Edellisessä edustajiston kokouksessa (13.3.3007) käsitelty aloite, joka koski osan JYY:n budjetista käyttöä kehitysyhteistyöhön, jakoi edustajat karkeasti kolmeen ryhmään: Ensimmäinen ryhmä kävi mielekästä keskustelua aloitteesta, toisella ei ollut mitään hajua mitä ovat maailman kaupan rakenteet ja kolmas vastusti rahan käyttöä mihinkään muuhun, kuin opiskelijoiden suoraviivaisimpien etujen ajamiseen. Keskustelun seuraaminen oli hyvin synkkää.
Aloitteen idea on ytimekäs: JYY:n on käytettävä opiskelijajäsenmaksuistaan 0,7 % kehitysapuun vuoteen 2010 mennessä. Tämä seurailee YK:n vuosituhattavoitteita. Summana se tarkoittaa muutamaa tuhatta euroa vuosittain.
JYY:n sitoutuminen kehitysyhteistyöhön myös omalla budjettirahoituksellaan on mitä kannatettavinta. Edes jyväskyläläiset opiskelijat eivät asu missään kuplassa, vaan heidänkin hyvinvointinsa riippuu globaaleista kehityskuluista ja koko ihmiskunnan yhdessä kohtaamista haasteista. Edustajiston poliittiselta oikealta laidalta tulleet ajatukset, ettei kehitysmaiden asioista huolen kantaminen kuulu ylioppilaskunnalle, ovat tympeitä. Mitä paremmin kehitysmaissa voidaan, sitä paremmin Jyväskylässä voidaan. Opiskelijoiden edunvalvonnan uloin rintama kulkee Intiassa, Nepalissa, Perussa ja Haitissa.
Aloitteen suurin ongelma on kuitenkin sen puutteellisuudessa suhteessa maailman kaupan rakenteisiin. Vaikka JYY, Suomen valtio ja Euroopan unioni antaisivat 0,7 tai 1,4 tai vaikka 7 prosenttia budjetistaan kehitysmaille, on tämä tehtävissä tyhjäksi teollisuusmaiden kauppapolitiikalla. On mieletöntä, jos toinen kätemme auttaa kehitysmaita kehitysyhteistyöllä ja toinen rankaisee niitä tulleilla ja subventioilla.
Maailmaa muuttaessa sekä makro- että mikrotaso tulee ottaa huomioon. Pienen pienellä osalla länsimaisesta varallisuudesta voidaan kehittyvissä maissa saada aikaan käsittämättömän paljon kehitystä ja onnellista elämää. Yksinään tämä ei kuitenkaan riitä, koska todellinen muutos lähtee käyntiin vasta makrotason rakenteita muuttamalla.
Kaupan rakenteilla tarkoitan niitä syitä, joiden vuoksi afrikkalainen viljelee hedelmällisempää maata ja työskentelee enemmän, mutta hänen tulonsa jäävät murto-osaan eurooppalaisen viljelijän tuloista. Tai kuinka ylikansallisten yritysten tuotantoketjuissa suurin osa työstä tehdään kehitysmaissa, mutta suurin osa voitoista tulee teollisuusmaihin.
Mikäli JYY:n hallitus noudattaa edustajiston tahtoa ja ottaa käyttöön hyväksytyn budjettirahoituksen, kehotan sitä erittäin tarkkaan harkintaan rahan kohdentamisessa. On suuri haaste saada apu sinne, minne se on tarkoitettu ja välttää sen muuttuminen tulonsiirroksi opiskelijoilta ranskalaisille viljelijöille ja ylikansallisten yritysten omistajille.
Kirjoitus on julkaistu Jyväskylän ylioppilaslehdessä 23.4.2007
Kuva Maailman sosiaalifoorumista Karachista
