Psykologian ammattikoulu

Opiskelen sivuaineena psykologiaa ja olin eilen oppiaineen tentissä. Kyseessä oli monivalintatentti. Mielestäni tällaista tenttiformaattia on hyvin kyseenalaista käyttää yliopistossa. Se ei suinkaan rohkaise opiskelijaa hahmottamaan suuria kokonaisuuksia, pohtimaan ja kyseenalaistamaan oppimiaan asioita, opeta erottamaan oleellista epäoleellisesta tai problematisoimaan vallitsevia näkemyksiä. Sen sijaan monivalintatentti rohkaisee nippelitiedon omaksumiseen, detaljien ulkoa opetteluun ja valmiiksi pureskellun tiedon vastaanottamiseen.

Koska monet psykologian käsittelemät asiat ovat moniuloitteisia, eivät ne helposti taivu selkeiksi kyllä-tai-ei-kysymyksiksi. Ilmeisesti tämän takia tentissä kysyttiin paljon asioita, joihin voi vastata kyllä tai ei, kuten eri psykologian tutkijoiden saavutuksia. Valitettavasti se, että opiskelija osaa vastata, kuka kehitti PF-16-teorian, ei vielä takaa, että hän lainkaan tuntee tuota teoriaa.

Tuollainen monivalinta sopisi kenties luonnontieteisiin, joissa voidaan tuottaa yksinkertaisiksi lauseiksi puettavia faktoja, kuten että lantaanin järjestysluku on 57 tai että punasiirtymä johtuu tähtien etääntymisestä toisistaan. Ihmisen mieli on kuitenkin liian monimutkainen selitettäväksi vastaavalla tavalla. Toivon, että psykologian pääaineopiskelijoille järjestettävissä tenteissä heillä on paremmat mahdollisuudet pohtia ihmisen mielen toimintaa, kuin redusoivissa monivalintatenteissä. Pelkään, että tuollaiset tentit saavat tulevat psykologit ja psykiatrit uskomaan, että kaikkien heidän kohtaamiensa potilaiden ongelmiin on olemassa tietty yksi, oikea ratkaisu, joka heidän on löydettävä. Tällaisen ajattelumallin omaksunut psykiatri ei pohdiskele masentuneen potilaansa kanssa, kuinka tämä voisi saada elämänilonsa takaisin, vaan arvioi, mitä lääkettä potilaalle tulisi määrätä.