Tänään perjantaina täyttyi mieltään osoittavien opposition edustajien Egyptin presidentti Hosni Mubarakille asettama aikaraja eroamiselle. Ilmeisesti Mubarak kuitenkin edelleen istuu presidentinlinnassaan ja hallitsee maataan ainakin de jure. On epäselvää, kuinka hyvät mahdollisuudet hänellä on antaa määräyksiä ja paneeko ainakaan armeija niitä toteen.
Mubarakia kannattavat vastamielenosoitukset ovat ilmeisesti hävinneet tai häviämässä kaduilta.Osa egyptiläisistä kannattaa Mubarakia vilpittömästi, mutta ainakin osittain vastamielenosoitukset olivat poliittisesti tarkoituksenmukaisesti organisoitua toimintaa, jonka tarkoitus oli klassinen divida et impera. Ilmeisesti tarkoitus oli myös johtaa tilannetta seuraavaa mediaa harhaan relativismin hengessä: Jos yhdet ihmiset osoittavat mieltään diktaattoria vastaan ja toiset hänen puolestaan, eihän silloin voi tietää kummanko puolella pitäisi olla.
Eikö?
Täytyy pitää mielessä, että egyptiläiset osoittavat mieltään autoritaarista poliisivaltiota ja sen 30 vuotta valtaa pitänyttä yksinvaltiasta vastaan. Kyseessä näyttäisi olevan aito kansanliike, eikä kilpailevan valtaklikin masinoima poliittinen painostusoperaatio. Mubarakin hallintoa on lännessä siedetty luottaen sen tuovan vakautta alueelle, vaikka esimerkiksi regiimin tapa kiduttaa pidätettyjä ja muu surkea ihmisoikeustilanne on ollut tiedossa. Samalla argumentilla kovaa hallintoa on perusteltu myös sisäänpäin maan omille kansalaisille ja jotkin ovat sen uskoneetkin. Kuten todettua, Mubarakilla on myös aitoja kannattajia.
” Any society that would give up a little liberty to gain a little security will deserve neither and lose both” tiedetään Benjamin Franklinin sanoneen.
Kuvat: Nikosian seinille on ilmestynyt Egyptin protesteja tukevia iskulauseita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti