Terveisiä Venäjänmaalta

Kävin jyväskyläläisten valtio-opin opiskelijoiden ja professorimme Kari Palosen kanssa opintomatkalla Pietarissa. Kellekään ei oletettavasti tule yllätyksenä, että venäläinen yhteiskunta on näkemäni perusteella hyvin erilainen, kuin suomalainen.

Tuntematta lainkaan asiaan liittyviä tilastoja voisin veikata, että työllisyys on Pietarissa korkeampi, kuin Suomessa. Sosiaaliturva ja eläkkeet ovat yksinkertaisesti niin huonot, että jokaisen on tehtävä jotain henkensä pitimiksi. Tästä seuraa, että ihmiset tekevät sellaisiakin töitä, jotka eivät tuota juuri mitään. Suomessa tällaisia töitä ei yleisesti pidettäisi ihmisarvoisina.

Metrossa kulkee ihmisiä, joiden työ on lukea kovaan ääneen mainoksia kanssamatkustajien iloksi. Tällaisesta työstä ei oletettavasti ole mitään hyötyä, se vain laskee metromatkustajien matkustusviihtyvyyttä ja on osaltaan lisäämässä metron ruuhkaa. Toisaalta tämän työn teettäminen ei maksa mainostajalle juuri mitään, sillä luultavasti hän maksaa työntekijälleen surkeaa palkkaa eikä maksa työeläkemaksuja ynnä muita työn sivukuluja. Kun lisäksi Pietarin metrossa saa matkustaa loputtomasti noin 30 sentin kertamaksulla, on tällaisten työntekijöiden pitäminen metrossa kannattavaa jos he lisäävät minimaalisestikin mainostettavan tuotteen myyntiä.

Epätehokkaita töitä voisi luetella paljon lisääkin. Pietarin poliittisen historian museossa istuu vessan edessä vanha nainen, jonka työ on ohjata naiset naisten ja miehet miesten vessaan. Keskellä Fontanka-kanaalia reunustavaa tietä seisoo poika, joka jakaa ohikulkeviin autoihin tuoteluetteloa. Tässä luettelossa esitellään Pietarin seuralaispalveluja puhelinnumeroineen. Jo tästä käy ilmi, että prostituutiota on paljon. Prostituution ohella taloudellinen turvattomuus on luonut paljon rikollisuutta. Pietari ei ole Euroopan turvallisimpia kaupunkeja.

Epätasainen tulonjako johtaa rikollisuuteen. Mitä köyhempi ihminen on, sitä epätoivoisemmaksi hän tulee ja sitä vähemmän hänellä on menetettävää. Toisaalta silloin hänellä on myös suhteellisesti enemmän saavutettavaa ryöstämällä rikkaampia. Venäjällä tätä turvattomuutta ei ole korjattu tasaamalla tuloeroja, vaan panostamalla turvallisuuskoneistoon. Rikkaat ostavat turvallisuutta rakennuttamalla suljettuja asuinalueita ja ostamalla yksityisiä turvallisuuspalveluita. Venäjää onkin sanottu maailman ilmeisimmäksi sekurokratiaksi. Köyhemmillä ei ole mahdollisuutta tällaiseen turvallisuuden ostoon.

Toiset asiat ovat Suomessa huonommin kuin Venäjällä ja toiset paremmin. Työlainsäädäntö minimipalkkoineen ja työehtoineen on täällä huomattavasti paremmin.