Torstaina Demarinuorten puheenjohtajaehdokkaat Lauri Holappa ja Heta Välimäki olivat Jyväskylässä Keski-Suomen piirin järjestämässä puheenjohtajapaneelisssa. Paneeli oli antoisa ja mielenkiintoinen. Molemmat ehdokkaat esiintyivät hyvin ja paneelin pohjalta oli mahdollista hahmottaa ehdokkaiden eroja puheenjohtajuuden kannalta. Paneelin jälkeisessä kokouksessa Keski-Suomen piiri päätti tukea Holappaa puheenjohtajaksi.Eräs tärkeä uhka, jota vastaan Demarinuorten on kamppailtava, on integroituminen osaksi sitä järjestelmää, jota on alunperin vastustettu. Yhteiskunnassamme vallitsee selkeä uusliberalistinen meta-trendi. Tämä trendi imaisee helposti mukaansa yhteiskunnallisen toimijan, joka ei ole riittävän kriittinen, kuten esimerkiksi poliittisille puolueille voi käydä. Puolueet usein ilmentävät samaa yhteiskunnallista meta-trendiä, vaikka niiden painotukset olisivat erilaisia. Tästä käy esimerkiksi, kuinka aiemmin kaikki puolueet olivat suunnilleen yhtä mieltä hyvinvointivaltion laajentamisesta.
Nyt trendi on kääntynyt. Uusliberalistiseen meta-trendiin kuuluu yksilökeskeisyys, atomisaatio ja usko markkinoiden ehdoilla tehtäviin ratkaisuihin. Nämä ideat tunkeutuvat poliittisiin puolueisiin, eikä niitä osata kyseenalaistaa. Näin puolueet harhautuvat sisään uusliberalistiseen ortodoksiaan ja toimivat vain sen sisällä. Puolueiden tehtävä olisi kuitenkin katsoa yhteiskuntaa laajemmin ja kyseenalaistaa ne meta-trendit, joita ei tavallisesti kyseenalaisteta. Valitettavan moni sosiaalidemokraattikin ottaa markkinakeskeiset ideat annettuina ja keskittyy toimimaan siinä kontekstissa.
Sosiaalidemokraattisen puolueen integraatio osaksi uusliberalistista talousparadigmaa tulee estää. Nuorisojärjestöllä on tässä keskeisen tärkeä rooli. Sen on toimittava puolueen omatuntona ja nostettava meteli silloin, kun syyt joiden vuoksi olemme vasemmistolaisia ovat unohtumassa pragmaattisen ja mahdollisimman koalitiokelpoisen politiikan tekemisen vuoksi.
Uskon, että Holappa pystyy estämään tätä uusliberalistista integraatiota.
15 kommenttia:
"Sosiaalidemokraattisen puolueen integraatio osaksi uusliberalistista talousparadigmaa tulee estää."
Näkemystäsi Demarinuorten "suurimmasta" haasteesta ei toivottavasti jaa kovin moni muu. Järjestö kun ei näy missään, se houkuttelee vain vähän uusia jäseniä, sen piirit ovat suurissa vaikeuksissa, se ei vaikuta poliittisiin päätöksiin käytännössä lainkaan ja "tavalliset" jäsenet tuntevat, etteivät he pääse osallistumaan keskusteluun. Tällaisessa tilanteessa johtotähdeksi on itsemurha nostaa uusliberalistisen talousparadigman vastainen teoreettisfilosofinen kamppailu.
Ihmiset kaipaavat konkreettisia asioita, joista keskustella ja joihin vaikuttaa. He kaipaavat ihmisläheisyyttä, jota kritisoimallasi uusliberalismilla on yhtä vähän, kuin sen kritiikillä silloin, kun kritiikki ei tarjoa minkäänlaista vaihtoehtoa, tuomitsee kaiken aikaansaadun tuhottavaksi ja pidättää keskustelua niin yläilmoissa, että valtaosa jäsenistä ei halua tai osaa keskustella.
Näin ollen on varsin helppo valita pj-suosikiksi Heta, joka katsoo tulevaisuuteen positiivisesti ja jonka rinnassa palaa into tehdä Demarinuorista entistä parempi meille kaikille. Ja yhdessä meidän kanssa.
matonen
Heta Välimäen leimaaminen uusliberalistiksi ja oikeistodemariksi on halpamaista ja ilkeätä mustamaalausta. Väittämät ovat todellisuudelle vieraita.
Heta on hyvin ihmisläheinen ja avoin ihminen, joka puolustaa kolmikantaa, vähemmistöjä, sosiaalista Eurooppaa ja julkisia hyvinvointipalveluita.
Demarinuoret tarvitsevat ennen kaikkea helposti lähestyttävän, johtajan kokemusta omaavan ja sitoutuneen puheenjohtajan. Puheenjohtajan on lisäksi oltava aloitteellinen, kannustava, inspiroiva ja helposti lähestyttävä. Näillä mittareilla Hetalla on ylivoimaiset ansiot Lauriin nähden.
Nimimerkille matonen
Ymmärrän, että on järkevää pyrkiä konkreetisuuteen. Esimerkiksi Hegelin tai Adornon teorioiden sosiaalinen merkitys tai yhteys arkipäivään ei ole aina kovin selkeää. Demarinuoret kuitenkin valitsevat poliittiselle liikkeelle poliittisen johtajan, eikö tällöin ole luontevaa keskustella siitä, millaista politiikkaa tuleva johtaja kannattaa? Jos kyseistä keskustelua ei käydä "nyt ja tässä", niin missä ja milloin se sitten käydään?
Kannatat Välimäkeä puheenjohtaksi, koska hän katsoo tulevaisuuteen positiivisesti ja koska hänellä on intoa kehittää Demarinuorista parempi järjestö meille kaikille. Uskon, että samoilla argumenteilla voisi suositella Holappaa samaan tehtävään, mutta eikö meidän olisi nyt syytä pikemminkin keskustella siitä, mikä on Välimäen ja mikä on Holapan poliitiikka ja agenda?
Mikäli olemme samaa mieltä siitä, että keskustelua puheenjohtajan linjasta kannattaa käydä, niin olen valmis aloittamaan keskustelun asiakysymyksistä -myös uusliberalismista.
Toverillisesti,
Pekka Komu
Pekka,
Hetan politiikan perusteena on uskoakseni (luettuani hänen upean esittelynsä) yhteisöllisyys, rakentavuus ja yhteistyö. Samasta lähteestä löytyy myös arvojen erittely jne. Hyvä ja selventävä paketti, kannattaa tutustua.
Heta näkee ongelmakohtia nykyrakenteissa, mutta sen sijaan, että utopistisesti ajaisi vaivalla luotuja ja monin tavoin hyödyllisiä saavutuksia alas, suhtautuu hän niihin maltillisen uudistavasti. Tähän viittasi myös hänen mielipide EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista. Sen sijaan, että sosiaalisenkin Euroopan kannalta kehitystä eteenpäin vievä sopimusluonnos korvattaisiin uuden laajan prosessin (teoreettisesti) aikaan saamalla "sosialidemokraattisella versiolla", näkee Heta oikeana tapana edistää tämän hetkistä tilannetta jatkamalla työtä jo luodun sopimusehdotuksen kanssa. Se kun on sopimus, joka on saatu aikaan, yhteistyössä.
Mikael Hiltunen nosti esille tärkeän asian. Toukokuussa valitaan johtaja, joka tulee johtamaan ihmisjoukkoa, demarinuoria. Hetan poliittiselle agendalla taitaa kuulua politiikan avaaminen halukkaille. Sekä Demarinuorissa että Suomessa on aivan tarpeeksi passiivisia nuoria. Demokratiaa vahvistaisi sekä järjestön että yhteiskunnan kannalta se, että paukkuja käytettäisiin osallistumisen lisäämiseen. Debatin käymiseen ei tarvita sivistyssanoja.
Kansainväliseen kehitykseen Heta suhtautuu siihenkin positiivisesti. Niin kauan kuin lisääntyvä yhteistyö palvelee suurempaa hyvää eli kansainvälistä oikeudenmukaisuutta ja hyvinvoinnin kasvattamista, on siinä hyvä olla mukana ja vaikuttaa aktiivisesti. Globalisaatio ei ole uusliberalismin/kapitalismin/tms. johdosta läpeensä paha asia, vaan massiivinen kehitys, jonka moniulotteisuus on vielä vaikeasti havaittavaa. Sen sijaan, että keskustellaan siitä teorialamppujen loisteessa, voisivat Demarinuoretkin kampanjoida tietoisuuden lisäämiseksi ja ihmisten epävarmuuden vähentämiseksi.
Heta on korostanut työn merkitystä. Monelle työ onkin se asia, joiden kautta he elämäänsä paljolti elävät, yhteiskuntaan ikään kuin kuuluvat ja jossa onnistuminen saa heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi, mitä he tietysti ovatkin. Työ ei saa olla vain työpanos työnantajan laskurissa, vaan sen merkitys laajasti on tunnistettava, ja tämän varassa mm. nykyistä työvoimapolitiikkaa on arvioitava uudelleen. Jälleen, Marxin sijaan keskustelu täytyy palauttaa arjen tasolle.
Heta pitää hyvin keskeisenä kysymyksenä arvoliberalismin asemaa sosialidemokraattisessa liikkeessä. Paraikaa puhutaan hedelmöityshoidoista ja osa demareista on kuulunut ns. arvokonservatiiviseen blokkiin. Demarinuorten täytyy toimia sydämenä sellaiselle kehitykselle, että sosialidemokraatit näkisivät avoimesti tasa-arvon ja vapauden nykyisessä monikulttuurisessa Suomessa. Erilaisuus on rikkautta ja kaikki ovat yhtä tärkeitä.
Lisäksi puheenjohtaja on ihminen poliittisessa tehtävässä, ihminen. Tällöin myös Hiltusen esittämät - minusta osuvat - arviot kandidaateista ovat tärkeitä ottaa huomioon. Ei Holappa huono ole, mutta Heta on parempi.
matonen
Puheenjohtajahan on sekä poliittinen että järjestöllinen toimija. Siksi on tärkeää käydä näistä molemmista puolista keskustelua.
Heta on ollut rauhanliikkeessä aktiivinen ja on rauhan lisäksi ottanut teemoiksi vähemmistöjen oikeudet ja hyvinvointivaltion. Heta on painottanut puolueelta arvoliberalismia mm. seksuaalivähemmistöä ja maahanmuuttajia koskevissa kysymyksissä.
Olen samaa mieltä Torikan ja Holapan kanssa siitä, että nykymuotoista globalisaatiota tulisi muuttaa ihmiskasvoisemmaksi. Ei kuitenkaan riitä, että seminaareissa toistellaan mantranomaisesti uusliberalismin vastaisuutta, vaan täytyy ottaa konkreettisia askeleita globalisaation hallitsemiseksi.
Yksi tällainen askel olisi nykyisen perustuslain hyväksyminen. Olen samaa mieltä kuin Heta siitä, että perustuslaki olisi askel sosiaalisempaan Eurooppaan ja Suomen tulisi sopimus ratifioida. Perustuslaki ei ole täydellinen, mutta nykyistä järjestelmää parempi. Jos kyseenalaistamme kompromissin tuloksen, vaarannamme koko perustuslain aikaan saamisen.
Mitä tulee järjestölliseen puoleen, näen juuri tässä kohtaa suuren eron ehdokkaiden kokemuksessa. Heta on toiminut demarinuorten liittohallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä kohta kaksi vuotta ja ollut mm. piirinsä puheenjohtaja. Heta tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa ja arvostaa erilaisia mielipiteitä demarinuorten sisällä. Heta olisi puheenjohtaja, jonka johdolla koko liitto voisi puhaltaa yhteen hiileen.
Jukan ajatukset eivä ole ihan hatusta vedettyjä. SDPn linjaa täytyy tarkentaa ja tuoda takaisin kevyesti punaisempi sävy. Oikeiston täsmentäessä linjaansa meillä on oltava vastaus valmiina. Ja teoriaa tarvitsemme myös - tiettyyn rajaan asti. Tieto maailman pahuudesta ei saa olla konkreettisen politiikan tiellä. Oikeamielisten puhdasoppisuus kääntyy nopeasti itseään vastaan.
Lauri kykenee oivaltaviin keskustelunavauksiin, jotka haastavat niin omat kuin vieraat. Häntä parempaa poliittista sihteeriä eivät Demarinuoret olisi voineet saada. Toivonkin Laurille kaikkea hyvää liikkeessämme. Hänen vahvat mielipiteensä ja kiistaton osaaminen ovat valtava etu tilanteessa, jossa poliittinen polarisoituminen on näköpiirissä.
Paremman puheenjohtajan saamme kuitenkin Hetasta. Emme tarvitse uutta virtaa Demarinuoriin, jos se tarkoittaa ulkopuolelta väkisin syötettyä puhdasoppisuutta. Meidän tulee löytää uudestaan se liikkeemme virta ja voima, joka on nykyään osin kadotettu. Tarvitsemme yhdistäjän, keskustelevan ja helposti lähestyttävän keulakuvan, joka tuo liittoon aidon muutoksen.
En halua lähteä parjaamaan kumpaakaan ehdokasta. Molemmat ovat erinomaisia. Poliittiset linjat eroavat hienoisesti toisistaan, mutta se ei kisaa lopulta ratkaise. Puheenjohtajaksi tarvitaan sellainen tyyppi, joka parhaiten kykenee puhetta johtamaan ja edistämään kaikkien demarinuorten etua - Heta.
Ottamatta sen kummemmin kantaa itse vaaliin kommentoin varsinaista kirjoitusta.
En ymmärrä höpinää "uusliberalistisesta meta-trendistä". Paljon sivistyssanoja yhdessä lauseessa, mutta mitä varsinaisesti tarkoitat tällä? On kai itsestäänselvää, että yhteiskunnassamme on lukuisia tahoja joille yrittämistä tukeva politiikka on tärkeä asia. Sillä on paljon yhteistä varsinaisen laissez faire-ajattelun kanssa, muttei niiden välille saa missään nimessä vetää yhtäläisyysmerkkiä. Varsinaisia uusliberalisteiksi tunnustautuvia en ole tavannut kuin lähinnä ekonomikoulutuksen saaneiden keskuudessa, aika marginaalinen ilmiö se lopulta on. Kuulostaa hiukan samalta kuin NKP:n taannoinen into tuomita kaikki toisinajattelijavasurit mensevikeiksi.
En itse tunnustaudu myöskään uusliberalistiksi, mutta toisaalta on sanottava sen puolen ihmisten olevan tässä yhteiskunnassa niitä uudistushaluisimpia, jotka myös ovat kyenneet ongelmia paikallistamaan. Demareissa alkavat näkyä liian syvälle AY-liikkeeseen sekä hallintokoneistoon yltävät lonkerot, jolloin status quon säilyttäminen alkaa muuttua politiikaksi. Taannoin kysäisin Tuomiojan Ekiltä, mitä hän ajatteli negatiivisesta tuloverosta ja vastaus oli paljonpuhuva: "Kyllä ne ihmiset rahansa saavat tässä nykyjärjestelmässäkin".
Entä mitä on sanottava Heinäluoman kuntaverouudistuksesta? Ilmeisesti häneltä on vanhana AY-ihmisenä jäänyt oivaltamatta, että Suomessa vallitsee laaja alueellinen epätasa-arvo. Verotuksen lokalisointi vain edistää tätä, sillä nykyiselläänkin köyhimmillä kunnilla on melkoinen taistelu vero ynnä muiden houkuttimien kanssa saadakseen yrityksiä paikkakunnalle. Monin paikoin esimerkiksi täällä Itä-Suomessa veroäyrit ovat jo nyt tapissa ja kotiseuturakkauskaan tuskin riittää nuorta polvea enää aloillaan pitämään. Yritysten kohdallahan tällaista ei edes ole.
Jos vaalinne johtaa hiukan vähemmän sokean johtajan löytymiseen ruoriin, on se saavuttanut tarkoituksensa. Nykyinen 60-lukulainen radikaalisukupolvi joutaisi jo eläkkeelle ja nuorisojärjestö lienee eräs reitti saada laajemmin sivistynyttä väkeä johtoon. En minä ainakaan voi pitää järkevänä, että ylioppilas on nykyäään valtion talouspolitiikan ensimmäinen airut. Karpelan surullisesta tapauksesta tiedämme, että ministerin koulutuksella ja ajattelukyvyllä on väliä.
Kiitos kommenteista ja purevastakin kritiikistä! Olen iloinen, että Demarinuorten puheenjohtajapelistä herää keskustelua. Esitän itsekin muutaman lyhyen kommentin.
Tulipa kumpi ehdokas hyvänsä valituksi puheenjohtajaksi, saamme hyvän puheenjohtajan. En pidä kumpaakaan ehdokasta uusliberalistina tai oikeistodemarina. Totesin vain, että uusliberalismin pirullisten toimintatapojen pysäyttämisessä uskon Holapalla olevan paremmat edellytykset.
Uusliberalismia pidän sosiaalidemokratian suurimpana uhkana, koska se kyseenalaistaa ihmisen arvon ihmisenä sinänsä ja määrittää ihmisen arvon hänen tuotantonsa kautta. Markkinaliberalismissa ihminen voi vaikuttaa vain ostopäätöksillään. Niillä, joilla ei ole rahaa ostaa, ei ole myöskään mahdollisuutta vaikuttaa.
Harva tunnustautuu uusliberalistiksi, silti monista löytyy sille ominaista ajattelua. Kulttuurin, ihmisarvon ja ympäristön redusoiminen taloudellisen voitontavoittelun välineeksi on uusliberalismia parhaimmillaan.
Uusliberalismia on, ettei hallitsemattomia markkinoita enää pidetä keinona tavoitella oikeudenmukaista tulonjakoa, vaan tulonjako määritellään oikeudenmukaiseksi, jos se on hallitsemattomien markkinoiden aikaansaama. Keino muuttuu tarkoitukseksi.
En näe mitään mieltä siinä, että Demarinuoriin hankitaan jäseniä vain jäsenten hankkimisen vuoksi. Jos Demarinuoret palvovat samaa tehostamisen, veroalennusten ja tuloerojen kasvun dogmia, toisin sanoen uusliberalismia, kuin muutkin poliittiset nuorisojärjestöt, mitä väliä on kuuluvatko jäsenemme Demarinuoriin, Keskustanuoriin vai Kokoomusnuoriin?
Tämä tila on kuitenkin aivan liian vajaa antaa mielekästä määritelmää uusliberalismille, jonka ongelmista on jo kirjoitettu jo tuhansia kirjoja.
Kommentoin Patelle vielä erikseen, että itse en pidä uusliberalistisen puolen edustajia suinkaan uudistushaluisina, vaan näen heidät hyvin lähellä uuskonservatiiveja. Uusliberalismi kyseenalaistaa ajatuksen kaikkien ihmisen yhdenvertaisuudesta ja antaa ihmisille erilaiset oikeudet heidän tulojensa ja yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Uusliberalismi on esimerkiksi valmis purkamaan hyvinvointijärjestelmiä niin kauan, kunnes olemme jälleen 1700-luvulla. Tämä ei ole todellakaan uudistusta, eikä oikeastaan konservatismiakaan, vaan taantumista.
Pitäisikö meidän perustaa jonkinlainen komissio, joka kuulustelee Demarinuorista kiinnostuneita nuoria? Jos nuori ei ole 100% samaa mieltä Holapan leirin kanssa, ohjataan hänet muihin puolueisiin. Näin saadaan varmistettua, että vääräuskoisia ei pääse tunkeutumaan liittoomme.
Samalla saadaan varmistettua, että Demarinuorten jäsenmäärä supistuu vuodesta toiseen, koska "yksi liitto, yksi mielipide" karkoittaa nykymaailmassa itsenäisesti ajattelevia nuoria tehokkaasti.
On järkyttäävää, miten jotkut katsovat omistavansa sosialidemokratian siten, että voivat määritellä kuka on hyvä toveri ja kuka ei. Suvaitsevaisuus on myös tämän liikkeen perusperiaatteita, vaikka sitä ei aina uskoisi.
Puolueen ja Demarinuorten taantuvan jäsenmäärän luulisi pistävän pohtimaan jäsenmäärän kasvattamisen keinoja - ei päinvastoin.
"toveri idästä"
Itse näen, että uusliberalismissa on ongelmallista juuri sen kansainvälisyys. Uusliberalistinen maailmanjärjestys aiheuttaa verokilpailua ja sosiaalista shoppausta.
Molemmat ehdokkaat tiedostavat tämän ongelman ja demarinuorilla on ollut selkeä linja jo pitkään: toinenlainen globalisaatio on mahdollista, kansainvälistä demokratiaa tulee lisätä.
Vastaan matoselle
Kiitokset kommentistasi. Ensiksi pahoitteluni, että vastaukseeni kului aikaa.
Yleisesti ottaen olen kanssasi samaa mieltä. Poliittisessa liikkeessä on toki keskusteltava asioista, niin että ne koskevat konkretiaa, arkipäivää. Olen samaa mieltä siitä, että on mietittävä keinoja, joilla saadaan yhä useampi kiinnostumaan demarinuorista. Toisaalta en näe mitään pahaa siinä, että asioita tarkastellaan myös mainitsemasi teorialampun valossa. Kun hahmoittelemme suurempia linjoja, niin meillä ei ole juuri muita työkaluja kuin teoriat. Olen aivan samaa mieltä siitä, että Demarinuoret voisivat kampanjoida tietoisuuden lisäämiseksi ja ihmisten epävarmuuden vähentämiseksi -teorioiden unohtaminen olisi kuitenkin virhe.
Kuten sanottu globalisaatiolla on varmasti monenlaisia seurauksia. Yksi globalisaation trendi näyttää olevan, että se tukee uusiliberalistista politiikkaa: valtion tehtäviä supistetaan, verotuksessa pyritään tasa-veroon tai pienempään progressiivisuuteen, valtion yrityksiä yksityistetään ja seurauksena menestyjien ja syrjäyvien välinen kuilu kasvaa. Kuten Pirttijärvi asian nasevasti totesi: uusliberalistinen maailmanjärjestys aiheuttaa verokilpailua ja sosiaalista shoppausta.
Yhdysvalloissa uusliberalismi näkyy mielestäni siinä, että tiettyjen yhtiöiden monopoliasemaa kasvaa, armeijan ja tiedustelutoiminnan määrärahoja nostetaan ja uskonnolla on vahvempi ote politiikkaan. Yhdysvaltojen merkitys maailmanpolitiikkaan ja globalisaatioon on suuri, joten tällä politiikalla on merkitystä myös Suomelle.
Uusliberalismin retoriikkaan kuuluvat vapaan markkinatalouden ja demokratian puolustaminen. Kuitenkin tämä talous on rakentunut epädemokraattisten instituutioden, kuten WTO:n, IMF:n ja Maailman pankin varaan. Demokratian ja vaapaan markkinatalouden nimissä käydään sotia, joiden todelliset syyt ovat epäselvät, kuten Irakin sota todistaa.
Holappa on ottanut tällaiseen politiikkaan selkeän linjan vastustaessaan sitä. Uskon, että Heta on hyvä kandidaatti, enkä missään nimessä väitä häntä uusliberalistiksi. Itse asiassa hänellä voi olla hyviä näkemyksiä asiaan. Mutta totean, että Holappa on ottanut selkeästi kantaa uusliberalismiin ja siihen kuinka sen kanssa tulisi toimia.
Pekka,
Vielä pari kommenttia.
Holappa on toki puhunut uusliberalismista, ja paljon. Mutta että hän olisi "ottanut selkeästi kantaa uusliberalismiin ja siihen kuinka sen kanssa tulisi toimia".. Kanta on varmasti selvä, mutta jatkuvan vastustamisen huutaminen ja ilmiöiden systemaattinen demonisointi tarvitsisivat tuekseen paljon esitettyjä selvempiä johtopäätöksiä sekä rakentavuutta.
Holappa voisi joskus lisäksi sanoa jostain muustakin asiasta jotain.
Maailma kun ei ole yksinkertainen. Kaikkea ei voi, eikä saa selittää yhden ismin kautta. Minusta se on tämän monimuotoisuuden aliarvioimista ja edustaa samaa vaihtoehdottomuutta, jota Holappa ja hänen tukijansa edustavat sulkiessaan osan keskustelijoista "väärämielisinä" ulkopuolelle tai ylikorostamalla omia mieltymyksiään esimerkiksi järjestötoiminnassa. Käsitykseni (joskin hatara) on, että heidän dominoimansa OSY on käytännössä muuntunut lukupiiritoiminnaksi. Jos näin on, niin sen jäsenkehitystä uhkaavat huonot ajat.
Avoimen ja moniarvoisen johtajan eli Hetan puolesta, kuten Lindtmanin Anttikin.
matonen
Minä itse pidän esim. Bushin hallintoa enemmän uuskonservatiivisena kuin uusliberalistisena. Uusliberalistiseen politiikkaan kuuluu moninaisuuden ja "yksilön" puolustaminen. Uuskonservatiivisuus taas pyrkii tuputtamaan kaikille omaa totuuttaan.
Mitä tulee globaaleihin järjestöihin kuten WTO:hon niin eiväthän ne ole epädemokraattisia. Päätöksenteko on vain ylikansallista ja siten vaikeammin ymmärrettävää kuin kansallinen päätöksenteko, kenties.
Tätä keskustelua on ollut erittäin mielenkiintoista seurata. Nyt alkaa kuitenkin jopa sivusta seuraajaa ärsyttää.
Matonen:
"Käsitykseni (joskin hatara) on, että heidän dominoimansa OSY on käytännössä muuntunut lukupiiritoiminnaksi. Jos näin on, niin sen jäsenkehitystä uhkaavat huonot ajat."
Analyysi tämäkin. Mutta se, että joku haluaa nähdä mielestäni erittäin tervetulleen lukupiiritoiminnan ottamisen osaksi osastotoimintaa huonona asiana, tai että samalla jättää huomioimatta OSYn muun erittäin aktiivisen ja monipuolisen toiminnan, on täysin naurettavaa.
Jäsenkehitys voisi luonnollisesti olla parempaa -niin OSYssa kuin kaikissa SONK:n ja Demarinuorten osastoissa. On kuitenkin vaikea nähdä, että jäsenkehitys olisi parempaa siellä, missä lukupiiritoimintaa karsastetaan "ulossulkevana".
Nuorisoliiton puheenjohtajavaaliin en ota minkäänlaista kantaa. Valittavana on kaksi erinomaista ehdokasta, joiden sitoutumista liikkeeseen ei voi kyseenalaistaa kukaan. Valittavana on myös kaksi varmasti erilaista johtajaa. Nyt on valinnan paikka. Ajatelkaa, mikä on nuorisoliiton tehtävä ja tarkoitus ja kuka teidän näkemystänne tyyppinä ja näkemyksiltään paremmin edustaa ja -valitkaa. Huonoja ehdokkaita ei ole.
Olen karsastanut aina ja kaikkialla sellaista asennetta, jossa kyseenalaistetaan toisten aatteellisuus ja sitoutuneisuus liikkeeseen. Millä perkeleen oikeudella sitä tehdään, puolin ja toisin?! Olen henkilökohtaisesti erittäin kyllästynyt puolustelemaan eräiden toverien aatteellisuutta ja/tai toimintatapoja milloin missäkin seurassa. Toisille puolustan ns. oikeistoa, toisille taas ns. vasemmistoa.
Tässä pj-kamppailukiimassakin olisi hyvä muistaa, että olemme tekemässä täällä työtä YHDEN LIIKKEEN eteen. Eroja on ja suunnasta voidaan keskustella, mutta loanheitolle ei ole tarvetta, edes tämänkaltaisessa tilanteessa. Toivoisinkin, että tätä kisaa voitaisiin käydä puhtaammin kuin nyt ollaan käymässä.
Kiitos.
Viisaita sanoja, Esa Suominen.
Tarkoitus ei ollut heittää lokaa ja jos käsitykseni OSY:stä on todella noin väärä, niin se olisi pitänyt jättää kirjoittamatta. Kaikessa toiminnassa monipuolisuus on tottakai parasta ja siihen sisältyy luontevasti moniarvoisuus. Kaikille on oltava tarjolla mielekästä toimintaa ja tekemistä, ja mukaan on oltava helppo tulla.
Tällaista kaikille Demarinuorista kiinnostuneille avointa mahdollisuutta toimia, vaikuttaa, väitellä ja nauttia samanhenkisestä seurasta tukee ehdottomasti parhaiten Hetan valitseminen puheenjohtajaksi.
Anssi Pirttijärven kanssa olen samaa mieltä siitä, että kovasti kritisoidut ylikansalliset organisaatiot eivät aina ole ehkä aivan niin epädemokraattisia, kuin väitetään. Eivät ne toki täydellisiä ole, mutta usein yksimielisellä sopimuksella vahvistettuja ja melko toimivia yhteistyömuotoja. Tämä on yllättävän vaikeaa tajuta monelle Makasiinien polttajalle ja uusliberalismin vastustajalle.
Päätän osaltani keskustelun lainaamalla Esa Suomisen viisaita (vaikken aivan jokaisesta sanasta samaa mieltä olekaan) sanoja:
"Valittavana on kaksi erinomaista ehdokasta, joiden sitoutumista liikkeeseen ei voi kyseenalaistaa kukaan. Valittavana on myös kaksi varmasti erilaista johtajaa. Nyt on valinnan paikka."
Minun valintani oli varsin helppo. Tampereella näemme mitä mieltä liittokokous on.
matonen
Lähetä kommentti