. Tiukan paikan tullen voi ottaa heiltä, jotka ovat kaikkien kyvyttömimpiä puolustamaan itseään: maailman köyhimmiltä. Vihreät on pelattu puun ja kuoren väliin. Vihreä työministeri joutuu keräämään työllistämismäärärahoja vaikuttaakseen tehokkaalta, vaikka rahat ovat poissa globaalista solidaarisuudesta, jonka puolustajina vihreät mielellään esiintyvät.

Toisaalta puhuminen kehitysyhteistyörahojen miljoonista tai kymmenistä miljoonista tuntuu merkityksettömältä, kun samaan aikaan länsimaat käyttävät miljardeja ja kymmeniä miljardeja dumpatakseen maataloustuotantoaan maailmanmarkkinoille subventoituun hintaan. Maataloustuilla tuhotaan kehitysmaiden oma, paikallinen elintarviketuotanto.

HS:n uutinen aiheesta

Sonkin kannanotto

Terveisiä Kööpenhaminasta ja Malmöstä

Kävimme heinäkuun loppupuolella Riku-pojan kanssa vierailemassa Kööpenhaminassa ja Malmössä. Tanska tuntui varmalta valinnalta matkakohteeksi, sillä sitä ja Kööpenhaminaa erityisesti on kehuttu lapsiystävälliseksi. Matka sujuikin oikein rattoisasti.

Itäisemmissä maissa matkailuun tottuneelle hintataso Skandinaviassa on toki kallis ja rahan käytön suhteen täytyy olla suunnitelmallisempi. Myös työn kallis hinta näkyy. Aivan joka paikkaan täytyy jonottaa, koska työntekijöitä on töissä mahdollisimman vähän. Tämä oli silmiinpistävä ero verrattuna esimerkiksi Budapestiin, jossa työvoimaa käytettiin jopa tuhlaillen.

Kristianiakin vaikutti rauhalliselta alueelta, joskaan en tiedä suositellaanko sitä nähtävyydeksi lasten kanssa matkustavalle. Nopeasti sain sen vaikutelman, että alueella asuu siellä jo pitkään asuneita ja melko tavanomaista perhe-elämää viettävät perheet, ja toisaalta nuorempi polvi, joka on siellä lähinnä bilettämässä.














Malmö on mielenkiintoinen paikka, sillä se on käynyt läpi raa´an rakennemuutoksen, mutta vaikuttaisi nyt selvinneen siitä. Malmön talous perustui pitkään teollisuuteen ja erityisesti laivanrakennukseen. Kaupunki kasvoi, mutta 70-luvulla alkaneiden vaikeuksien jälkeen asukasluku aleni sulkeutuvien tehtaiden ja kasvavan työttömyyden myötä. Kun nopeasti kasvava työttömyys yhdistetään siihen, että Malmö on ilmeisesti Ruotsin maahanmuuttajarikkain kaupunki, on yhtälö tiettyihin sosiaalisiin konflikteihin valmis.

Nyttemmin Malmö on luonut nahkansa ja asukasluku on taas saavuttanut 70-luvun huipun. Uuteen menestykseen vaikuttavia tekijöitä ovat ilmeisesti ainakin Euroopan integraatio, korkeakoulutus Malmössä ja läheisessä Lundin kaupungissa, sekä Juutinrauman silta. Vajaat 10 prosenttia Malmön asukkaista työskenteleekin Kööpenhaminassa.

PS: Huomioi Esa Suomisen hyvä pohdiskelu punaviheryhteistyöstä