Eduskuntavaalit eivät menneet aivan niin, kuin piti. Talouden kasvuluvut olivat tasolla, jota pidettäisi monessa teollisuusmaassa täysin utooppisena, mutta äänestäjät rankaisivat hallituksen kumpaakin pääpuoluetta paikkojen menetyksellä. Keskeisimmät ihmisten kokemat yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat liian pitkälle viedystä individualisaatiosta, mutta he päättivät äänestää valtaan konservatiivisen individualisaation kannattajia.
Jos vaaleista jotain positiivista haetaan, Keski-Suomessa pärjäsimme hienosti. SDP pystyi pitämään kolme paikkaansa maakunnasta ja Vasemmistoliitto yhden. Kokoomus ei saanut valtavasta valtakunnallisesta rynnistyksestään huolimatta edes toista Keski-Suomen kymmenestä paikasta. Jos torjuntavoitto oppositiosta pauhaavaa uusliberalistista oikeistohegemonia vastaan olisi onnistunut yhtä hyvin muuallakin, olisi Suomella odotettavissaan valoisampia aikoja.
Jatkossa harjoitettavan politiikan kannalta hallituksen kokoonpano on keskeinen. Vaalitulos antaisi hyvät mahdollisuudet muodostaa porvarihallitus, vaikka pelkkä vaalitulos ja eduskuntapaikkojen lukumäärä eivät hallityspohjaa sanelekaan. Mahdollisen porvarillisen hallituksen toteuttama politiikka vaikuttaa huolestuttavalta sen puolueiden esittämien puheenvuorojen pohjalta. Yhteiskunnallinen kehitys ei välttämättä vain hidastu tai jää paikalleen, vaan voi kääntyä taaksepäin.
Seuraamalla muutamia kehityskulkuja tämä ajatus yhteiskunnan kulkemisesta eteen- tai taaksepäin tulee selkeämmäksi. Katson, että yhteiskunnan kehitystä voidaan mitata muiden muassa seuraavilla suureilla:
1)Kuinka hajautettua valta on? Onko kaikilla kansalaisilla valtaa tasaisesti, vai onko valta keskittynyt harvoille?
2)Kuinka paljon ihmisen ansiot taloudellisessa sfäärissä määräävät hänen asemaansa muilla sfääreillä? Kuuluvatko tietyt oikeudet kaikille kansalaisille, vai seuraako taloudellisen vaurauden myötä myös muita etuoikeuksia?
3)Kuinka paljon ihmisen asema yhteiskunnassa riippuu hänen omista ansioistaan ja kuinka paljon olosuhteista, joihin hän on syntynyt? Kuinka nopea on yhteiskunnan sosiaalinen kierto?
Hyvinvointiyhteiskunta on ollut myönteinen vastaus näihin kysymyksiin ja ollut tässä mielessä edistysaskel feodaali- ja industriaaliyhteiskunnista. Porvarillinen retoriikka puhuu hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä, mutta edellä mainitsemillani kolmella akselilla sen vastaukset ovat nimenomaan taantumista hyvinvointiyhteiskuntaa edeltäviin yhteiskunnan muotoihin.
Palaan erittelemään kutakin kolmea akselia myöhemmissä kirjoituksissani.
Vaalien tulosta ja hallituskuvioita pohtivat muiden muassa myös Petri Mustakallio, Petteri Oksa, Mikko Sauli ja Esa Suominen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti