Mitä on ay-liike?

Yleensä ammattiyhdistysliike ajatellaan tiettyjen ihmisten yhteenliittymäksi, joka ajaa tämän ihmisryhmän etuja. Se ymmärretään vastapainoksi porvarilliselle, omistavalle luokalle; työnantajat eivät voi kilpailuttaa työntekijöitä toisiaan vastaan, sillä työntekijät neuvottelevat yhteisenä rintamana. Suomalainen ammattiyhdistysliike on niin suuri, että se pystyy käyttämään poliittista valtaa ohi tavanomaisen parlamentaarisen päätöksentekojärjestelmän. Tätä valtaa on mahdollista käyttää väärin ja ay-liikettä onkin kritisoitu siitä, että se pitää suuren joukon suomalaisia työttömänä, jotta työtä tekeville voidaan maksaa ylisuurta palkkaa.

Mitä ammattiyhdistysliikkeen sitten tulisi tehdä, jottei se käyttäisi valtaansa väärin ja jotta se koettaisi legitiimimmäksi toimijaksi? Liikkeen on käsitettävä roolinsa. Se ei ole, eikä voi olla, vain etujärjestö muiden joukossa. Vallan on tuotava muassaan vastuu. Ay-liikkeen on tunnustettava valtansa tuoma vastuu ja alettava toimia laajemmin, kuin vain tuijottaen jäsentensä lyhyen tähtäimen intressejä.

Ammattiyhdistysliike on osa sitä valtavaa organisaatioiden määrää, jonka toimintaa ohjaa ylevä tavoite: Nämä organisaatiot pyrkivät edistämään yhteiskunnan kehitystä taaten kasvavan määrän oikeuksia tasapuolisesti kaikille ja vaikuttaen yhteiskunnan vallan ja resurssien uudelleen jakamiseen harvoilta kaikille. Tähän organisaatioiden joukkoon kuuluu ammattiyhdistysliikkeen lisäksi vasemmistolaiset ja vihreät (ja kenties tietyssä mielessä alkiolaiset ja kristillisdemokraattiset) poliittiset puolueet ja ideologiat, suurin osa kansalaisjärjestöistä (Kuten Greenpeace , Amnesty ja Unicef), hyvinvointivaltiolliset instituutiot, hyväntekeväisyysjärjestöt ja ylipäätään järjestöt, jotka tavoittelevat altruistisia, eivätkä itsekkäitä tavoitteita.

Vastaavasti toiset organisaatiot pyrkivät jarruttamaan tai taannuttamaan yhteiskunnan kehitystä. Tällaiset toimijat pyrkivät ylläpitämään epätasa-arvoisia rakenteita ja omistus- ja valtasuhteita, tai lisäämään niitä. Niitä kutsutaan yleensä konservatiivisiksi tai taantumuksellisiksi.

Ammattiyhdistysliikkeellä on imago-ongelma. Vaikka se on solidaarinen järjestelmä, jonka tehtävä on olla pienemmän puolella, ihmiset usein mieltävät sen taloudellisen kehityksen ja sitä kautta hyvinvoinnin jarruksi. Jollain hämmästyttävällä logiikalla poliittinen oikeisto pystyy väittämään voivansa luoda lisää työpaikkoja ja parantaa työntekijöiden asemaa heikentämällä heidän etujaan edistävän instanssin toimintamahdollisuuksia! Pelkkä imagon parantamiseen tähtäävä kampanja ei kuitenkaan riitä lisäämään ay-liikkeen suosiota riittävästi. Ammattiyhdistysliike tarvitsee selkeitä strategioita, joilla se voi paremmin toteuttaa tehtäväänsä ja saada tästä ikään kuin sivutuotteena paremman legitimiteetin kansalaisten silmissä. Palaan näihin strategioihin tarkemmin myöhemmin.