Omistaminen ja oleminen

Erich Fromm pohtii teoksessaan Omistamisesta olemiseen kiinnostavasti ihmisen ongelmallista suhdetta omaisuuteen. Keskeinen osa hänen ajatteluaan on omistamisen jaottelu funktionaaliseen ja ei-funktionaaliseen omistamiseen. Funktionaalisella omistamisella Fromm tarkoittaa ihmisen omistussuhdetta sellaisiin esineisiin, joita hän käyttää jokapäiväisessä elämässään. Fromm mainitsee vaatteet, työkalut ja aseet esihistoriallisina esimerkkeinä funktionaalisesta omistamisesta, mutta nykyaikaisempina esimerkkeinä voitaneen lisätä myös matkapuhelin, kuivauskaappi tai sylissäni oleva tietokone.

Jos siis funktionaalinen omistaminen on ikään kuin ihmisen luonnollista hallintaa käyttämiinsä esineisiin, ei-funktionaalisessa omistamisessa puolestaan on kyse vieraantuneemmasta omistamisesta, jossa ihmisellä ei ole luonnollista kontaktia omaisuuteen, joka on formaalisti hänen. Luonnollisen yhteyden omaisuuteen puuttuessa joudutaan ei-funktionaalista omaisuutta konkretisoimaan asiakirjoilla ja sopimuksilla.

Funktionaalista omaisuutta ei ihmisellä voi olla kovin suurta määrää, joten työn tuottavuuden kasvaessa yhä suurempi osa ihmiskunnan varallisuudesta on ei-funktionaalista. Tietääkö tavallinen suomalainen rahastosäästäjä, mistä yrityksistä hän omistaa osuuksia ja missä? Kun asioiden nimellinen arvo irrotetaan niiden käyttöarvosta, voi hypoteettinen arvo nousta loppumattoman suureksi. Tämä mahdollistaa sen, että ihminen kokee huolta ja tyytymättömyyttä sellaisessa tilanteessa, jossa hänen materiaaliset tarpeensa ovat tyydytetyt ja perusturvallisuuden edellyttämä materiaalinen elintaso saavutettu.

Sillä omistamalla vain funktionaalista omaisuutta ihmisen ei tarvitsisi kantaa siitä murhetta. Kaikki hänen omaisuutensa on koko ajan ihmisen ja hänen perheensä käsillä. Kellään ei ole intressiä viedä sitä, sillä jokaisella on itsensä tarvitsema funktionaalinen omaisuus. Funktionaalinen omaisuus kuluu normaalisti, mutta se voidaan tuottaa uudestaan kohtuullisin ponnistuksin. Ei-funktionaalisen omaisuuden arvon seuraaminen sen sijaan jättää ihmisen aina epävarmuuden valtaan, eikä hän voi maate käydessään tietää, onko hänen omaisuutensa yhtä arvokasta vielä hänen herätessään.

Yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta jäytää varallisuuserojen kasvu. Yksillä on käsittämättömiä määriä omaisuutta; toisilla ei riittävästi edes tullakseen toimeen. Tähän ongelmaan hyvinvointipolitiikan traditio on tavannut vastata kahdella tavalla: Maltillisemmat kannat ovat keskittäneet huomionsa siihen, kuinka yhteiskunnan vähäosaisimpia voidaan auttaa vallitsevan tulonjakologiikan puitteissa. Radikaalimpi reformismi on kiinnostunut myös tulonjaon yläpäästä.

Frommin käsittelemien ei-funktionaalisen omaisuuden ongelmien pohjalta maltillisempi hyvinvointipolitiikka vaikuttaa laimealta. Varallisuuseroja tasaava, muttei niiden poistamiseen pyrkivä politiikka auttaa kyllä köyhiä, mutta jättää rikkaat oman onnensa nojaan. Ihmiskunnan emansipaation kannalta on käsitettävä, että sortojärjestelmän purkaminen on myös sortajan etu. Myös kapitalisti on vapautettava kapitalismin sorrosta.

Tämä herättää kysymyksiä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin tulevaisuudesta. Niin toimiva järjestelmä kuin se onkin, ei tähän sosialidemokraattiseen utopiaan saa tulla liian tyytyväiseksi. Hyvinvointivaltio ei ole mikään historian lopullinen huipentuma, vaan yksi askel ihmiskunnan loputtoman pitkällä matkalla. Seuraavan askeleen ottaminen vaatii aloitteellisuutta ja tarjoaa poliittiselle vasemmistolle erinomaisen mahdollisuuden temmata poliittinen aloite takaisin oikeistolta.


Olen aiemmin käsitellyt myös Erich Frommin kirjaa Rakkauden vaikea taito

Paljaalla pinnalla markkinointi

Julkisuudessa on jälleen nostettu esiin ne ongelmat, joita liittyy vähäpukeisuuden käyttämiseen markinoinnissa. Keskustelu ei ole ollut erityisen rakentavaa ja tuskin kukaan on tämänvuotista keskustelua seuraamalla kokeneut mitään suurta valaistumista. Moralistiset äänenpainot paheksuvat ylipäätään mainosten seksikkyyttä. Sitten vapaamielisinä itseään pitävät moittivat esitettyä kritiikkiä tiukkapipoiseksi. Myöhemmin keskusteluun tuodaan nuorten naisten huono itsetunto, yhteiskunnan pornoistuminen ja "miltä itsestäsi tuntuisi, jos kaikki mainospaikat olisivat pullollaan alastomien miesten kuvia?"

Vaikken välttämättä saa näkemykselleni juuri kannatusta -kenties pikemmin kyllästyneitä huokauksia- väittäisin silti, että tällainen keskustelu on tärkeää. Sillä jos paljaalla pinnalla markkinoinnin ongelmallisuuden sinänsä kysymys hetkellisesti ohitetaan, lienee kuitenkin ilmeistä, että seksikkäiden mainosten aiheuttamat reaktiot kertovat siitä, että asiaan liittyy ongelmia. Kenties rakentavaa olisikin lähteä kysymään, mitä todella kritisoidaan, kun keskustellaan H&M:n mainoksista*.

Liittyykö alusasumainonta esimerkiksi pornoistumiseen? Ehkä termi yhteiskunnan yli-seksualisoiminen olisi kuvaavampi. Joskin jos huomio kiinnitetään muuhunkin kuin peitetyn pinnan määrän mittaamiseen, lienee syytä panna merkille, että usein kiltehköissäkin alusasuvaatemainoksissa esiintyvät naiset ilmentävät asennoillaan ja ilmeillään himokkuutta ja alistuvuutta, siis esittävät juuri sellaista naiskuvaa, jonka edistämisestä pornoteollisuutta on kritisoitu.

Vaikka nuorten naisten itsetunnosta puhumisesta on tullut klisee, ei ongelma ole kuitenkaan kadonnut minnekään. Ylimääräiset paineet eivät tee hyvää kellekään, eikä tiettyä kauneusihannetta edustavien naisten kuvien ylikorostaminen mainosmediassa ainakaan vähennä näitä paineita. Melko naiivia olisi myös väittää, ettei tämän kauneusihanteen mediatykitys vaikuttaisi miesten käsityksiin vastakkaisesta sukupuolesta ja monimutkaistaisi omalta osaltaan normaalia parinmuodostusta.

Kummastelemaan herättelee myös ne seksuaalimoraaliset tai -moralistiset prinsiipit, jotka implisiittisesti paistavat paljaan pinnan mainosten takaa. Länsimaissa tavataan viisastella, etteivät sellaiset kulttuurit, jotka siveellisyyden nimissä suhtautuvat hyvin ankarasti seksuaalisuuteen ja vähäpukeisuuteen ole varsinaisia tasa-arvon pioneereja. Mutta takaako toinen äärimmäisyys sukupuolten välisen tai minkään muunkaan tasa-arvon? Jos alastomuuden kieltäminen ja tiukka nunnamoraali johtaa seksuaaliseen repressioon ja epäterveesen yhteiskuntaan, onko kansalaisten pakottaminen katselemaan seksuaalisia mainoksia päivittäin ja yksilönvapauksien taakse kätkeytyvä huoramoraali sen terveempi vaihtoehto?

*Kirjoittaja on tietoinen H&M:n markkinointitekniikasta, joka provosoi ja joka hyötyy kun sen mainoksista keskustellaan.

Myös Esa Suominen käsittelee aihetta blogissaan

Suomi 90 vuotta

Itsenäisyyspäivänä on hyvä uhrata muutama ajatus itsenäisyyden ja isänmaan merkitykselle. Joskus kuulee esitettävän näkemyksiä, että esimerkiksi osallistuminen eurooppalaiseen integraatioon olisi haitannut Suomen itsenäisyyttä. Tällaisissa puheissa päätösvallan siirtäminen Helsingissä istuvilta Brysselissä istuville päättäjille on jopa lopettanut suomalaisen itsenäisyyden ajan. Väite on tietysti kestämätön. Nykyaikainen valtio ei menetä suvereniteettiaan osallistumalla kansainväliseen integraatioon, vaan tällainen toiminta on nimenomaan suvereniteetin käyttöä ja ilmentämistä.

Itsenäisyys ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Nykyään suomalaista itsenäisyyttä ei niinkään uhkaa rajan takana vaanivat neuvostopanssarikolonnat tai kommunistisen vallankumouksen uhka. Monet suomalaiset kokevat kuitenkin, että heidän mahdollisuutensa päättää omista asioista itse kansallisella tasolla ovat kaventuneet. Tämä johtuu kahdesta prosessista. Yhtäältä päätösvaltaa on siirretty viime vuosikymmeninä paljon kansallisilta parlamenteilta yksityisille yrityksille. Niiden tekemät päätökset eivät suinkaan aina ole sellaisia, kuin ihmisten enemmistö toivoisi.

Toisaalta nykyinen kansainvälinen integraatio ja yhteistyö antaa mahdollisuuksia faktiselle ekstraterritoriaaliselle lainsäädännölle. Suuri ja mahtava valtio pystyy säätämään lakeja tahtoessaan muillekin valtioille, kuin itselleen. Esimerkiksi Suomen on otettava Yhdysvaltain lainsäädäntö huomioon omia lakejaan säätäessään. Ja juuri pystyäkseen vastustamaan tällaista imperialismia tarvitsee pieni maa rinnalleen liittolaisia ja siksi eurooppalainen integraatio tukee suomalaista itsenäisyyttä, eikä vähennä sitä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Kirjoitin itsenäisyyspäivästä myös viime vuonna