Perustulo on palannut julkiseen keskusteluun voimakkaampana kuin pitkään aikaan, kiitos erilaisten kansalaisjärjestöjen vaatimusten sen suhteen. Vaatimukset perustulosta tuntuvat toistaiseksi menevän hukkaan, sillä pääministeri Matti Vanhanen on tyrmännyt idean sanoen sen vain helpottavan niiden elämää, jotka haluavat bilettää töiden tekemisen sijaan. Ilmeisesti Vanhanen ei ole perehtynyt kovin syvällisesti perustuloon, sillä sen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin pelkkänä bilepalkkana oleminen.Perustulon idea sinänsä on hyvin yksinkertainen: se takaa jokaiselle (täysi-ikäiselle) kansalaiselle tietyn summan säännöllisesti maksettavaa rahaa. Tämän tulon voi menettää vain luopumalla kansalaisuudestaan, ei esimerkiksi ansaitsemalla rahaa tai ryhtymällä opiskelijaksi, eläkeläiseksi tai kotiäidiksi. Vastaavasti suurin osa sosiaaliturvasta, kuten opintotuet, kansaneläkkeet ja työttömyyskorvaukset lakkautetaan perustulon myötä tarpeettomina.
Sosiaaliturvan ongelmia
Tällaisella uudistuksella saavutettaisiin oleellisia etuja nykyiseen järjestelmään verrattuna. Sosiaaliturvaa ei ole missään vaiheessa suunniteltu koordinoidusti koherentiksi kokonaisuudeksi, vaan sitä on muuteltu yksittäisistä asioista ja pykälistä lähtien. Näin järjestelmästä on tullut epämääräinen viidakko, jonka tuntee läpikotaisin hyvin harva. Yhtäältä monet kansalaiset eivät tiedä kaikkia sosiaalisia oikeuksiaan, toisaalta jotkut voivat väärinkäyttää järjestelmän puutteita epäoikeudenmukaisella tavalla. Kerran kuussa jokaiselle kansalaiselle maksettava perustulo olisi erinomaisen selkeä järjestelmä ja kohtelisi kaikkia kansalaisia tasapuolisesti.
Nykyiseen atomistiseen sosiaaliturvajärjestelmään verrattuna perustulo kohtelisi kansalaisia tasapuolisemmin myös siinä mielessä, että se antaisi jokaiselle saman minimitulotason – riippumatta siitä, minkä vuoksi sosiaaliturvaa tarvitaan. Nykyjärjestelmän hajanaisuuden vuoksi muun muassa työttömät, opiskelijat ja kotiäidit saavat eri määrän tukea. Lisäksi esimerkiksi osalle työttömistä myönnetään työttömyyspäivärahaa, mutta erilaisin kriteerein toiset työttömät, kuten ylioppilaat, työnnetään päivärahan ulkopuolelle. Viime kädessä kunnallisen toimeentulotuen tulisi taata kaikille sama minimitoimeentulo. Käytännössä opiskelijat eivät tätä saa, vaan heidän oletetaan kattavan kunnallisen toimeentulotukinormin ja opintotuen erotus opintolainalla.
Suomessa on myös ongelmia työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen suhteen. Osaltaan tämä johtuu nykyisestä sosiaaliturvajärjestelmästä, joka on hyvin kannustamaton. Jos toimeentulotukea nostava asiakas löytää vaikkapa läheisestä kioskistaan viikonlopputöitä ja ansaitsee näin 100 euroa kuussa, vähennetään hänen toimeentulotuestaan sama 100 euroa. Tällöin työntekijä menee siis kioskille töihin silkasta hyväntekeväisyydestä. Käytännössä tosin kioskin pitäjä joutuu ihmettelemään, miksi hänen on niin vaikea saada työvoimaa.
Poliittisen oikeiston ratkaisu tähän kannustamattomuuteen on yksinkertainen: tukia täytyy purkaa niin kauan, että jokaisen on käytännössä pakko ottaa vastaan millaista työtä tahansa tai joutua kadulle. Sosiaaliturvalla on kaksi funktiota. Sen on paitsi taattava toimeentulo sellaiselle, joka ei sitä muutoin saa, myös kannustettava asiakkaitaan hankkimaan omaa elantoaan. Oikeiston näkemys sosiaaliturvasta muistaa jälkimmäisen, mutta unohtaa ensimmäisen. Vanhakantainen sosiaaliturvamme taas takaa kohtuullisen toimeentulon, mutta tekee omien ansioiden hankkimisen vaikeaksi.
Tuntuva taloudellinen varmuus
Taloudellinen epävarmuus on eräs keskeisimpiä sosiaalista ahdinkoa aiheuttavia tekijöitä. Erilaisten silpputöiden aikakaudella taloudellinen toimeentulo on jatkuvasti niin epävarmoissa kantimissa, että tulevaisuuden suunnittelu on vaikeaa. Lukuisista pätevistä sosiaalivirkailijoistamme huolimatta toimeentulotukiasiakas saa joka kuukausi jännittää, onko hänen tukensa hylätty tai onko sitä pienennetty jonkin epämääräisen pykälän perusteella. Jatkuvasti kasvava joukko ihmisiä elää tilanteessa, jossa he eivät voi ennustaa taloudellisen tilanteensa kehittymistä eteenpäin. Tämä ongelma ei koske vain nuoria, sillä nuori ihminen joutuu helposti eräänlaiseen jatkettuun nuoruuteen, jossa häntä kohdellaan työmarkkinoilla vähempiarvoisena tekijänä, vaikka osaamista, kokemusta ja ikää karttuisikin.
Taloudellisen epävarmuuden aiheuttamat ongelmat ihmiselle ovat ilmeisiä: elämän suuret ratkaisut, kuten perheen perustaminen tai asunnon ostaminen, siirtyvät eteenpäin hamaan tulevaisuuteen. Epävarmuus on myös kuluttavaa sekä henkisesti että sosiaalisesti. Jatkuvasti taloudellisen toimeentulonsa vuoksi kamppaileva ihminen väsyy ja liian monet nuoret tarvitsevatkin psykiatrista apua. Lisäksi epätietoisuus omasta taloudellisesta tulevaisuudesta asettaa paineita sosiaalisille suhteille. Silpputöitä tekevä tarvitsee usein vippejä, kun työt eivät enää jatkuneetkaan. Toisaalta silpputöistä ei kerry lomia, mutta päiväkodeissa pidetään kesälomat. Lasten työntäminen hoitoon puolivapaaehtoisille ystäville loman ajaksi ymmärrettävästi rasittaa ystävyyssudetta.
Perustuloon pohjautuva sosiaaliturvajärjestelmä auttaisi tämän epävarmuuden purkamisessa. Kansalainen voisi olla varma, että hänellä on aina tietty toimeentulo käytettävissään, tulipa elämässä muuten vastaan millaisia mutkia tahansa. Näin perustulo auttaisi työpaikkojen välillä olevien, taloudellisesti heikompien ajanjaksojen yli selviämisessä. Ihmisestä tulisi laajemmassa määrin oman elämänsä herra ja hän voisi uskaliaammin tehdä suuria ratkaisuja. Oleellinen hyöty perustulosta saataisiin myös, kun kansalaiset uskaltaisivat käyttää enemmän rahaa. Taloudellisesta tulevaisuudestaan epävarma ihminen joutuu koko ajan säästämään sukan varteen pahan päivän varalle, vaikka senhetkinen tulotaso olisikin kohtuullinen. Jos myös taloudellisesti heikoimmin toimeentulevat uskaltaisivat kuluttaa enemmän rahaa, olisi tällä kulutuskysynnän kasvun myötä positiivista vaikutusta kansantalouden tehokkuuteen ja työllisyyteen.
Kansantaloudellinen dynamiikka
Edellä todetulla tavalla perustulo auttaisi kulutuskysyntää ja kuluttajien luottamusta talouteen suojellen heitä rajuimmilta ajoittaisilta tulotason heittelyiltä. Sen lisäksi myös työmarkkinat muuttuisivat dynaamisemmiksi siinä mielessä, että kaikki työ kannattaisi tehdä. Työttömän ei enää tarvitsisi laskeskella, kuinka hänen ansaitsemansa lyhytaikainen palkka vaikuttaa tukiin. Hän tietäisi, että avautunut työmahdollisuus kannattaa ottaa vastaan, sillä jokaisen siitä ansaitun euron hän saa itselleen. Enää ihmiset eivät olisi sellaisessa tuloloukussa, jossa he huomaavat, ettei työn tekeminen nosta heidän tulojaan, vaan pahimmissa tapauksissa jopa laskee niitä. Paljon sellaista työtä, joka nyt jää tekemättä, tulisi perustulon avulla tehtyä.
Julkisessa keskustelussa on valitettavasti korostettu sitä, kuinka perustulo irrottaisi ihmiset työelämästä ja antaisi kaikille mahdollisuuden jäädä lepäämään laakereillaan. Perustulon tärkein anti ei todellakaan ole joutilaisuuden siunauksellisuus, vaan ihmisten motivoiminen työntekoon. Terve ihminen kaipaa työn tuomaa itsensä toteuttamisen tunnetta ja työyhteisön tarjoamia sosiaalisia kontakteja. Nykyinen passivoiva järjestelmä antaa taloudellisen yllykkeen olla ottamatta työtä vastaan, sillä se saattaa tarkoittaa tulojen menetystä, tai ei ainakaan niiden oleellista kasvua. Tällainen tilanne ei ole mahdollinen perustulojärjestelmässä. Vaikka se mahdollistaisi joutilaisuuden, kuten nykyinenkin järjestelmä, oletettavasti melko harva jäisi kotiin pohdiskelemaan filosofisia ajatuksia pelkällä perustulolla, kun voi saada sen päälle vielä palkankin!
Usein perustuloa myös vastustetaan nimittämällä sitä utopiaksi, sillä se tulisi liian kalliiksi. Tällaiset laskelmat perustuvat tuon kuukausittaisen menoerän kertaamiseen Suomen kansalaisten lukumäärällä. Totta kai summa on iso. Mutta perustulon idea ei ole nostaa sosiaalimenoja, vaan kohdentaa ne eri tavalla. Vastaavasti verotuksen progressiota voidaan nostaa niin, että perustulo käytännössä verotetaan pois kansalaisilta, jotka ovat niin vauraita, etteivät sitä tarvitse. Näin perustulo ei vaikuttaisi heidän käytettävissä oleviin tuloihinsa. Samalla tavallahan toimii lapsilisä: sitä maksetaan myös rikkaimpiin perheisiin, mutta se verotetaan kuitenkin pois.
Universalismi
Jos perustulo sidottaisiin kuluttajahinta- tai muihin vastaaviin indekseihin, se tarkoittaisi, että jokaisella kansalaisella on aina käytettävissään tietty määrä ostovoimaa. Perustulo estäisi täydellisen tuloerojen räjähtämisen pakottaen aina siirtämään osan yhteiskunnallisesta varallisuudesta myös heikoimmin toimeentuleville. Se myös purkaisi sukupuolten ja -polvien välisiä taloudellisia eroja varmistaen heikommalle osapuolelle tietyn vähimmäisosuuden.
Perustulo myös sementoisi erään kansalaisen keskeisen oikeuden, oikeuden toimeentuloon. Oikeudesta perustuloon tulisi samanlainen jakamaton ja universaali kansalaisoikeus kuin äänioikeudesta tai mielipiteenvapaudesta. Tällaisia perusoikeuksia juhlitaan sivistysvaltion merkkeinä ja niitä pidetään osoituksena yhteiskunnan kehittyneisyydestä. Ottakaamme nyt askel eteenpäin yhteiskunnallisen kehityksen tiellä.
Kirjoitus on julkaistu Pätkätyöläinen-lehdessä 1.9.2006.
6 kommenttia:
Kirjoitamme näemmä samasta aiheesta, joskin erilaisin johtopäätöksin.
Perustulo olisi minunkin mielestäni oiva ratkaisu työttömyys- ja köyhyysongelmiin, jos näkisin että
a) Työn puute on lähinnä kannustinongelma
b)Syrjäytyneisyys on yksinomaan taloudellinen ongelma
Kumpaankaan noista en pysty vastaamaan myönteisesti. Työelämästä syrjäytyneiden työttömyysongelma on seurausta ennen kaikkea siitä että heitä ei oteta töihin, ei siitä että heille ei olisi kannattavaa tehdä työtä.
Toisekseen minusta olisi ennen kaikkea vähäosaisimpien kannalta vaarallista katkaista yhteys tulonsiirtojen ja palvelujen välillä. Työmarkkinatuen saajat tarvitsisivat pikemminkin nykyistä enenmmän työvoimahallinnon tukea ja toimeentulotukiasiakkaat tarvitsisivat nykyistä enemmän laadukasta sosiaalityötä.
Ratkaiseva kysymys kuuluu, millä perusteella kenen hyvänsä täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan pitäisi saada palkkansa täydennykseksi subventiota valtiolta?
On totta, että perustulo olisi kannustin. Se olisi kannustin työnantajille unohtaa solidaarisen palkkapolitiikan viimeisetkin rippeet, olisihan työntekijän elintason takaajana lopulta perustuloa pulittava valtio. Tässä suhteessa perustulo on sukua puheille työnantajamaksujen alentamisesta nimenomaan tilanteissa, joissa alennus kohdistuisi yksinomaan matalimpiin palkkaluokkiin: ratkaisu houkuttaisi työnantajaa alentamaan palkkatasoa.
Olen Peten kanssa samaa mieltä siinä, ettei työttömyysongelmalla ole tekemistä kannustimien puutteen kanssa. Hallituksen toteuttamat aktiiviset työllisyystoimet sekä muut toimenpiteet ovat luoneet uusia työpaikkoja, ja väitän niiden olevan kestävämpiä ratkaisuja kuin sen, että valtio alkaa jakaa kaikille rahaa.
Ja jos työttömyyskorvausta väärin joku käyttäisikin, en väittäisi perustuloakaan kovin kannustavaksi: Työssä käydään, jotta tullaan toimeen. Jos toimeentulo on mahdollista ilman työntekoa, miksi käydä töissä ollenkaan, kun voi laiskotella sohvalla? Ilman tarvetta työntekoon ihmiselämästä katoaisi myös paljon sen nykyisestä tavoitteellisuudesta, ja syrjäytymisriski olisi ilmeinen suurelle osalle väestöä. Jonkin sortin versio perustulo rappeuttaa yhteiskuntaa jonkin verran, täydellinen perustulon omaksuminen rappeuttaa yhteiskunnan täydellisesti. Tältä täystuholtahan ei edes Rooman valtakunta säästynyt, vaikka roomalaisten sirkushuvit eivät olleetkaan seurattavissa ihan kotisohvalta tv-saippuiden tapaan.
Elinkeinorakenteen ja elinkeinoelämän omistusrakenteen muutokset ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan tulevaisuudessakin siirtymää vakinaisista työsuhteista pätkätöihin, määräaikaisiin, osa-aikaisiin tai muulla tavoin ei-perinteisiin työsuhteisiin. Tilapäistön, prekariaatin syntyminen on siten tosiasia ja haaste, johon on löydettävä ratkaisuja.
SDP on työn puolue. Kautta historian se on pyrkinyt takaamaan, että suomalaisilla on työtä, jota arvostetaan ja jolla tulee toimeen. Tämän perusasian, työn ja toimeentulon tasapainon, unohtamalla perustulo on siten jyrkästi sosialidemokratian vastainen innovaatio. Toisenlainen maailma on mahdollinen, jos ja kun valtiovalta ja ammattiyhdistysliike ovat aloitteellisia työmarkkinapolitiikan uudistamisessa ja uusien kansainvälisten rakenteiden luomisessa globalisaation kielteisiä sivuvaikutuksia hallitsemaan.
Sosialidemokratian perusta, solidaarisuus, tarkoittaa yhteiskunnan valmiutta auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, mutta nyky-yhteiskuntamme turvaverkko pyrkii sittenkin huolehtimaan vähempiosaisista. Perustulo on tässä suhteessa epäreilu: Rahantarve riippuu, ja myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta luovien tulonsiirtojen tulisi riippua paitsi varallisuudesta, myös tekijöistä, joita ihminen ei itse ole osakseen valinnut. Kaikille saman perustulon järjestelmässä voittajia olisivat yhteiskunnan vahvimmat.
ja muuten: toimeentulotuessa on niin sanottu 300 euron etuoikeutettu tulo. Tuo mainitsemasi 100 euron tienaaminen nakkikioskilla ei pienennä toimeentulotukea.
Toimeentulotuessa etuoikeutettu tulo on kylläkin vähintään 20 % ansiotuloista, kuitenkin enintään 150 euroa (Laki toimeentulotuesta 1997/1412, 11 §).
Niinpäs onkin, sorry huonomuistisuuteni. No, anyway sitä nakkikioskilla tienattua satasta ei siltikään vähennetä.
Puhut perustulosta, mutta tarkoitat kansalaispalkkaa. Kansalaispalkka on kyllä perustulo, mutta vain yksi malli siitä, lisäksi on olemassa myös negatiivisen tuloveron malli(jota itse kannatan perustuloksi).
Mutta kansalaispalkka on jokseenkin lähes yhtä hyvä, ellei jopa aivan yhtä hyvä.
ps. kirjoitat liian pitkiä blogitekstejä, ei jaksaisi oikein lukea noin pitkiä.
Lähetä kommentti