Keskustan puoluekokous päätti viikonloppuna valita puoluesihteerikseen Jarmo "Iso Koo" Korhosen ja Mikko "Olmi" Alkio jäi nuolemaan näppejään. Molemmat pääehdokkaat ovat niin erilaisia henkilöitä ja edustavat niin erilaista keskustalaista linjaa, että vaalissa oli selkeästi kyse myös puoluekentän halusta vaikuttaa puolueen linjaan.Matti Vanhanen oli ainoa ehdokas puolueen puheenjohtajaksi, joten hänen linjaansa paitsi puoluejohtajana, myös pääministerinä ei ollut mahdollista kyseenalaistaa puheenjohtajavaalissa. Siksi tyytymättömän kenttäväen oli osoitettava protestinsa puoluesihteerivaalissa, jossa he jättivät pääministerin erityisavustajan rannalle ja valitsivat hyvin erilaista linjaa ajavan järjestöjyrän. Vanhanen onkin jo ehtinyt rauhoittelemaan Korhosen näkemyksiä julkisuudessa.
Alkion linja olisi ollut tietyssä mielessä uudempaa keskustalaisuutta, kuin Korhosen. Hän edustaa keskustalaisten city-linjaa, joka kerää kannatustaan enenevissä määrin kaupunkeihin muuttaneilta keskustalaisilta. Tämän linjan edustajat kutsuvat itseään liberaaleiksi, ja näin tietysti vastapuoltaan implisiittisesti konservatiiveiksi. Valitettavan usein tämä liberaalius tarkoittaa nimenomaan talousliberalismia, ja tämän uuden linjan keskustan innokkuutta veroalennuksiin, yksityistämisiin, tuloerojen kasvuun ja valtion omaisuuden myyntiin. Näin se on eräs oikeistolaisuuden muoto, jota nimitetään keskustalaisuudeksi.
Korhosen linja taas on selkeästi vanhakantaista keskustalaisuutta. Hän haluaa viedä keskustalaisen politiikan juurilleen, masinoimaan mahdollisimman suuren osuuden valtion yhteisestä kassasta alati lukumääräisesti väheneville maanviljelijöille. Korhonen katsoi itsekin hänen valintansa olleen kritiikkiä nykyisen puoluejohdon liian liberaalille linjalle. Internet-sivuillaan Korhonen asettaa tavoitteekseen Keskustan vahvistamisen niin, että siinä olisi 250 000 jäsentä ja sillä olisi 100 työntekijää. Siitä, millaista politiikkaa tämän vahvemman keskustan tulisi tehdä, hän ei puhu mitään.
Korhonen myös muistuttaa siitä, kuinka keskustan nykyjohto on unohtanut ”köyhän asian”. Tämä on mielenkiintoinen näkemys, sillä jos Korhonen tahtoo alkiolais-konservatiivisessa hengessä lisää rahaa ja etuja viljelijäväestölle, he eivät suinkaan ole suomalaisen yhteiskunnan köyhimpiä. Maanviljelijöiden väliset tuloerot ovat epäilemättä suuret (Tämäkin asia selviäisi, jos maataloustuet olisivat julkisia, kuten SONK:n Esa Suominen ehdottaa.), mutta ainakin itseäni häiritsee, jos jotkut viljelijät voivat nostaa valtion tililtä rahasumman, jolla voivat matkustella kaukomailla vähän väliä, tehdä sijoituksia riskialttiisiin kasvurahastoihin ja ostaa uuden auton siksi, että kaverilla on hienompi.
Jos tällainen tulee olemaan Korhosen kampanja myös tulevissa eduskuntavaaleissa, jää mielenkiintoiseksi nähdä kuinka äänestäjät siitä palkitsevat.
1 kommentti:
Nyt täytyy myöntää, että itselleni ei ole edes tullut mieleen, että maataloustuet voisivat olla salaisia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että ne eivät ole julkisia! Jonkinlainen selvitys pitäisi olla saatavilla, vaikka ei ihan jokaista senttiä siinä eroteltaisi.
Johan vaalirahoituskin on julkista tietoa -ja syystä. Ei edustuksellinen demokratia voi toimia, jos syynetään julkista rahaa jonnekin yhden eturyhmän pimeään laariin.
Taitaa olla Suomi vielä osittain Kekkosen aikakaudella. Missä ovat iltapäivälehtien lööpit?
Lähetä kommentti