Armaassa ainejärjestössäni Puolueessa on nyt keväällä käyty keskustelua siitä, tulisiko Puolueen järjestää maksullisia kursseja, jotka valmentavat opiskelijoita jyväskyläläisen valtio-opin pääsykokeisiin. Keskustelu aiheesta on ollut eloisinta, mitä Puolueessa on käyty pitkään aikaan. Esitän muutamia argumentteja liittyen Jyväskylän valtio-opin valmennuskursseihin, mutta myös yleistyviin valmennuskursseihin laajemmin.Yhteiskunnallinen tarkoituksenmukaisuus
Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän keskeisenä periaatteena on pitkään ollut tasavertaisuus. Korkeakoulujärjestelmän ei ole ollut tarkoitus uusintaa yhteiskunnallista eliittiä, vaan tuottaa laadukasta opetusta ja tutkimusta. Kukaan ei voi omistaa tiedettä, vaan kaikkien ihmisten on päästävä yhdessä nauttimaan ihmiskunnan yhteisen tieteellisen perinnön hedelmistä. Tätä periaatetta on toteuttanut maksuttoman opetuksen prinsiippi. Ihmisiä ei ole valikoitu opiskelemaan varallisuuden, luokan tai säädyn mukaan, vaan omilla ansioillaan. Samantapainen ajattelu on näkynyt suomalaisessa upseeristossa. Upseerin arvoa ei ole voinut saada muilla, kuin sotilaallisilla ansioilla. Suomen armeijan menestys ylivoimaisia vihollisia on ainakin osittain johtunut tästä tasapuolisuudesta.
Maksuttoman opiskelun periaatetta on kuitenkin vähitellen pyritty nakertamaan tuomalla opiskelulle oheiskustannuksia. Maksulliset valmennuskurssit ovat eräs tällainen oheismaksu. Joillekin aloille on niin vaikea päästä opiskelemaan, että kalliit valmennuskurssit ovat käytännössä pakollisia. Köyhän ihmisen kynnys pyrkiä tällaiselle alalle on todella korkea. Pian ihmisen täytyy tulla varakkaasta perheestä, jotta hänellä on varaa valmennuskursseihin ja siis opiskeluun. Eliitti uusintaa itseään.
Tällainen eliitin uusintaminen aiheuttaa pohjoismaille epätyypillistä juopaa eliitin ja ”rahvaan” välille. Eri yhteiskuntaluokat työnnetään toisiin maailmoihin ja tämän erottelun purkaminen on vaikeaa. Suomalainen yhteiskuntarauha on osaltaan johtunut siitä, että Suomessa eliitti ja rahvas ovat olleet lähellä toisiaan. Herravihaisimmankin perheen lapsi on voinut kouluttaa itsensä tohtoriksi saakka.
Talouspoliittinen tarkoituksenmukaisuus
Maksulliset valmennuskurssit muuttavat korkeakouluissa aloittavien sosio-ekonomista taustaa niin, että varakkaammilla on paremmat mahdollisuudet päästä opiskelemaan, kuin köyhemmillä. Suomen taloudellisen tehokkuuden ja kilpailukyvyn kannalta tällä on kielteinen vaikutus. Enää suomalaisina arkkitehteinä eivät toimi ne, joilla on siihet suurin lahjakkuus ja paras motivaatio, vaan ne joilla on varaa pääsykokeisiin. Enää suomalaisina lakimiehinä eivät toimi ne, joilla on kehittynein oikeustaju, vaan ne joilla on varaa valmennuskursseihin. Enää suomalaisina lääkäreinä eivät toimi ne, joilla on suurin into auttaa kanssaihmisiä sairauksissaan, vaan ne joilla on varaa valmennuskursseihin.
Taloudellista tehottomuutta syntyy aina, kun tiettyyn työhön valitaan joku muu, kuin siihen parhaiten sopiva. Vastaavasti tämä syrjäytetty henkilö tekee jotain työtä, johon hän on vähemmän sopiva. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että mitä vapaammin ihminen saa valita työnsä ja ammattinsa, sitä paremmin hän päätyy alalle, joka sopii hänelle mahdollisimman hyvin. Koko yhteiskunta hyötyy, kun taitava mansikanviljelijä viljelee mansikoita ja pätevä opettaja opettaa, eikä päinvastoin. Maksulliset valmennuskurssit muodostavat tukoksen, joka estää ihmisiä pääsemästä heille parhaiten sopivaan ammattiin. Tämä lisää yhteiskunnan taloudellista tehottomuutta ja inhimillisten resurrsien vajaakäyttöä.
Moraalinen tarkoituksenmukaisuus
Ihmiskunnan historia on ollut pitkää marssia pois luonnontilassa vallitsevasta kaikkien sodasta kaikkia vastaan kohti sivilisaatiota. Sivilisaatiossa se, mitä ihminen saa, ei ole enää suoraan se, mitä hän pystyy ottamaan. Lait, oikeus, uskonnot, moraali ja ideologia ovat olleet tämän sivilisoitumisprosessin osia. Ihmiselle ei ole enää ajateltu kuuluvan sen, minkä hän pystyy ottamaan, vaan se, mihin hänellä on oikeus, koska hän on ihminen.
Sivilisaatio ei kuitenkaan ole temporaalinen tila, vaan prosessi. Sivilisaation kehittymisen myötä yhä suurempi määrä oikeuksia omaksutaan osaksi niitä perusoikeuksia, joiden katsotaan kuuluvat kaikille ihmisille. Näin niistä tulee kuin yhteistä omaisuutta, jonka katsotaan kuuluvan kaikille. Esimerkki tästä voisi olla Jean-Jacques Rousseaun sanomana pidetty vaatimus ”Luonto ei kuulu kellekään ja sen hedelmät kuuluvat kaikille!” Mutta sivilisaation kehittymisellä on myös vastavoimansa. Aiemmin etuoikeutetussa asemassa olleet eivät välttämättä pidä siitä, että heidän hallitsemansa resurssi myönnetään nyt koko ihmiskunnalle.
Meidän aikamme käy keskustelua siitä, mikä asia kuuluu kaikille ja mikä oikeus vain rikkaalle eliitille monenkin asian kohdalla. Korkeakoulujen maksulliset valmennuskurssit osoittavat, että vaikka aiemmin koulutuksen ja sivistyksen katsottiin kuuluvan kaikille, tahtovat nyt jotkut konservatiiviset tahot taannuttaa ihmiskuntaa tässä suhteessa ja hankaloittaa köyhien mahdollisuutta päästä korkeakouluihin.
Ihmiskunnassa vuosituhansia kulkenut ja kasvanut sivistyksellinen ja tieteellinen perintö on kaikkien ihmiskunnan jäsenten ansiota ja kuuluu heille kaikille. Korkeakoulut pystyvät opettamaan vain rajallista määrää ihmisiä, mutta valittakoon nämä ihmiset vain heidän omien kykyjensä ja motivaationsa, ei heidän tai heidän vanhempiensa maksukyvyn perusteella. Jokaisella ihmisellä täytyy olla yhtäläiset mahdollisuudet kouluttaa ja sivistää itseään, eikä tätä periaatetta tule uhrata lyhytnäköiselle markkinauskolle.
Pseudo-argumentit
Usein maksullisista valmennuskursseista käymissäni keskusteluissa törmään muutamiin argumentteihin, jotka ensisilmäykseltä vaikuttaisivat osoittavan valmennuskurssit haitattomiksi, mutta osoittautuvat lähemmässä tarkastelussa pätemättömiksi.
”Onhan avoin yliopistokin”
Avoimessa yliopistossa on mahdollista maksua vastaan opiskella vastaavia oppiaineita ja tehdä vastaavia opintosuorituksia, kuin korkeakouluissa. Niin sanotun avoimen väylän kautta opiskelija voi tietyt maksulliset kurssit suoritettuaan päästä yliopistoon ilman pääsykoetta. Näin korkeakoulupaikka on tietyssä mielessä ostettu.
Tätä on käytetty argumenttina maksullisten valmennuskurssien puolesta. Ajatus on kulkenut jotakuinkin, että kun jo nyt ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti heidän varallisuutensa mukaan, ei pieni eriarvoistaminen lisää haittaa. Tällainen logiikka on tietysti tuomittavaa. Voimavarat tulisi kohdistaa tuon avoimen väylän sulkemiseen, eikä ongelmien kasvattamiseen entisestään. Jos käsi on poikki, kannattaa se lastoittaa, eikä katkaista lisäksi sormeakin.
”Kyllä parhaat kuitenkin pääsevät sisään”
Tämä argumentti on totta siinä mielessä, että jos ihminen on yksinkertaisesti luonnonlahjakkuus jollain alalla, hän päässee tuota alaa opiskelemaan ilman valmennuskursseja, vaikka pääsykoe olisi miten hankala ja hakijoita miten paljon hyvänsä. Mutta tämä argumentti ei ota huomioon niitä lahjakkaita, jotka menestyisivät alalla, mutteivät pääse sisään, koska heillä ei ole varaa valmennuskursseihin. Valmennuskurssi muuttaa aina sitä ihmisjoukkoa, joka pääsee opiskelemaan, vaikka huiput pääsisivät joka tapauksessa. Jos yksikin parempi hakija jää valitsematta siksi, että valmennuskurssin suurella rahalla käynyt hakija on kiilannut hänen eteensä, on valmennuskurssi tehnyt karhunpalveluksen molemmille hakijoille, opinahjolle, sekä yhteiskunnalle.
3 kommenttia:
Lienen sen verran liberaali, että ihmettelen suuresti sitä, että tämänkaltaiseen keskusteluun liitetään poliittinen aspekti, jonka mukaan valmennuskurssit takaisivat pääsyn yliopistolle ja tämän vuoksi niitä ei tulisi pitää, että köyhillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet päästä yliopistolle.
Argumentti ei mielestäni ole pätevä, sillä valmennuskurssit eivät missään nimessä varmista yliopistoon pääsyä. Esimerkkinä tästä erään tuttavani viime vuonna pitämä valmennuskurssi, jolta yksikään ei päässyt yliopistolle. Tässä tapauksessa voittajia eivät siis suinkaan olleet ns. rikkaat, vaan valmennuskurssin järjestäjät! Yhteisö, joka järjestää valmennuskurssin saa rahaa ja kurssin pitänyt opettaja saa arvokasta opetuskokemusta sekä rahaa.
Kysymystä pohdittaessa on syytä tarkastella valmennuskurssien roolia eli mitä se tekee, kun hakija valmistautuu pääsykokeisiin. Valmennuskurssi tarjoaa ohjausta sen suhteen, mitkä asiat ovat valmistautumisen suhteen tärkeitä. Se tarjoaa yhteisön, jossa edellä mainittuja aiheita käsitellään ja ne saattavat jäädä sitä kautta paremmin päähän. Se antaa kokemusta pääsykokeen tekemisestä ja osoittaa aukot omassa tietämyksessä. Valmennuskurssi toisin sanoen TUKEE pääsykokeeseen valmistautumista eikä missään nimessä ole pääsylippu yliopistolle.
Loppupeleissä menestyksen pääsykokeissa ratkaisee hakijan ahkeruus, ja se on ominaisuus, joka on henkilökohtainen katsomatta sosioekonomiseen asemaan. Paljon lukevat ja asiaan panostavat pärjäävät pääsykokeissa ja valmennuskurssi on vain yksi tapa panostaa niihin. Kautta aikain valtaosa ihmisistä on päässyt yliopistolle ilman valmennuskursseja, joten niitä ei tulisi tarkastella eriarvoistamisen välineenä, vaan niitä järjestävän yhteisön ja henkilön näkökulmista.
Onhan kieltämisessä jo se yksinkertainen ongelma, että se sotii jyrkästi vapaan tiedonkulun periaatetta vastaan. Miten voidaan pitää oikeutettuna lailla kieltää tietyntyyppisen tieteellisen tiedon levittäminen tai oppikirjan opiskelu? Ihan jo juridisesti ajatellen tuollainen pykälä olisi varsin absurdi. Miten edes määritellään valmennuskurssi?
Toisekseen tässä yliarvioidaan kyllä kurssin merkitystä varsin suuresti. Toki se ei ole tietenkään mikään argumentti, että joiltain kursseilta väki ei pääse yliopistoon. Menisivät oikealle kurssille!
Isoin todellinen hyöty noista kursseista niillä käyneille lienee juuri strukturoidussa opiskelussa ja helpommassa olennaisten asioiden hahmottamisessa. Pelkältä lukiopohjalta tieteen maailma on edelleen lähes uppo-outo. Saati se miten opitaan olennainen yhtä koetta varten satojen sivujen joukosta, joka sentään on tilanne jokaisessa tentissä yliopistossa. Ensimmäistä yritystä varten läheskään kaikki eivät tätä opi, myöhemmin ehkä sitten. Toisaalta saman hyödyn voi saada irti muillakin keinoilla, kun osaa asettaa tehtävän oikein. Ilmaisia apuja ovat vaikkapa kaveriporukka tai erilaiset nettiyhteisöt.
Lisäksi on syytä olla erittäin varovainen luettaessa tilastoja valmennuskursseja käyneistä ja yliopistoon päässeistä. Olkoonkin, että esimerkiksi oikikseen päässeistä merkittävä osa on käynyt kurssin. Yhtä hyvin kuin kurssin hyöty tämän voi selittää silkka muoti-ilmiö. Ihmiset uskovat, ettei mahdollisuuksia ole ilman kurssia! Sitä Sorosin mainostamaa reflektiivisyyttä tai toisaalta joukkohysteriaa siis.
Rikkaat ovat aina olleet ainakin jossain mielessä etuoikeutetussa asemassa ja tulevat vastaisuudessakin olemaan. Kurssien olemassaololla tai kiellolla on asiaan korkeintaan marginaalinen vaikutus eikä edes välttämättä hyvään suuntaan. Lisäksi se on juridisesti ongelmallinen.
Kiitos kommenteista
Toki valmennuskurssin kieltäminen olisi juridisesti ongelmallista. Siksi toivoisinkin niitä järjestäviltä tahoilta vastuuntuntoa lopettaa kurssit ja korkeakouluilta pääsykokeita, jotka kohtelevat hakijoita tasapuolisesti siitä riippumatta, ovatko he käyneet valmennuskurssilla vai eivät.
Valmennuskurssi ei tietenkään takaa pääsyä korkeakouluun, eikä sellaisen läpikäyminen ole välttämättömyys. Yksilön omalla ahkeruudella ja mielenkiinnolla on sisäänpääsyyn suuri vaikutus. Jos tulonjako olisi täysin tasainen, valmennuskursseissa ei olisikaan mitään ongelmaa. Kaikilla olisi silloin yhtäläiset mahdollisuudet osallistua niille omasta mielenkiinnosta riippuen. Vasta valmennuskurssien ja alati kasvavien tuloerojen yhdistelmä tekee asian ongelmalliseksi.
Rikkaat tosiaan ovat etuoikeutetussa asemassa siinä mielessä, että heillä on enemmän rahaa. Kysymys onkin siitä, mitkä asiat katsotaan kuuluvaksi rikkaille ja mitkä asiat kaikille. Korkeampi opetus on asia, joka kuuluu kaikille sosioekonomisesta asemasta riippumatta.
Lähetä kommentti