Maataloustuottajien keskusliitto MTK ja sen edustaja hallituksessa Suomen Keskusta suojelevat ympäristöä melko erikoisella tavalla. Uusin innovaatio tässä ympäristönsuojelussa on fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen maanviljelijöille myönnettävillä veronalennuksilla. Asiasta kertovat tarkemmin esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat.Tällaista politiikkaa on kritisoitu voimakkaasti niin eduskunnassa kuin laajemmalti kansalaisten parissa. Samaan aikaan kun keskusta puhuu kotimaisten biopolttoaineiden tukemisesta, antaa se viljelijöille mahdollisuuden käyttää ulkomaista öljyä ja laittaa laskun veronmaksajien maksettavaksi. Julkishallinnosta löytyy melko monta sektoria, joilla olisi käyttöä näille rahoille. Sellaista käyttöä, jossa veronmaksajat saisivat jotain verojensa vastineeksi.
Keskustalainen käsitys ympäristönsuojelusta tuntuu muutenkin hämmentävältä. Tämän fossiilisten polttoaineiden tukemisen lisäksi keskusta on esimerkiksi alentanut teollisuuden sähköveroa ja maksanut valtion kassasta yksityisten yritysten päästöoikeuksia. Lisäksi keskustan pakonomaisesti suojelema maataloustuotanto on eräs merkittävimmistä ympäristön pilaajista Suomessa.
Se, että tällaista voi tapahtua suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä ei anna kovinkaan lohdullista kuvaa politiikan tai Suomen tulevaisuudesta. Itse jaksan naiivisti uskoa, että poliitikoilla olisi intressejä toimia niin, että mahdollisimman monet ihmiset hyötyvät heidän päätöksistään, muiden maiden ja tulevien sukupolvien ihmiset mukaanlukien. Keskustalainen politiikka on nimenomaan esimerkki juuri päinvastaisesta politiikasta. Se ei anna minkäänlaista painoarvoa ympäristölle tai ihmisten väliselle tasavertaisuudelle. Kyseinen puolue on malliesimerkki siitä, kuinka puolue toimii käytännössä yhden asian etujärjestönä tuijottaen vain heidän edunvalvontaansa. Tälle polttoaineiden verohelpotukselle ei ole MTK tai keskustakaan esittänyt mitään muita perusteita, kuin lisätä ydinkannattajakuntansa, maanviljelijöiden, käytettävissä olevia tuloja. Tämä tapahtuu muiden ihmisten ja ympäristön kustannuksella.
Jos tulonjakoa yhteiskunnassa muutetaan valtion interventiolla, tulisi tämän muutoksen aina tapahtua niin, että heikoimmassa asemassa olevien suhteellista asemaa parannettaisiin. Maanviljelijät eivät todellakaan ole suomalaisen yhteiskunnan vähävaraisia.
Ympäristönsuojelu on yksi ihmiskunnan suurimpia haasteita, jonka vuoksi meidän kaikkien on tehtävä uhrauksia. Paitsi tietysti keskustalaisten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti