Colaa ylioppilaskylään?

Muutaman vuoden tauon jälkeen palasin Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvostoon. Ensimmäisessä palaverissa oli puhetta limonaadiautomaattien sijoittamisesta kylän talojen alakertoihin.

Alustavasti suhtautuisin ajatukseen myönteisesti. Kyseessä olisi palvelu niille kylän asukkaille, jotka kokevat ajoittaista äkillistä limonadimielihalua. Myynnistä saatavat provisiot on luontevaa ohjata kylän vapaa-ajan toiminnan järjestämiseen. Voidaan tietysti kysyä, onko hyvä tarjota opiskelijoille mahdollisuus rahoittaa Coca Cola Companya, mutta saman kuluttajavalinnan hän voi tehdä lähikaupassakin.

Tahtoisinkin kuulla sinun mielipiteesi asiasta, arvoisa lukijani, sitä varten kun asia tulee virallisesti päätettäväksi. Arvostan niin kylän asukkaiden, kuin yleisten kansalaisfilosofienkin mielipiteitä.

Muutama kommentti päivänpolitiikasta

Kataiselta hyvä kommentti ruoan verotuksesta

Jyrki Katainen esitti, että ruoan arvonlisäveron laskemisen 12 prosenttiin sijaan sekä ravintolaruoan, että kaupasta kuluttajalle myytävän ruoan alv laskettaisiin 14 prosenttiin. Hänen huolensa ravintoalan työllisyydestä on aiheellinen. Ravintola-ala pystyisi huonoinakin aikoina työllistämään vähemmän koulutettua ja muuten epäkuranttia tai vaikeasti työllistyvää työvoimaa. Ruoan alv:n alennus vain ruokakaupoista myytävästä ruoasta on kuitenkin selkeä heikennys ravintola-alan toimintaedellytyksille.

Kuvio on simppeli: Ihmiset ostavat ruokansa joko ruokakaupasta tai ravintolasta. Mitä enemmän ruoastaan kuluttajat ostavat ravintolasta, sitä enemmän syntyy työpaikkoja. Taloudellisessa tilanteessa, jossa yritykset vähentävät työntekijöitään tulisi ravintola-alaa tukea, eikä sen toimintaa vaikeuttaa, kuten nyt tehdään ruoan arvonlisäveroa alentamalla.

HS:n uutinen aiheesta

*************************















Arhinmäen kansanpankki

Paavo Arhinmäki esitti valtion ylläpitämän pankin perustamista, joka ei keskittyisi voiton tavoitteluun, vaan rahan lainaamiseen kohtuullisella korolla. Esitys ei ollut kovin yksityiskohtainen, mutta yhtä kaikki siihen liittyy merkittävä ongelma: Jos pääomaa annetaan perimättä siitä hintamekanismin määrittämää hintaa, pääomaa käytetään tuhlaillen ja se johtaa taloudellisen kokonaisuuden hyvinvointitappioon.

Ehkä kysessä olikin uuden puheenjohtajan retorinen harjoitus. Taloudelliset argumentit saavat poliittisissa keskusteluissa erityisaseman suhteessa kaikkiin muihin, kuten sosiaalisiin, ympäristö- tai tasa-arvoargumentteihin (kenties juridisia argumentteja lukuun ottamatta). Siksi vasemmiston on syytä oppia puhumaan talouden kielellä ja pyrittävä tempaamaan itselleen aloite talouspoliittisissa kysymyksissä.

HS:n uutinen aiheesta

*************************



Törkeä kehitysavun vähentäminen

Hallituksen suunnitelmat leikata kehitysyhteistyömäärärahoja ovat arvovalinta, joka kertoo hallituspuolueista paljon. Tiukan paikan tullen voi ottaa heiltä, jotka ovat kaikkien kyvyttömimpiä puolustamaan itseään: maailman köyhimmiltä. Vihreät on pelattu puun ja kuoren väliin. Vihreä työministeri joutuu keräämään työllistämismäärärahoja vaikuttaakseen tehokkaalta, vaikka rahat ovat poissa globaalista solidaarisuudesta, jonka puolustajina vihreät mielellään esiintyvät.

Toisaalta puhuminen kehitysyhteistyörahojen miljoonista tai kymmenistä miljoonista tuntuu merkityksettömältä, kun samaan aikaan länsimaat käyttävät miljardeja ja kymmeniä miljardeja dumpatakseen maataloustuotantoaan maailmanmarkkinoille subventoituun hintaan. Maataloustuilla tuhotaan kehitysmaiden oma, paikallinen elintarviketuotanto.

HS:n uutinen aiheesta

Sonkin kannanotto

Terveisiä Kööpenhaminasta ja Malmöstä

Kävimme heinäkuun loppupuolella Riku-pojan kanssa vierailemassa Kööpenhaminassa ja Malmössä. Tanska tuntui varmalta valinnalta matkakohteeksi, sillä sitä ja Kööpenhaminaa erityisesti on kehuttu lapsiystävälliseksi. Matka sujuikin oikein rattoisasti.

Itäisemmissä maissa matkailuun tottuneelle hintataso Skandinaviassa on toki kallis ja rahan käytön suhteen täytyy olla suunnitelmallisempi. Myös työn kallis hinta näkyy. Aivan joka paikkaan täytyy jonottaa, koska työntekijöitä on töissä mahdollisimman vähän. Tämä oli silmiinpistävä ero verrattuna esimerkiksi Budapestiin, jossa työvoimaa käytettiin jopa tuhlaillen.

Kristianiakin vaikutti rauhalliselta alueelta, joskaan en tiedä suositellaanko sitä nähtävyydeksi lasten kanssa matkustavalle. Nopeasti sain sen vaikutelman, että alueella asuu siellä jo pitkään asuneita ja melko tavanomaista perhe-elämää viettävät perheet, ja toisaalta nuorempi polvi, joka on siellä lähinnä bilettämässä.














Malmö on mielenkiintoinen paikka, sillä se on käynyt läpi raa´an rakennemuutoksen, mutta vaikuttaisi nyt selvinneen siitä. Malmön talous perustui pitkään teollisuuteen ja erityisesti laivanrakennukseen. Kaupunki kasvoi, mutta 70-luvulla alkaneiden vaikeuksien jälkeen asukasluku aleni sulkeutuvien tehtaiden ja kasvavan työttömyyden myötä. Kun nopeasti kasvava työttömyys yhdistetään siihen, että Malmö on ilmeisesti Ruotsin maahanmuuttajarikkain kaupunki, on yhtälö tiettyihin sosiaalisiin konflikteihin valmis.

Nyttemmin Malmö on luonut nahkansa ja asukasluku on taas saavuttanut 70-luvun huipun. Uuteen menestykseen vaikuttavia tekijöitä ovat ilmeisesti ainakin Euroopan integraatio, korkeakoulutus Malmössä ja läheisessä Lundin kaupungissa, sekä Juutinrauman silta. Vajaat 10 prosenttia Malmön asukkaista työskenteleekin Kööpenhaminassa.

PS: Huomioi Esa Suomisen hyvä pohdiskelu punaviheryhteistyöstä