 |
| Kuntatasolla puolueiden rahoitus on heikkoa. Niitä tulisi rahoittaa mieluummin suoralla tuella, kuin puolueveron kautta |
Puolueiden haukkuminen ja niiden kaikenlaisen rahoituksen
leikkaamisen vaatiminen ovat helppoja tapoja kerätä poliittisia irtopisteitä.
Mutta kunnallisella tasolla puolueiden tehtävä on kanavoida kuntalaisten
mielipiteet osaksi kunnan päätöksentekoa. Siksi puolueiden kunnallista
toimintaa on tuettava jollakin tavalla.
Nykyinen järjestelmä on ongelmallinen epäsuoruuden ja
avoimuuden puutteen vuoksi. Kunta maksaa kokouspalkkioita luottamushenkilöille
kokouksiin osallistumisesta ja heidät nimittäneet puolueet keräävät osan
palkkioista omiin kassoihinsa. Tämän ”puolueveron” suuruus vaihtelee, mutta enimmillään
sitä saa kerätä 30 % bruttopalkkiosta.
Puolueveron perintä vaihtelee puolueittain ja kunnittain. On
tavallista, että puolueet pyytävät luottamushenkilöiltä tarvittavat valtakirjat
ennen heidän nimittämistä luottamuspaikkoihin ja kunta perii puolueveron
palkkiosta samaan tapaan, kuin muutkin verot. Luottamushenkilö maksaa
palkkioistaan siis paitsi sivutuloveroa verottajalle, myös puolueveroa
puolueensa kunnallisjärjestölle. Tyypilliselle kokouspuurtajalle ei
kokouspalkkioista suoraan sanottuna jää käteen juuri mitään.
Järjestely aiheuttaa joskus skismaa ja epäselvyyksiä
puolueorganisaation ja sen jäsenten välillä. Mutta tapa on hankala myös
sellaisen kuntalaisen näkökulmasta, joka tahtoisi tietää, kuinka suuri osa
kunnan rahoista menee minkäkin puolueen toiminnan rahoittamiseen. Jotta tämän
tiedon saisi selville, olisi laskettava kaikki puolueen asettamat
luottamushenkilöt ja heidän käymiensä kokousten määrä.
Läpinäkyvämpää olisi rahoittaa puolueiden kunnallista
toimintaa suoraan, eikä kierrättämällä kunnallista tukea luottamushenkilöiden
puolueveron kautta. Reiluinta olisi rahoittaa kunnallisjärjestöjä sen mukaan,
kuinka monta valtuutettua niillä on kunnanvaltuustossa. Suurempien kuntien
ryhmiä rahoitettaisiin enemmän kuin pienten ja oma minimirahoitus olisi myös
sellaisille ryhmille, jotka eivät saaneet lainkaan ehdokkaitaan valituiksi.
Kunnille tällainen rahoitusjärjestely voidaan tehdä
kustannusneutraaliksi siten, että rahoitus tulee valtion kassasta. Kunnat
jatkavat samojen kokouspalkkioiden maksamista kuin ennenkin, mutta
luottamushenkilöt vapautetaan puolueveron maksusta.
Puolueveron poistaminen vähentäisi painetta kokouspalkkioiden
korottamiseen ja kannustaisi kuntalaisia osallistumaan kunnalliseen päätöksentekoon.
Samassa kokouksessa istuvat luottamushenkilöt saisivat palkkionsa samansuuruisina,
riippumatta siitä, minkä puolueen mandaatilla he kokouspöydän ääressä ovat.
Yhteenvetona siis kuntien menot pysyisivät samoina,
luottamushenkilöiden käteen jäävät tulot paranisivat, puolueiden kuntatason
tulot pysyisivät suunnilleen samoina ja puoluerahoituksen avoimuus selkiytyisi,
kun puolueverojen kautta maksettava ”piilopuoluetuki” maksettaisiin suoran tuen
kautta. Minun mielestäni tähän suuntaan kannattaa mennä – silläkin uhalla, että
populistit pääsevät huutelemaan yksinkertaistuksia puoluerahoituksen
turmiollisuudesta.
