 |
| Liitoskuntien työntekijöiden irtisanomissuoja vauhdittaa kuntaliitoksia ja vähentää taloudenepävarmuutta |
Työntekijöiden aseman kurjistamistalkoissa ovat nyt
joutuneet leikkaajien hampaisiin kuntien työntekijät. Kuntarakennelaki antaa
viiden vuoden irtisanomissuojan liitoskuntien työntekijöille. Lain tarkoitus on
antaa kunnan työntekijöille tulevaisuuden turvaa muutostilanteessa.
Irtisanomissuoja on ärsyttänyt poliittista oikeistoa niin
kauan, kuin suoja on ollut olemassa. Tähän kurjistajaporvarien joukkoon liittyi
myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, kun hän hyökkäsi
irtisanomissuojaa vastaan eduskuntapuheessaan syysistuntokauden alkaessa.
Irtisanomissuoja kuulemma estää kuntien talouden
tasapainottamisen, kun liitoksen jälkeen uuden kunnan menoja ei voida sopeuttaa
vähentämällä sen palveluksessa olevaa henkilökuntaa.
Herra Soini ajaa yllättävän innokkaasti porvarillista
työelämäpolitiikkaa, ottaen huomioon, että hän ratsastaa tavallisten
työntekijöiden äänillä.
Liitoskuntien työntekijöiden irtisanomissuoja on kuitenkin
sekä hyödyllinen, että välttämätön. Hyödyllinen siksi, että edes lyhytaikainen
takuu työpaikasta tuo varmuutta muutoin rajusta epävarmuudesta kärsivään
kansantalouteen. Välttämätön irtisanomissuoja on siksi, että muuten
kuntarakenteen muutos pysähtyy.
Kuluttajabarometrin mukaan kuluttajien luottamus talouteen
on tällä hetkellä selvästi heikompi, kuin keskimäärin. Tämä tarkoittaa
varovaisuutta ja ostopäätösten lykkäämistä tulevaisuuteen. Työpaikoistaan ja
tuloistaan epävarmat ihmiset eivät uskalla ostaa tavaroita tai palveluita, mikä
taas heikentää yksityisten yritysten tulovirtaa ja sitä kautta verotuloja.
Epävarmuus luo epävarmuutta.
Talouden suhdanteista johtuvan kysynnän vaihtelun
aiheuttaman negatiivisen kierteen katkaisemiseksi laaja julkinen sektori on
tehokas lääke. Kun epävarmuus saa
yksityisen sektorin työntekijät vähentämään kulutustaan, pitää julkisen
sektorin työntekijöiden kulutus huolen siitä, ettei kokonaiskulutus häviä aivan
täysin, vaan yrityksille riittää asiakkaita julkisen sektorin työntekijöistä.
Tämä vähentää niiden paineita irtisanoa omia työntekijöitään.
Puheet julkisen sektorin leikkaamisesta ja henkilöstön
irtisanomisista kuitenkin heikentävät tätä tasapainottavaa vaikutusta, kun
epävarmuus tulevaisuudesta saadaan levitettyä myös julkisen sektorin
työntekijöiden joukkoon (Kotitalouksien säästämisaste kasvaa ja yritysten investointiaste laskee).Kukaan ei hyödy konkurssiaallosta, jonka samanaikainen
yksityisen ja julkisen sektorin työntekijöiden epävarmuus aiheuttaa. Mutta
silti sellaista linjaa herra Soini ja kumppanit ajavat.
Jos Suomen kuntarakennetta tahdotaan saada kehitettyä, eli
käytännössä saada kuntia liittymään vapaaehtoisesti yhteen, on työntekijöiden
irtisanomissuoja välttämätön. Mielipiteet liitoksista kunnissa vaihtelevat
rajusti. Irtisanomissuoja on lupaus, jolla kuntien henkilöstölle käytännössä
osoitetaan, että liitoksessa on kyse jostain muusta, kuin keinosta potkujen
jakamiseksi työnsä hyvin hoitaneille työntekijöille.
Liitokset kohtaavat voimakasta vastarintaa, vaikka
perustelut niille olisivat miten hyvät. Irtisanomissuojan sorkkiminen
tarkoittaisi sitä, että kuntien työntekijät liittyisivät myös liitosten
vastustajien rintamaan. Siinä tilanteessa kuntaliitosaikeet olisivat tuomittuja
epäonnistumaan.
Myös kuntien johtajia koskeva irtisanomissuoja on
välttämätön. On toki perusteltua kysyä, onko tarpeen maksaa kuntajohtajille
viisinumeroista palkkaa (tai onko kellekään?), mutta realismia on pitää
mielessä, että kunnallisilla johtajilla on myös paljon vaikutusvaltaa.
Liitoshankkeet eivät onnistu, ellei johtoporras ole niiden takana.
Julkisessa keskustelussa näyttäisi olevan käynnissä
jonkinlainen työntekijöiden kurjistamisen epäonnenpyörä, joka osuu vaatimaan
milloin minkäkin työntekijäryhmän palkan, etujen, irtisanomissuojan tai
kaikkien näiden heikentämistä. Onko tämä satunnaista vai ohjattua ja
masinoitua? Mene ja tiedä, mutta lopputulema voi olla oikeistolaisten toivoma:
Julkinen mielipide alkaa pitää työntekijöitä syynä keinottelijoiden ahneuden
aiheuttamaan talouskriisiin.
