Julkisuudessa on jälleen nostettu esiin ne ongelmat, joita liittyy vähäpukeisuuden käyttämiseen markinoinnissa. Keskustelu ei ole ollut erityisen rakentavaa ja tuskin kukaan on tämänvuotista keskustelua seuraamalla kokeneut mitään suurta valaistumista. Moralistiset äänenpainot paheksuvat ylipäätään mainosten seksikkyyttä. Sitten vapaamielisinä itseään pitävät moittivat esitettyä kritiikkiä tiukkapipoiseksi. Myöhemmin keskusteluun tuodaan nuorten naisten huono itsetunto, yhteiskunnan pornoistuminen ja "miltä itsestäsi tuntuisi, jos kaikki mainospaikat olisivat pullollaan alastomien miesten kuvia?"
Vaikken välttämättä saa näkemykselleni juuri kannatusta -kenties pikemmin kyllästyneitä huokauksia- väittäisin silti, että tällainen keskustelu on tärkeää. Sillä jos paljaalla pinnalla markkinoinnin ongelmallisuuden sinänsä kysymys hetkellisesti ohitetaan, lienee kuitenkin ilmeistä, että seksikkäiden mainosten aiheuttamat reaktiot kertovat siitä, että asiaan liittyy ongelmia. Kenties rakentavaa olisikin lähteä kysymään, mitä todella kritisoidaan, kun keskustellaan H&M:n mainoksista*.
Liittyykö alusasumainonta esimerkiksi pornoistumiseen? Ehkä termi yhteiskunnan yli-seksualisoiminen olisi kuvaavampi. Joskin jos huomio kiinnitetään muuhunkin kuin peitetyn pinnan määrän mittaamiseen, lienee syytä panna merkille, että usein kiltehköissäkin alusasuvaatemainoksissa esiintyvät naiset ilmentävät asennoillaan ja ilmeillään himokkuutta ja alistuvuutta, siis esittävät juuri sellaista naiskuvaa, jonka edistämisestä pornoteollisuutta on kritisoitu.
Vaikka nuorten naisten itsetunnosta puhumisesta on tullut klisee, ei ongelma ole kuitenkaan kadonnut minnekään. Ylimääräiset paineet eivät tee hyvää kellekään, eikä tiettyä kauneusihannetta edustavien naisten kuvien ylikorostaminen mainosmediassa ainakaan vähennä näitä paineita. Melko naiivia olisi myös väittää, ettei tämän kauneusihanteen mediatykitys vaikuttaisi miesten käsityksiin vastakkaisesta sukupuolesta ja monimutkaistaisi omalta osaltaan normaalia parinmuodostusta.
Kummastelemaan herättelee myös ne seksuaalimoraaliset tai -moralistiset prinsiipit, jotka implisiittisesti paistavat paljaan pinnan mainosten takaa. Länsimaissa tavataan viisastella, etteivät sellaiset kulttuurit, jotka siveellisyyden nimissä suhtautuvat hyvin ankarasti seksuaalisuuteen ja vähäpukeisuuteen ole varsinaisia tasa-arvon pioneereja. Mutta takaako toinen äärimmäisyys sukupuolten välisen tai minkään muunkaan tasa-arvon? Jos alastomuuden kieltäminen ja tiukka nunnamoraali johtaa seksuaaliseen repressioon ja epäterveesen yhteiskuntaan, onko kansalaisten pakottaminen katselemaan seksuaalisia mainoksia päivittäin ja yksilönvapauksien taakse kätkeytyvä huoramoraali sen terveempi vaihtoehto?
*Kirjoittaja on tietoinen H&M:n markkinointitekniikasta, joka provosoi ja joka hyötyy kun sen mainoksista keskustellaan.
Myös Esa Suominen käsittelee aihetta blogissaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti