 |
| Tasa-arvoinen avioliittolaki on kokenut kolhuja, mutta sillä on vielä toivoa. Strategia on kuitenkin ajateltava uudestaan. |
Menneitä ei kannata jäädä murehtimaan, vaan politiikassa päällimmäisen kysymyksen on oltava: Mitä NYT täytyy tehdä? Kuinka aloitteen yleviä ja kannatettavia tavoitteita pystytään tehokkaimmin ajamaan tämän harmillisen, joskin odotettavissa olleen takaiskun jälkeen?
Ensin on selvitettävä itselleen, mitkä tavoitteet todella ovat. Jokainen yhteiskunnallinen uudistus kohtaa vastarintaa. Silloin ei saa sortua vastustajien mollaamiseen, vaikka tekisi mieli korottaa omaa profiilia. Muuten itse asia jää helposti varjoon ja keskustelu lipsuu toisella tavalla ajattelevien haukkumiseksi.
Mielekkäämpää olisi pyrkiä edistämään aloitteen tavoitteita niin, että niistä tosiasiallisesti tulisi lainsäädäntöä. Tämä tavoite vaatii sen verran nöyryyttä, että on kuunneltava aloitteen kriitikoita ja pyrittävä voittamaan heidät omalle puolelleen.
Aloitetta vastustavat perustelut voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään:
1) Adoptio-oikeutta vastustavat (esim. Kaj Turunen)
2) Huonoa valmistelua korostavat (esim. Anne Holmlund)
3) Nominalistiset, eli sanan avioliitto vain miehen ja naisen väliseksi tulkitsevat (esim. Kari Tolvanen)
4) Absurdit (esim. Pentti Oinonen)
Kahteen jälkimmäiseen tuskin kannattaa tuhlata ruutia. Sen sijaan ryhmiä 1 ja 2 olisi mahdollista yrittää saada aloitteen taakse. Tämä vaatisi kahta asiaa. Olisi tehtävä uusi aloite, joka valmistellaan paremmin. Minulle jäi epäselväksi, mikä aloitteessa on huonosti valmisteltua. Ilmeisesti huonoon valmisteluun vetoaminen on vain harhautus ja vastustus on arvopohjaista. Mutta jos kansalaisten valmistelema lainsäädäntö on poliittisen eliitin mielestä epäilyttävää, niin ottakoot aloitteesta kopin ja pankoot virallisen valtion viralliset valmisteluelimet valmistelemaan.
Toinen asia on se, että tämän uuden aloitteen tulisi olla muuten samansisältöinen, kuin nyt käsiteltävän kansalaisaloitteen, mutta siitä olisi jätettävä samaa sukupuolta olevien avioparien yhteinen adoptio pois.
Tämä voi vaikuttaa kansalaisaloitteen tavoitteiden vesittämiseltä, mitä se osittain toki onkin. Mutta se olisi välttämätön hinta siitä, että kansalaisaloitteen kaikki muut tavoitteet saadaan toteutettua pikaisesti.
Puretaanpas myös kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista palasiksi. Mistä se koostuu?
1) Rekisteröidyn parisuhteen nimityksen muuttaminen avioliitoksi
2) Avioliittoa ei tarvitsisi muuttaa rekisteröidyksi parisuhteeksi, jos toinen sen jäsenistä vaihtaa sukupuoltaan
3) Ulkomailla solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot voitaisiin tunnustaa Suomessa
4) Samaa sukupuolta olevat voisivat ottaa yhteisen sukunimen
5) Samaa sukupuolta olevat voisivat adoptoida yhdessä
Suurin osa kansalaisaloitteen tavoitteista siis toteutuisi, vaikka tässä viidenneksi listatusta tavoitteesta luovuttaisiin.
Jotta maailmaa saadaan muutettua, on oman kannan taakse saatava riittävän suuri enemmistö. Pelkkä oikeassa oleminen ei riitä. Laatimalla uusi aloite hajotettaisiin aloitteen vastustajien rintamaa. Kun adoptio-oikeuden vastustaminen tai huonon valmistelun moittiminen eivät enää olisi “kunniallisia” tapoja pyrkiä kaatamaan koko aloite, joutuisivat näitä perusteluja käyttäneet etsimään itselleen uudet asemat. Nyt jäljellä olisi enää huomattavan heikko “avioliitto on naisen ja miehen välinen instituutio"- perustelu tai puolen vaihtaminen ja aloitteen kannattajien joukkoon siirtyminen.
Tällä strategialla olisi mahdollista saada aloitteen taakse paitsi kansanedustajien enemmistö, myös enemmistö kansalaisista. Timo Soini kommentoi ”Olen erittäin tyytyväinen lakivaliokunnan päätökseen. Kansan syvät rivit ovat juuri tätä mieltä.” Soini saattaa olla oikeassa. Mutta suurin huolenaihe onkin käsittääkseni liittynyt juuri kysymykseen adoptiosta. Ilman sitä uskoisin kansan syvien rivien kannattavan sitä, että avioliitto on mahdollisimman samanlainen heteroilla ja homoilla.
Eduskunta säätää lait. Jos tahdot muuttaa lakia, on sinun toimittava niin, että kansanedustajien enemmistö tahtoo muuttaa lakia samalla tavalla, kuin sinä. Jotkut kansanedustajat ovat jo lyöneet kantansa lukkoon ja profiloituneet joko kansalaisaloitteen kannattajina tai vastustajina. Mutta varmaa enemmistöä ei ole vielä kummallakaan puolella. Monien kansanedustajien äänestäjissä on sekä kannattajia, että vastustajia. Olisi järjetöntä kuvitella, etteivät kansanedustajat ota tätä tosiasiaa huomioon harkitessaan omaa äänestysvalintaansa.
Hieman riisuttu versio aloitteesta helpottaisi näiden kansanedustajien tuloa uudistusmielisten joukkoon. Omille äänestäjille voisi perustella päätöstään tai päätöksensä pyörtämistä vetoamalla siihen, että adoptiokysymys poistettiin. Eikä sitä tarvitse lopullisesti haudata. Kuinka helppoa edustajan olisikaan kertoa työväentalolla tai tupaillassa, että “Nyt päätettiin tästä avioliittolaista muilta osin ja adoptiokysymys siirrettiin ratkaistavaksi seuraavalle eduskunnalle”.
Kovaääniset räyhääjät löytävät aina kuuntelijoita, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa kykyä edistää asioita luomalla kompromisseja.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton tuomista tasavertaisiksi lähdettiin edistämään väärällä strategialla. Valittiin rynnäkkö, jolla otetaan nopeasti kaikki haltuun. Asiaa olisi kuitenkin pitänyt edistää vyöryttämällä. Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta olisi mennyt heittämällä läpi sekä eduskunnassa että kansan syvissä riveissä ilman adoptiota. Ensimmäiset samaa sukupuolta olevat parit olisivat jo avioliitossa ja uusi kansalaisaloite olisi käynnistänyt keskustelun näiden parien adoptio-oikeudesta.
Strategian valinnalle on toki perustelunsa, mutta siinä haukattiin liikaa kerralla. Yritettiin selätystä, kun pistevoittokin riittäisi. Hyvä shakinpelaaja ei voita peliä mahdollisimman nopeasti. Hyvä shakinpelaaja voittaa pelin.
Joskus mietin, miksi tuntuu siltä, että he jotka tahtovat parantaa maailmaa ja edistää hyvää ryntäävät kohti tavoitteitaan uskoen niihin niin vahvasti, ettei mitään suunnitelmaa tarvita. Miksi heillä, joilla on jaloimmat päämäärät, suurin tahto auttaa ja syvin solidaarisuudentunto, on myös heikoin käsitys poliittisesta strategiasta, yhteiskunnallisista koalitioista ja vallankäytöstä? Ja miksi maailmaa synkemmäksi maalavien suunnitelmat tuntuvat aina onnistuvan?
No, yhtä kaikki. Jos minä olisin kansanedustaja tai eduskuntaryhmä, ryhtyisin toimiin sellaisen lakialoitteen luomiseksi, joka toteuttaa adoptio-oikeutta lukuunottamatta kaikki tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteen tavoitteet ja on riittävän hyvin valmisteltu kelvatakseen poliittiselle eliitille. Näin rikottaisiin konservatiivien koalitio ja otettaisiin heiltä ylimääräinen pelitila pois. Ja eiköhän kompromissin esittäjä muisteta seuraavissa vaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti