Sivut

keskiviikko 15. maaliskuuta 2006

Psykologian ammattikoulu

Opiskelen sivuaineena psykologiaa ja olin eilen oppiaineen tentissä. Kyseessä oli monivalintatentti. Mielestäni tällaista tenttiformaattia on hyvin kyseenalaista käyttää yliopistossa. Se ei suinkaan rohkaise opiskelijaa hahmottamaan suuria kokonaisuuksia, pohtimaan ja kyseenalaistamaan oppimiaan asioita, opeta erottamaan oleellista epäoleellisesta tai problematisoimaan vallitsevia näkemyksiä. Sen sijaan monivalintatentti rohkaisee nippelitiedon omaksumiseen, detaljien ulkoa opetteluun ja valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamiseen.

Koska monet psykologian käsittelemät asiat ovat moniuloitteisia, eivät ne helposti taivu selkeiksi kyllä-tai-ei-kysymyksiksi. Ilmeisesti tämän takia tentissä kysyttiin paljon asioita, joihin voi vastata kyllä tai ei, kuten eri psykologian tutkijoiden saavutuksia. Valitettavasti se, että opiskelija osaa vastata, kuka kehitti PF-16-teorian, ei vielä takaa, että hän lainkaan tuntee tuota teoriaa.

Tuollainen monivalinta sopisi kenties luonnontieteisiin, joissa voidaan tuottaa yksinkertaisiksi lauseiksi puettavia faktoja, kuten että lantaanin järjestysluku on 57 tai että punasiirtymä johtuu tähtien etääntymisestä toisistaan. Ihmisen mieli on kuitenkin liian monimutkainen selitettäväksi vastaavalla tavalla. Toivon, että psykologian pääaineopiskelijoille järjestettävissä tenteissä heillä on paremmat mahdollisuudet pohtia ihmisen mielen toimintaa, kuin redusoivissa monivalintatenteissä. Pelkään, että tuollaiset tentit saavat tulevat psykologit ja psykiatrit uskomaan, että kaikkien heidän kohtaamiensa potilaiden ongelmiin on olemassa tietty yksi, oikea ratkaisu, joka heidän on löydettävä. Tällaisen ajattelumallin omaksunut psykiatri ei pohdiskele masentuneen potilaansa kanssa, kuinka tämä voisi saada elämänilonsa takaisin, vaan arvioi, mitä lääkettä potilaalle tulisi määrätä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Humpuukia. Ilmeisesti psykologiassa jäi opettamatta aivojen biologia ja depression yhteys aivojen serotoniini-metaboliaan. Hyvänlaatuiseen väliaikaiseen suruun tai muuhun masentuneisuuteen ei kukaan ammattitaitoinen lääkäri yritä troppia tarjota ensihoitona. Sen sijaan kroonisen depression kohdalla on taitovirhe olla sitä tarjoamatta, koska se vähentää merkittävästi itsemurhariskiä. Lääke on toki vain yksi osa, mutta se on myös ainoa, jonka on osoitettu olevan oikeasti tehokas kontrolloidussa tutkimuksessa. Psykososiaalisen hoidon tehosta ei näyttöä ole oikeastaan lainkaan, kokemus lähinnä puoltaa sen hyödyllisyyttä. Varovaisuutta kannanotoissa...

Anonyymi kirjoitti...

Muistathan, että Cattelin 16 P.F. ei ole teoria, vaan kyselylomake, jolla mitataan yksilöiden piirteiden esiintymisen eroja yksilöissä.
Ja psykiatrejahan meiltä ei tule, tulevat psykiatrit opiskelevat lääketiedettä, jonka jälkeen erikoistuvat psykiatreiksi.
Muuten hyvä :)

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos korjauksista ja täsmennyksistä! Psykologian sivuaineopiskelijalle sattuu helposti erehdyksiä...

En kuitenkaan voi täysin yhtyä nimimerkki Paten näkemykseen ihmisestä aivojensa biologian ilmentäjänä. Tuollainen näkemys johtaa helposti kaikkien inhimillisten ongelmien redusoimiseen lääketieteellisiksi, niin sanottuun medikalisaatioon. Sitten meillä on sopiva pilleri siihen, ettei ihmisellä ole töitä ja sopiva pilleri siihen, ettei ihmisellä ole kavereita...

Anonyymi kirjoitti...

Vastustan! Se on toki selvää, ettei ihmisen psyykellä ja biologisilla aivoilla ole selkeää rajapintaa, josta voidaan sanoa mistä toinen alkaa ja toinen loppuu. Tämä näkemys ei kuitenkaan missään nimessä johda automaattisesti psyyken reduktioon joidenkin tiettyjen välittäjäaineiden toiminnaksi tai vaikkapa neuronien sähkökemiaksi. Saati nyt että se johtaisi kaiken psyyken problematiikan medikalisointiin pilleripsykiatriaksi. En oikein edes ymmärrä miten näin päättelit. Se, ettei rajaa voida triviaalisti vetää johonkin ei tarkoita sitä, etteikö se olisi mahdollista ja tarpeellistakin.

Perusteena tälle vaikkapa juuri masennuksen tapauksessa voi käyttää esimerkiksi PET-kuvauksella saatuja tuloksia aivojen metaboliasta masentuneella. Osoitus siitä, että depressiossa eli pitkittyneessä mielialan mataluudessa synapsiraossa on tietyillä alueilla aivoja tavanomaista vähemmän serotoniinia käytettävissä on aika yksiselitteinen. Lääkityksen hyöty perustuu juuri tämän biologisen vääristymän korjaukseen. Siten se helpottaa toipumista masennuksesta, joka muutoin prosessina on luonnollisesti ennenkaikkea psyykkinen. Vaikea tässä on medikalisaatiota nähdä, joka muutenkin tuntuu kuopiolaisen hörhökerhon ansiosta olevan nykyään muotisana.

Sen sijaan jos olisit ottanut esimerkiksi vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelon, olisin ollut enemmän samanmielinen. Tässä lääkityksen tarve, hyöty ja merkitys on huomattavan paljon kiistanalaisempi vaikka ehdottomasti joskus tarkan harkinnan jälkeen perusteltu.