Sivut

keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Korruptio ja yhteiskuntavastuu


Suomalaista yhteiskuntaa tavataan pitää vapaana korruptiosta. Suomi paistattelee kärkipäässä kansainvälisissä vertailuissa, jotka mittaavat eri maiden korruptoituneisuutta ja vuonna 2007 se valittiin maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi yhdessä Tanskan ja Uuden Seelannin kanssa. Tämä on hieno suoritus ja kummunnee suomalaisesta rehellisyydestä, mutta myös protestanttisesta työetiikasta, suhteellisen läpinäkyvästä yhteiskunnasta ja siedettävistä tuloeroista.

Suomi pärjääkin mainiosti, mikäli katsotaan vain sitä, kuinka helppo julkiselta sektorilta on ostaa erityisetuisuuksia rahalla tai muilla materiaalisilla vastineilla. Liiallisen itsetyytyväisyyden sijaan lienee rakentavampaa pyrkiä avaamaan silmiä muunkinlaiselle korruptiolle. Sillä Suomessakin osataan taito laittaa yhteiseen kassaan kuuluvia rahoja omaan tai kaverin taskuun, mikäli valvova silmä välttää.

Monimutkainen suomalainen verotusjärjestelmä tarjoaa tähän liikaakin mahdollisuuksia. Ja omalla logiikallaan se antaa ihmiselle sitä suuremmat mahdollisuudet verotuksen kiertämiseen, mitä suuremmat tulot hänellä on. Esimerkiksi yrityksen omistajan on mahdollista rekisteröidä yrityksensä veroparatiisiin, jollei suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen maistu. Ja jos vaurautta ja häikäilemättömyyttä löytyy riittävästi, ei mikään estä muuttamasta itsekin sellaiseen maahan, joka ei veroja peri.

Pienemmän mittakaavan kansanhuvi suurituloisten keskuudessa tuntuu olevan palkan nostaminen yrityksestä osinkoina tai muina pääomatuloina. Työstä maksettavaa ansiotuloa verotetaan Suomessa progressiivisesti, mutta omistamisesta saatavaa pääomatuloa lineaarisesti. Jos henkilön tulot siis kasvavat tarpeeksi suuriksi, on hänen mahdollista kiertää verojen maksua sopimalla työnantajansa kanssa, että hänelle maksetaan korvausta työstään palkan sijaa pääomatuloina.

Näin kaksi ihmistä voi tehdä samaa työtä ja ansaita saman verran, mutta maksaa aivan eri summan veroja ansioistaan. Lääkärit ovat ansioituneet tässä laillistetussa veronkierrossa toimimalla osakaslääkäreinä. Osakaslääkärille maksetaan osa hänen palkastaan osinkoina, joita verotetaan kevyemmin. Osinkoa maksetaan kullekin osakaslääkärille oman ohjelmansa mukaan sitä enemmän, mitä enemmän työtä hän on tehnyt. Asiasta uutisoi muun muassa Helsingin Sanomat

Yhteiskunnallisia muutoksia tutkinut Anthony Giddens on peräänkuuluttanut velvollisuudentuntoista kansalaisuutta ja yhteiskunnallista vastuunkantoa suurituloisimmilta eräänlaisena vastineena tuloerojen kasvusta. Yhteiskunnan ylläpitämisen kannalta välttämättömien verojen kiertäminen esimerkiksi edellä mainitulla kikkailulla ei anna kovin vastuullista kuvaa ainakaan lääkärien yhteiskuntavastuusta

Kuvassa valtioiden korruptoituneisuutta kuvaava kartta

3 kommenttia:

Antti Vesala kirjoitti...

Oikeaan osunut huomio, nimittäin tuo verotusjärjestelmämme monimutkaisuus. Kaikkia tulolajeja pitäisikin verottaa yhdellä ja samalla prosentilla jonkin tietyn verottoman alarajan ylittävältä osin. Tällainen tasaprosenttivero yhdistettynä mahdollisimman automaattiseen ja tarveharkinnasta vapaaseen niukkaan perustuloon poistaisi lähes kaikki nykyisen järjestelmän väärinkäytösmahdollisuudet ja katveet.

Lisäbonuksena saataisiin kymmeniätuhansia huippumotivoituneita ja korkeasti koulutettuja osaajia vapautetuiksi työvoimapulasta kärsiville työmarkkinoille nykyisistä, pelkkiä kuluja ja haittoja aiheuttavista toimistaan.

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos kommentista! Tässä blogissa onkin ollut epäilyttävän rauhallista viime aikoina...

Hienoa, että olet samaa mieltä siitä, ettei verotusjärjestelmämme monimutkaisuus ole hyvä asia. Voisihan olettaa, että ne jotka pääsevät suurine tuloineen reilua verotusta piiloon järjestelmän monimutkaisuuden taakse, suhtautuisivat myötämielisesti verotuksen pykäläviidakkoon.

Erityisen edistyksellinen minusta on mielipide, että kaikkia tulolajeja tulisi verottaa samalla prosentilla. Nythän tilanne on se, että jos ihminen erehtyy töitä tekemään, häntä verotetaan raskaasti. Ja mitä ahkerammin töitä tekee, sitä ankarammin verotuksella rangaistaan. Verotuksen on oltava kova, sillä pääomatuloja verotetaan keinotekoisen alhaisella prosentilla. Toisin sanoen työnteosta maksetaan kovaa veroa, jotta omistamisesta ei tarvitsisi maksaa.

Omistaminen jakautuu hyvin epätasaisesti, joten tämä on selkeästi epäoikeudenmukaista ja taloudellisesti tehotonta. Erityisesti poliittinen oikeisto tosin markkinoi tällaista verotuksen rakennetta ehdottoman kannatettavana.

Ihmisen tulojen verottaminen samalla prosentilla riippumatta siitä, saako hän ne ansio- vai pääomatuloina auttaisi korjaamaan tätä epäoikeudenmukaisuutta. Mutta mikä epäoikeudenmukaisuuden korjaamisissa on niin vastenmielistä poliittiselle oikeistolle, että yhden korjaaminen täytyy korvata toisella: tasavero heikentäisi yhteiskunnallista solidaarisuutta.

Eikö paras ratkaisu olisi, että kaikkia ihmisen tuloja verotettaisi niiden lähteestä riippumatta samalla, maltillisen progressiivisella prosentilla? Tämä kannustaisi reippaaseen työntekoon passiivisen omistamisen sijaan ja samaan aikaan pitäisi huolen siitä, ettei yhteiskunnallinen tulonjako pääse kehittymään enää epäoikeudenmukaisemmaksi.

Ja oletko aivan varma, että Elinkeinoelämän keskusliitosta tulee vielä hedelmäkoreja kokoomusnuorten kokouksiin, mikäli todella ajatte ajaa samaa verotusta sekä ansio- että pääomatuloille?

Antti Vesala kirjoitti...

Jaa, tänne oli vastattukin. Enpä huomannut.

En ole koskaan nähnyt kokoomusnuorten tapahtumissa mitään EK:sta tuotua. Keskustoimiston hedelmätkin hallintosihteeri käsittääkseni käy ostamassa lähikaupasta.

Jäin hiukan ihmettelemään, mitä tarkoittaa tuo "sama, maltillisen progressiivinen prosentti". Jos prosentti on kaikille sama, eihän se voi yhtä aikaa olla "progressiivinen". Ellet sitten tarkoita "edistyksellistä", mihin keskusteluun ei huvittaisi taas lähteä.

En myöskään ymmärrä, mitä konkreettisesti tarkoittaa terminologiassasi "yhteiskunnallinen solidaarisuus". Ellei sitten kyse ole etuuksien kiristämisestä joillekin ihmisryhmille toisten kustannuksella, käyttäen välineenä piilotettua väkivaltaisuuksien ja epäjärjestyksen uhkaa.

Tasaprosenttiverohan tarkoittaa sitä, että jokainen osallistuu tulojaan vastaavalla panoksella, ja rikkaat maksavat enemmän kuin köyhät. Kaikkein vähäosaisimpien asema turvattaisiin riitävän korkealla verottoman tulon ylärajalla. Tämä on siis malli, jota itse kannatan.

Mitä tulee itse prosenttiin; sehän voisi olla esimerkiksi jotain välillä 30-35. Mieluummin 30, koska haluamme tietenkin verotettavien pääomatulojen pysyvän vastaisuudessakin Suomessa. Tämä tarkoittaisi tietenkin kokonaisveroasteen tuntuvaa alenemista, mikä puolestaan lisäisi tuottavan taloudellisen toiminnan kannattavuutta ja ruokkisi taloudellista kasvua. Se puolestaan lisäisi hyvinvointia kaikissa tuloluokissa, kuten lukemattomat esimerkit osoittavat.