Markkinastalinismi

Totaalisilla ideologioilla tuntuu olevan jatkuvaa kannatusta, vaikka ihmisten sivistys ja koulutus kehittyvätkin. Tarkoitan totaalisilla ideologioilla sellaisia ajatusrakennelmia, jotka selittävät kaikki maailman tapahtumat yhden ideologian avulla ja jotka eivät suostu tunnustamaan empiirisen evidenssin vaikutusta ajatteluunsa. Toisin sanoen tapahtuipa mitä hyvänsä, se vahventaa totaalisen ideologian kannattajien uskoa kannattamaansa ideologiaan.

Stalinismi on kenties ilmeisimpiä esimerkkejä totaalisesta ideologiasta. Kaikki Stalinin tekemä oli aina hyvää ja oikein. Muu selitettiin tahalliseksi propagandaksi ja asioiden vääristelyksi. Vaikka Hrustsev 1956 tuomitsi Stalinin tekemisiä, ei se merkinnyt tulenpalavalle stalinistille mitään. Hrustsev oli väärässä tai ainakin hänen sanomisiaan vääristeltiin mediassa. Ja miksi Isä Aurinkoista vastaan tarvitsisi propagandan keinoin hyökätä, jollei hän olisi ollut suurmies? Esitettiinpä Stalin siis roistona tai sankarina, stalinisti pystyi joka tapauksessa saamaan uutisesta vahvistusta uskolleen Stalinin sankaruudesta!

Jälkiviisaana on tietysti helppo naureskella heille, jotka ovat olleet varmoja asiastaan, kun nyttemmin asennoidumme eri tavalla. Paljon hedelmällisempää kuitenkin on pyrkiä tällaisen jälkiviisauden edelläkävijäksi ja katsoa ympärillemme etsien nyt vallitsevia totaalisia ideologioita, joille voimme oletettavasti tiedostavasti myhäillä, kun aika on osoittanut niiden heikot älylliset kantimet ja ilmeisen itseriittoisuuden.

Nykyään havaitsee usein poliittisen oikeiston ja vähän politiikasta perillä olevien ihmisten ilmaisevan argumentaatiossaan maailmankuvaa, joka perustuu hyvin totaaliseen ideologiaan. Tässä ajattelussa markkinat on asetettu jumalaiselle paikalle, kuten Stalin omassa henkilökultissaan. Vastaavalla tavalla, kuin Stalin oli erehtymätön ja hänen tahtonsa ainoa oikea tapa tehdä asiat stalinistille, ovat markkinat täydelliset ja absoluuttisen oikeassa markkinauskoiselle. Tällaista ajattelua onkin kuvaavaa kutsua markkinastalismiksi.

Markkinastalinismi asettaa markkinamekanismin jumalaiseen absoluutin asemaan, joka osoittaa ihmisille mikä on oikein ja autuasta ja jota ei tule kritisoida. Jopa silloin, kun markkinamekanismi epäonnistuu ja tuottaa tilanteen, joka terveellä järjellä arvioiden vaikuttaa huonommalta, kuin muulla tavalla tuotettu tilanne, on markkinauskovainen valmis selittämään, kuinka siltikin oli toimittava markkinoiden ehdoilla. Logiikka kääntyy nurinniskoin: Sen sijaan, että markkinamekanismilla haettaisi tehokasta ja oikeudenmukaista talouden toimintaa, määritelläänkin oikeudenmukaiseksi ja tehokkaaksi se, mitä markkinamekanismi kulloinkin tuottaa.

Käytännön esimerkkejä löytyy runsain mitoin. Päällekkäiset palvelut, kuten puhelinluettelot ovat yksi. Myös keskustelussa siitä, onko tietty palvelu parempi tarjota yksityisen vai julkisen tuotannon kautta, näkyy usein markkinastalinismin piirteitä. Lienee selvää, että toisilla aloilla yksityinen ja toisilla julkinen palvelutuotanto on parempi tapa. Harva väittäisi julkisen tuotannon toimivan parhaiten kaikkialla, alasta riippumatta. Kuitenkin moni taloustietelijä tai -poliitikko uskoo yhtä yksiviivaiseen vastateesiin, eli että yksityinen tuotanto on joka asiassa parempi ja että yksityistäminen johtaa aina tehostumiseen.

Yksityinen aseteollisuus, voittojen tekeminen sotimisesta ja ihmisten tappamisesta, on aivan oma lukunsa.

Tulonjaon jättäminen markkinamekanismille on myös arveluttavaa, sillä markkinoita ei oikeudenmukaisuus erityisen paljon kiinnosta. Ihmisten tulojen olisi oikeudenmukaista olla suhteessa hänen tekemänsä työn määrään ja hyödyllisyyteen yhteiskunnalle. Markkinamekanismi sen sijaan voi maksaa suuriakin rahoja vaikkapa tupakkayhtiön lobbarille, joka voi toiminnallaan aiheuttaa miljardien menetykset yhteiskunnalle menetettyinä työtunteina ja terveydenhoitokustannuksina. Toisaalta vankeinhoitolaitoksen virkamies, joka estää rikollista uusimasta rikostaan ja päätymästä vankilakierteeseen ei saa osuutta niistä rahoista, jotka hän ennakoivalla työllään säästää yhteiskunnalta.

Kuten mikä tahansa muukin totaalinen ideologia, joka suhtautuu paranoidin torjuvasti kritiikkiin ja vaihtoehtoisiin ajattelutapoihin, myös markkinastalinismi tuottaa itseriittoisuudessaan huonoja päätöksiä. Poliittisilta päätöksentekijöiltä on vaadittava rohkeutta panna kampoihin markkinoiden absoluuttisen oikeuden puolesta saarnavia teknokraatteja vastaan, olivatpa he sitten taloustieteilijöitä tai ministeriöiden virkamiehiä. Heillä on oltava sen verran visionäärisyyttä, että he voivat nähdä aikamme omien trendien yli ja tehdä sellaista politiikkaa, kuin kansa todella tahtoo.