Sivut

keskiviikko 22. helmikuuta 2006

Rattijuopumusrajaa ei ole syytä alentaa

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen on ehdottanut rattijuopumuksen alarajan muuttamista nykyisestä 0,5 promillesta 0,2 promilleen. Puhtaan teknokraattisesti ajatellen ehdotus on toimiva. Oletettavasti tällainen muutos poistaisi liikenteestä sellaisia autoilijoita, jotka ajavat "maistissa", siis alle 0,5 promillen vaikutuksen alaisena, mutta yli 0,2 promillen. Rattijuopumusrajan alentaminen ehdotetulla tavalla tekisi heistä rikollisia ja luultavasti nostaisi kynnystä käydä auton rattiin.

Mutta parantaako tällainen muutos oleellisella tavalla liikenneturvallisuutta? Kuinka merkittävä riski nämä maistissa ajavat ovat? Kuinka tehokkaasti tätä tiukempaa rajaa kyettäisiin valvomaan? Rattijuopumuksen rajat vaihtelevat maittain. Suomen nykyistä rajaa on perusteltu sillä, että vasta 0,5 promillen juopumuksen pystyy tuntemaan. Harvalla on alituiseen käytössään alkometriä ja harva osaa arvioida nostaako tunti sitten nauttimansa luostariolut veren alkoholipitoisuuden 0,2 vai 0,3 promilleen. Alle 0,5 promillen juopumus ei myöskään monilla ihmisillä haittaa ajoneuvon käsittelykykyä lainkaan samalla tavalla, kuin vaikka väsymys, huono keli tai lieväkin ylinopeus.

Ehdotetulla muutoksella olisi kuitenkin myös laajempia vaikutuksia. Suomessa rattijuopumukseen suhtaudutaan nykyään vakavasti. Asenteet tuomitsevat rattijuopumuksen selkeästi. Onnistuneella asennekasvatuksella tällaiset asenteet voidaan säilyttää. Paradoksaalisesti rajan tiukentaminen voisi johtaa nimenomaan asenteiden höltymiseen. Pienessä maistissa ajamista ei pidettäisi suurena syntinä, vaikka se määriteltäisiin rattijuopumusrajan sisään. Kun lain kunnioituksesta tingittäisiin, alenisi myös kynnys voimakkaammin juopuneena ajamiseen. Hätäillen toteutettuna liikenneturvallisuuden paranemiseen tähtäävä ehdotus voisi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen.

Liikenteen aiheuttamat kuolemat ja loukkaantumiset ovat vakavia tragedioita ja niitä on ehkäistävä kaikin keinoin. Huovisen ehdottama keino ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Tämä on pikemminkin byrokraattis-hallinnollinen keino, kuin poliittinen. Tässä tapauksessa tarvitaan voimakasta poliittista otetta ja rohkeutta radikaaleihin uudistuksiin. Toistuvasti juovuksissa ajavien autot on voitava takavarikoida. Pyöräteitä, suojateitä ja jalkakäytäviä on kehitettävä paremmiksi ja turvallisemmiksi. Asennekasvatusta on jatkettava ja laajennettava. Julkista liikennettä on kehitettävä ja subventoitava niin, että siitä tulee reaalinen vaihtoehto yksityisautoilun oheen.

2 kommenttia:

Arto J. Virtanen kirjoitti...

Nostat esiin relevantteja näkökulmia. Olisikin erittäin ongelmallista säätää rajaksi 0,2. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että ns. nollatoleranssista puhutaan näin vähän. Onko se sitä pahaa pahaa holhousvaltiota? On täysin käsittämätöntä, kun joku argumentoi, että "itse asiassa tarkkavaisuus ym. paranee pienessä maistissa". Pitäisikö Huxley-tyyppisesti ruveta tiputtamaan meihin jokaiseen hieman alkoholia, jotta olisimme parempia yksilöitä?

En myöskään ihan helposti osta tuota "lainkuuliaisuuden höllentymistä". Lait ovat lakeja ja minusta (vieläkin) tiukemmat rajat puolustavat asia-argumentoilla paikkaansa. Kun säädettävät lait osataan perustella, on ne myös helpompi hyväksyä. Lyödään julkisuuteen mittauksissa tulleet 0-0,49 -tulokset ja sanotaan, että myös näistä halutaan eroon.

Keskustelua on lähes aina hyvästä, mutta nyt se on ajautumassa pahasti sivuraiteille, jos jatketaan sen pohtimista, että miten hyvin 0,2:ssa voi vielä ajaa.

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos kommenteista

En voi olla kuitenkaan samaa mieltä. Sekä täydellinen nollatoleranssi, että rattijuopumusrajan alentaminen 0,2 promilleen ovat epäonnistuneita ajatuksia.

Lainkuuliaisuus höllentyy, jos poliittinen järjestelmä säätää lakea, joita kansalaisten järki ei hyväksy. Vain sellainen lainsäädäntö on mahdollista, jonka kansa hyväksyy.

Alle 0,5 promillen humala ei vaikuta oleellisesti ajokykyyn. Jos lainsäätäjä kuitenkin määrää tämän laittomaksi, lainsäätäjä ei vaikuta uskottavalta kansalaisten silmissä. Hän vaikuttaa pikemminkin tyrannilta, joka määräilee mitä lystää, välittämättä määräystensä vaikutuksista. Enää kansalaiset eivät voi katsoa lainsäätäjäänsä kunnioittavasti. Enää he eivät kunnioita hänen lakejaankaan.