 |
Mihin suuntaan käy oikeiston kello? Miksi siitä suunnasta
tulee vain sellaisia rakenneuudistusehdotuksia, jotka
vievät yhteiskuntaa kohti menneisyyttä?
|
Rakenneuudistus on sanana kokemassa ikävän kohtalon. Myönteistä
ja tulevaisuusorientoitunutta konnotaatiota kantavaa sanaa väännellään
julkisessa keskustelussa niin, että sanan merkitys hämärtyy. Jokainen
tarkoittaa rakenneuudistuksista puhuessaan eri asioita. Viimeistään Ylen teettämä kysely mieluisimmista rakenneuudistuksista käänsi kuitenkin sanan
merkityksen lopullisesti kielteiseksi.
Ehdotetuiksi rakenneuudistuksiksi oli valittu ainoastaan
sellaisia reformeja, jotka hidastavat yhteiskunnallista kehitystä, kasvattavat
tuloeroja, vähentävät yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja vahvistavat
luokkayhteiskuntaa. Vaikka kaikki Ylen uutisoimat rakenneuudistukset
toteutettaisiin, niiden vaikutus julkisen talouden tasapainottamiseen olisi
kyseenalainen. Vaikutukset talouskasvuun ja työttömyyteen olisivat kielteiset.
Kaikkia näitä rakenneuudistusehdotuksia yhdistää se,
etteivät ne tosiasiassa uudista mitään, vaan palauttavat vanhaa. On ollut aika,
jolloin ei ole ollut opintorahaa tai ansiosidonnaista päivärahaa. On ollut
aika, jolloin työpäivät ovat olleet pidempiä, eikä eläkkeelle ole päässyt yhtä
varhain kuin nyt. On ollut aika, jolloin sairastaminen ja lasten päivähoito on
hoidettu omalla kustannuksella.
Suurin osa yhteiskunnista elää edelleen näissä kehitysvaiheissa.
Mutta mistä Suomessa kumpuaa kuvitelma siitä, että nykyhetken haasteisiin
vastataan parhaiten kääntämällä yhteiskunnallisen kehityksen kelloa taaksepäin?
Voidaanko yhteiskunnallisia kehitysaskeleita ja innovaatioita todella vain
vetää yli asialistalta ja kuvitella, ettei niitä koskaan ollutkaan?
Minua jaksaa ihmetyttää poliittisen oikeiston
esiintyminen uudistusmielisenä ja dynaamisena. Kokoomus puhuu innokkaasti
rakenneuudistusten puolesta. Mutta jos politiikan sisältöjä pysähdytään
hetkeksi analysoimaan, käy selväksi, että juuri oikeisto on palaamassa ajassa
taaksepäin ja taannuttamassa yhteiskunnallista kehitystä purkamalla suurella
vaivalla tehtyjä kehitysaskeleita.
Kuinka kauas ajassa taaksepäin halutaan mennä?
Selvästikin hyvinvointivaltiota edeltävään aikaan, mutta riittääkö 50-luku?
Oltaisiinko palaamassa patruunakapitalismin aikaan, feodaaliyhteiskuntaan vai
peräti antiikin orjuuteen?
Näiden "rakenneuudistusten" - jotka eivät ole
uudistuksia eivätkä vaikuta rakenteisiin - sijaan Yle olisi voinut kysyä
vastaajien mielipiteitä uusista ideoista, jotka vievät yhteiskunnan kehitystä
eteenpäin sekä luovat talouskasvua ja työpaikkoja. Tältä istumalta mieleen
tulee seuraavat esimerkit:
- Työn jakaminen tasaisemmin pakollisen vuorotteluvapaan avulla (Kokemattomat pääsevät sisään työelämään ja kokeneet kehittämään itseään)
- Eläkekatto (Varakkaatkin mukaan talkoisiin)
- Asuntojen paikkakuntakohtainen vuokrakatto (Työnantajat saavat työvoimaa sinne, missä sitä tarvitsevat ja työntekijät tulevan palkallaan toimeen)
- Perustulo (Tekee työn vastaanottamisen aina kannattavaksi, takaa perustoimeentulon ja vähentää byrokratiaa)
- Universaali työtakuu (Taloudellista epävarmuutta vähentäisi tieto, että julkinen sektori työllistää ihmiset, jotka eivät työllisty yksityiselle sektorille)
- Euromääräiset palkankorotukset prosenttikorotusten sijaan (Pitäisi huolta kotimaisesta ostovoimasta, muttei nostaisi vientiteollisuuden palkkakustannuksia)
- Ansio- ja pääomatulojen verottaminen samalla, progressiivisella veroprosentilla (Estäisi verokikkailua ja lisäisi verotuloja)
- Maataloustukien asteittainen lakkauttaminen (Edistäisi elinkeinorakenteen kehittymistä, kun sekä maatalouden työvoima, että pääoma siirtyisivät tuottavammille aloille)
- Yhden palkallisen vapaapäivän myöntäminen työntekijälle, joka ei ole kuukauteen ollut sairaslomalla (Lisäisi työhyvinvointia ja tuottavuutta)
- Aktiivinen kysynnänsäätely taloudellisten suhdannevaihteluiden kompensoimiseksi (Vähentäisi taloudellista epävarmuutta, tehostaisi työvoiman ja pääoman käyttöä, lisäisi työn tuottavuutta ja verotuloja)
- Kansainvälinen rahoitusmarkkinavero (Vähentäisi spekulaatiota ja taloudellista epävarmuutta, lisäisi verotuloja)
Kaikkien näiden ehdotusten punaisena lankana on sen osoittaminen,
ettei yhteiskunta- ja talouspolitiikka ole nollasummapeliä, jossa joudutaan
valitsemaan yhtäältä talouskasvun ja työpaikkojen ja toisaalta
oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin väliltä. Oikeistolainen hegemonia pyrkii
ajamaan epäsuosittuja linjojaan läpi esittämällä ne taloudellisina
välttämättömyyksinä. Hulluinta on, että usein vyönkiristys- ja
leikkauspolitiikka on paitsi epäoikeudenmukaista, myös kokonaistaloudellisesti
tehotonta.
Tahtoisin esittää haasteen innovaattoreille, VM:n
virkamiehille, ekonomisteille, (itse itsensä nimenneille) talousmiehille,
istuville ja wannabe-poliitikoille sekä yleisesti blogini lukijoille:
Millaisilla rakenneuudistuksilla on mahdollista saavuttaa sekä taloudelliset
tavoitteet (kuten talouskasvu, työllisyyden lisääntyminen, tuottavuuden kasvu),
että yhteiskunnalliset tavoitteet (tuloerojen kaventuminen,
toimeentulovarmuuden vahvistuminen, hyvinvoinnin lisääntyminen)? Vaikeaa?
Kyllä, muttei mahdotonta. Vinkki: Aivan ensiksi kannattaa haihduttaa päästään
ne rajoitukset, joita sinne ovat laittaneet ne tahot, jotka joko ideologisista
syistä tai silkkaa tyhmyyttään ovat aina johdattamassa yhteiskunnan kehitystä
heikompaan suuntaan.
Toisena asiana tahtoisin tietää, kuinka vastaajat
suhtautuisivat kyselyyn rakenneuudistuksista, jotka päinvastoin kuin Ylen
vaihtoehdot kehittäisivät yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi JA aidosti
auttaisivat talousvaikeuksiin. Olisiko niin, että vastaajat antaisivat jostain
käsittämättömästä masokistisesta vaikuttimesta johtuen palttua sellaisille
uudistuksille?
Ja kolmantena esittäisin kysymyksen rakkaalle kokoomukselle:
Olisitteko yhtä innokkaasti tarttumassa rakenneuudistuksiin, jos sanalla ei
tarkoitettaisi luokkayhteiskuntaa vahvistavia ja yhteiskunnan heikko-osaisimpia
rokottavia talous- ja sosiaalipolitiikkoja, vaan yhteiskuntaa eteenpäin vieviä
uudistuksia, jotka tuovat eri sosiaaliluokkia lähemmäs toisiaan, sen sijaan
että etäännyttävät niitä?
Olen hahmotellut uusia ideoita talouskasvun ruokkimiseksi myös kirjoituksessa Kasvun avaimet Suomelle
