Tänään huhtikuun 26. tulee kuluneeksi 20 vuotta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Muistan itsekin, kun onnettomuudesta uutisoitiin, vaikken ollut tuolloin kuin neljä vuotta. Vuosipäivän yhteydessä onnettomuutta ja sen seurauksia on pohdittu monessa mediassa ja esimerkiksi Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov on sanonut Neuvostoliiton romahtamisen alkaneen tuosta tapahtumasta.Asenteiden ydinvoimaa kohtaan on sanottu lieventyneen viime aikoina. Ainakin jotkut mediat katsovat, ettei ydinvoimaa enää vastusteta niin voimakkaasti, kuin on aiemmin vastustettu. Ydinvoimalobbaajien viesti on siis saattanut mennä perille. Heidän nykyinen argumentaationsa vaikuttaa koostuvan kolmesta osasta: 1. Energiaa on tuotettava koko ajan lisää 2. Päästöjä on vähennettävä 3. Kaikki muut vaihtoehdot, kuin fossiiliset polttoaineet ja ydinvoima ovat epärealistisia.
Näistä premisseistä ydinvoiman lisärakentamisen tarve tulee hyvin ilmeiseksi, varsinkin jos sen katsotaan tuottavan vähemmän päästöjä, kuin fossiilisten polttoaineiden käytön. Ei ole ihme, että tämä kieltämättä looginen päättely on saanut jopa joitain vihreästi ajattelevia ihmisiä puolelleen. Voimmeko nyt siis vaan kaikki olla iloisia atomivoimanystäviä?
Lienemme kaikki samaa mieltä edellä mainitusta premissistä kaksi, mutta yksi ja kolme ovat problemaattisempia. Tarvitsemmeko todella jatkuvasti lisää energiaa? Mielestäni länsimaissa ollaan saavutettu sellainen materiaalinen elintaso, ettei sen kasvattaminen enää lisää oleellisesti elämänlaatua. Suurimman osan elämänlaatua kasvattaisi tehokkaiten panostaminen nimenomaan postmaterialistisiin hyödykkeisiin. Emme tarvitse niinkään lisää roinaa, kuin laadukkaampaa vanhustenhoitoa, turvallisempaa lastenhoitoa, korkeatasoisempaa teatteria, puhtaampaa ympäristöä ja kauniimpia rakennuksia. Harva kärsii siitä, ettei hänellä ole mahdollisuutta vaihtaa puhelintaan uuteen puolen vuoden välein. Moni kärsii siitä, ettei hänellä ole aikaa viettää perheensä ja ystäviensä kanssa.
Vaihtoehtoisten energiantuotantotapojen määritteleminen yksikantaisesti epärealistisiksi on tyypillistä vaihtoehdottomuusretoriikkaa. Huonoa politiikkaa perustellaan usein sillä, ettei vaihtoehtoja ole. Politiikan tulisi kuitenkin olla nimenomaan uusien ratkaisujen ja pelitilan luomista, eikä niiden sulkemista ja laput silmillä kulkemista. Yhteinen aurinkomme tuottaa niin valtavia määriä energiaa, että sillä kyllä tyydytetään yhden pienen ihmiskunnan energiantarve. Tätä energiaa on hyödynnettävä paremmin, jollei aurinkopaneeleilla, niin biopolttoaineilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti