Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen esittää, että seuraavaan hallitukseen tulisi nimittää perheministeri (Kirjoitus löytyy kristillisdemokraattien kotisivuilta 21.10.2006). Tämän ministerin olisi tarkoitus puuttua perheiden asemaan ja lasten hyvinvointiin. Ajatus on harkinnan arvoinen ja Räsänen on jättänyt sen hyvin avoimeksi, mikä tekee hyvää asiasta keskustelulle ja siihen liittyvälle ideoinnille.
Hallituksen ministerien tittelit ja toiminta-alueet kuvaavat hyvin yhteiskunnan arvoja ja niitä painopisteitä, joilla valtion toiminnan katsotaan olevan tärkeää. Esimerkiksi kulttuuri- ja ympäistöministerejä ei hallituksissa ole aina ollut. Perheministerin nimittäminen osoittaisi, että perheet tunnustetaan mitä keskeisimmäksi inhimillisen onnen tai onnettomuuden lähteeksi ja että valtio antaa tukensa perheiden hyvinvoinnille ja kestämiselle.
Perheministerin nimittämisen ei tarvitsisi olla vain symbolinen signaali, vaan hän voisi puuttua konkreettisiin ongelmiin, joita lapsiperheet kohtaavat. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja esimerkiksi työttömyyden tai liiallisen alkoholin käytön aiheuttama syrjäytyminen puraisevat erityisen inhottavasti lapsiin ja pahoinvoivien lasten määrä on kasvanut. Lapsilisien reaaliarvo laskee jatkuvasti, päiväkotipalveluista on puutetta, eikä keinoja puuttua perheitä vaivaaviin rakenteellisiin ongelmiin ole. Jotkut odottavat äidit katsovat oikeudekseen myrkyttää tulevat lapsensa ennen syntymää tupakalla, alkoholilla tai huumeilla omien vapauksiensa vuoksi. Yksityiset toimijat, kuten Yksin- ja yhteishuoltajien liitto tekevät arvokasta työtä tällä sektorilla, mutta valtionkin on ymmärrettävä vastuunsa.
Yhteiskunnassamme vaikuttava individualisaatio näkyy konkreettisesti perheissä. Enää perheitä ei nähdä instituutioina, joihin sitoudutaan loppuelämäkseen, vaan neuvoteltavina suhteina, joista haetaan omaa hyötyä. Jos tämän yhteistyösuhteen haitat ovat joskus suuremmat, kuin haitat, ei yhteistyösuhteen purkaminen ole enää sen ihmeellisempi asia, kuin minkään muunkaan sopimuksen purkaminen. Perheet ovat siis pahasti fragmentoituneet ja rikkinäisissä perheissä elävien lasten määrä on huolestuttavan suuri.
Toisaalta perheministerin olisi oltava myös eräänlainen parisuhde- ja avioliittoministeri, sillä perheet perustuvat aina kahden ihmisen romanttis-eroottiseen suhteeseen. Individualisaatio ei tee hyvää parisuhteille. Periaatteessa mahdollisuus valita itse suhteensa täysin vapaasti ja harkita sitä älyllisestä perspektiivistä, antaisi mahdollisuuden muodostaa ihmiskunnan historiassa ennen näkemättömälle yhteisyyden tunteelle ja älyllis-sielulliselle yhteiselle kontaktille perustuvia ihmissuhteita. Käytännössä kuitenkin individualisaatio saa ihmiset purkamaan suhteet toisiin hyvin herkästi, heti kun suhteeseen aina liittyvät kustannukset alkavat vaikuttaa liian suurilta saataviin hyötyihin nähden. Tänään Yle uutisoi, että melkein miljoona suomalaista asuu yksin. Omalta kohdaltani voin todeta, ettei tämä yksin asuminen mitään herkkua ole. Valitettavasti monet ihmiset ovat yhteiskunnassamme todella yksin, epätoivoisen yksin.
Tulevaan hallitukseen olisi erittäin tärkeää nimittää perheministeri, jolle annettaisi laajat toimintamahdollisuudet perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja fragmentaation liennyttämiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jollei tähän tehtävään nimitettävä henkilö ole erittäin hyvin perillä lasten ongelmista, niin yksilöllisellä, kuin rakenteellisellakin tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti