Poliittinen oikeisto parjaa tyypillisesti vasemmistolaista politiikkaa holhoavaksi ja tasapäistäväksi. Heitä ärsyttää valtio, joka ylläpitää laajoja hyvinvointipalveluita ja poliittisia ohjelmia, jotka tähtäävät esimerkiksi ympäristönsuojeluun. "Miksi valtio ottaa rahamme ja ostaa sitten niillä meille palveluita? Miksemme voisi ostaa itse niitä palveluita, joita haluamme?" kysyy oikeistolainen. Kokoomus mielellään syyttää SDP:tta siitä, että se tuhlaa rahat veronmaksajien puolesta.
Itseään poliittinen oikeisto, Suomessa käytännössä siis kokoomus, profiloi innokkaasti yksilöä puolustavaksi ja korostavaksi aatteeksi. Tämä perustuu ajatteluun, että politiikassa joudutaan valitsemaan kahden arvon, tasa-arvon ja vapauden välillä. Jos kaikki kansalaiset tunnustetaan tasa-arvoisiksi ja heitä kohdellaan oikedenmukaisesti, joudutaan tinkimään ihmisten vapaudesta. Jos taas yksilöille annetaan mahdollisimman laajat valtuudet päättää "omista asioistaan" siinä mielessä, ettei valtio ota kantaa esimerkiksi tulonjakoon, kärsii kansalaisten tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu.
Tällainen ajattelu perustuu naiiviin, yksinkertaistavaan ja reduktiiviseen käsitykseen siitä, mitä vapaus on. Se näkee ihmisen asosiaalisena ja egoistisena yksilönä, jonka elämän onnellisuuden keskeinen tekijä on se, kuinka pidäkkeettä hän pystyy toteuttamaan omia mielivaltaisia päähänpistojaan. Tällainen yksilö suhtautuu totta kai vihamielisesti ja aggressivisesti kaikkiin yhteisölliin järjestelyihin, jotka voisivat tulla hänen henkilökohtaisen suvereniteettinsa tielle.
Harva tunnistaa itsensä tuollaisesta ihmiskuvauksesta. Jo Aristoteles määritteli ihmisen Zoon politikoniksi, poliittiseksi eläimeksi, joka pystyy aktualisoimaan hänessä olevan potentiaalisen elämänvoiman vain yhteisössä eläen, yhteistyössä muiden kanssa. Myös oikeiston usein siteeraama vapauden filosofi John Locke tarkoitti vapaudella nimenomaan sitä, että järkensä avulla ihminen voi irtautua omien halujensa kahleista ja muodostaa yhteisön jolle luovuttaa osan omasta absoluuttisesta päätösvallastaan. Tämä yhteisö suojelee yksilöä ulkopuolisilta uhkilta, mutta myös yksilön itsensä mielivallalta.
Teknisen ja teknologisen kehityksen mukanaan tuomat muutokset yhteiskunnassa tekevät tästä yksilön suojelemisesta itseltään nyt kenties ajankohtaisempaa, kuin Locken aikaan. Nyt yksilöä ei tarvitse suojella absoluuttista valtaa tavoittelevien monarkkien mielivallalta, vaan absoluuttista valtaa tavoittelevien markkinoiden mielivallalta. Milloin minkäkin markkinoiden vapauteen liittyvän syyn perusteella voidaan teollisuuden auttamiseksi laskea ilmaan, maaperään ja vesistöihin myrkkyjä, epäpuhtauksia ja pienhiukkasia. Teollisuuden harvalukuiset omistajat keräävät voitot, terveyshaitoista kärsivät kaikki.
Ympäristönsuojelu onkin selkeä ilmentymä siitä, kuinka vapauden käsitettä on kehitettävä eteenpäin. Meidän on tunnustettava yksilöille tietynlaisia kollektiivisia oikeuksia, kuten esimerkiksi oikeus puhtaaseen ympäristöön. Tämä tarkoittaa vapautta pakosta joutua elämään saasteisessa ja likaisessa ympäristössä. Kyseinen negatiivinen oikeus ei tietenkään ole mahdollinen, jos samaan aikaan pidetään kiinni yksilöiden oikeudesta laskea jätteitä ympäristöönsä rajatta.
Myös demokratian toimivuuden ja toteutumisen kannalta oikeistolainen vapaus-käsitys, joka katsoo vapauden saavuttamiseksi riittävän, ettei valtio puutu kansalaisten tekemisiin, on ongelmallinen. Mitä hyötyä esimerkiksi äänioikeudesta on kansalaille, jos valtion tulonsiirtojen ja hyvinvointipalvelujen puuttuessa he joutuvat käyttämään kaiken aikansa toimeentulonsa eteen raatamiseksi? Koska useampaa työtä köyhyysrajalla tekevä ihminen ehtii käyttää kokoontumisvapauttaan? Kansanvaltainen hallitusmuoto ja kansalaisten lailla määrättyjen oikeuksien realisoituminen todellisiksi oikeuksiksi vaatii myös valtiota, joka turvaa heille tietyn elintason ja perusturvallisuuden. Poliitisia ja vapaudellisia oikeuksia on vahvistettava ja täydennettävä taloudellisilla ja sosiaalisilla oikeuksilla.
Voinemme lopuksi todeta, etteivät Ranskan vallankumouksen arvot, vapaus, veljeys -joka voitaneen tulkita solidaarisuudeksi- ja tasa-arvo suinkaan ole keskenään ristiriitaisia, vaan toisiaan täydentäviä ominaisuuksia. Kun edistämme yhteiskunnallista tasa-arvoa esimerkiksi verotuksen progressiivisuuden avulla, teemme samalla kansalaisistamme vapaampia. Vastaavasti vaatiessamme kultakin yksilöltä vastuuta ympäristöstä, voimme kollektiivisesti nauttia puhtaista elinolosuhteista.
Ranskalaiseen kolikkoon on kirjattu Ranskan vallankumouksen arvot: liberté, égalité, fraternité
8 kommenttia:
Voi voi Jukka, hyökkäät jälleen kerran itse omassa päässäsi rakentamaasi vihollista vastaan. Mutta olkinukkejen polttaminen onkin helppoa, silloin kun ei tarvitse ajatella, kunhan vaan siirtää siihen kaiken pahan.
Kertositko myös mitä on markkinoiden mielivalta, onko siis sdp mielivalta jotenkin jalompaa ja arvokkaampaa?
Päinvastoin,
minusta Jukka on määritellyt ansiokkaasti vapauskäsityksen kannalta keskeisiä näkemyseroja. Tämä, jos mikä, edellyttää välillä pitkällekin menevää ajattelutyötä.
Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon troikasta vapaus on kuitenkin se, joka tulisi aina nostaa ensimmäiseksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi. Väitän, että emansipoituneet yksilöt kykenevät parhaiten muodostamaan oikeudenmukaisen, solidaarisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan.
Tässä valossa liian suppeat tai kokonaan vääristyneet vapauskäsitykset voivat olla vaaraksi koko yhteiskunnan kehitykselle. Juuri sen vuoksi meidän kaikkien tulisi aina silloin tällöin pohtia, mitä vapaus itseasiassa merkitsee. Näin Jukkakin on tehnyt.
Jussi
Suomessa on nykyään kolme oikeistopuoluetta: Kokoomus, SDP ja keskusta. Katsoppa edellisten 12 vuoden poliittista historiaa jos et usko. Tietänet tämän itsekin, muttet uskalla tunnustaa?
Olkinukeista olen samaa mieltä Eero Tikan kanssa edellä. Kärjistämällä olet hukannut johtoajatuksen propagandan sekaan. Oikeisto epäilemättä stereotyyppisesti kuuluu vapauskäsitykseltään akselin individuaalisuutta enemmän korostavaan päähän, mutta esitetyn kaltainen tarkoitushakuisen mustavalkoinen ajattelu ei kestä kriittistä tarkastelua. Piirteet eivät ole sama asia kuin essenssi.
Politiikan idioottimaisuutta on juuri se, ettei se anna paljon mahdollisuuksia asioiden edes jossain määrin realistiseen tarkasteluun. Voisin toistaa tutut vastaväitteet yritteliäisyyden, itsekkyyden kansantaloudellisen hyväksikäyttämisen ym. (siis juuri se, jolla läntinen yhteiskuntajärjestys on valloittanut maailman) puolesta, mutten ole aiemminkaan havainnut niiden johtavan muuhun kuin olkinukkejen polttamiseen.
Eli kyllä, oikeisto on individuaalimpi kuin vasemmisto, muttei se ole ensinkään sama asia kuin itsekkäämpi. Aivan samaa pienempipalkkaisten itsekkyyttä on vaatia tulonsiirtoja, joiden vuoksi ei ole tehty mitään työtä. Näin siis jos heität ensin moralisoivat silmälasit pois. Vasta tämän hyväksymisen jälkeen päästään itse asiaan: heikompiosaisilla on oikeus aivan samaan vapauteen ja terveeseen itsekkyyteen kuin paremmin toimeentulevilla. Näiden pintojen välisellä taistelukentällä ei ole mitään tekemistä esittämäsi vapauskäsityksen kanssa, vaan se on asian ympärillä vellovaa semantiikkaa ja yritystä perustella miksi oma itsekkyys on oikeutetumpaa kuin toisen. Vasemmiston suuri valhe on juuri väittää heidän solidaarisuutensa olevan edes jossain määrin samaa kuin oikeudenmukaisuus, kuten sinäkin sitkeästi yrität tehdä.
SDP pyrkii rakentamaan yhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuuksia - opiskeluun, toimeentuloon, asumiseen, elämiseen. Sosialidemokraattinen unelma on unelma yhteiskunnasta, jota rakennetaan ihmisiä varten, ei ihmisistä, joita rakennetaan yhteiskuntaa varten. Sosialidemokratia jos mikä on siten omalla tavallaan individuaalia vaan ei itsekästä. Nyt kaipaisinkin demareita kohtaan kohdistettuun arvosteluun jotakin konkreettisempaa motiivia kuin sen, että kokoomusväkeä kiukuttaa oppositiossa istuminen.
Väite siitä, että solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus olisivat toisiinsa nähden ristiriidassa, on omituinen. On aivan välttämätöntä ymmärtää, että yhteiskunta, joka perustuu rakenteisiin, synnyttää väistämättä myös yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka määrittävät esimerkiksi tulonjakoa. Se, millaisia nämä mekanismit tai niiden aiheuttamat lopputulokset ovat, riippuu harjoitetusta politiikasta. Miten oikeudenmukaisuus siis määrittyy? Kommunistisissa järjestelmissä suuri johtaja määritti oikeudenmukaisuuden rajat. Sosialidemokratia pyrkii oikeudenmukaisuutta kohti rakenteellistamalla yhteiskunnan eri toimijoiden pyrkimyksiä suuntaan, jossa ne eivät olisi toisilleen vastakkaisia. Tämä ei tarkoita yhteiskunnan siirtymistä ideaaliseen, paratiisinomaiseen tilaan, vaan kompromissien ja konsensuksen tietä. Tämän toimintatavan ilmentymä Suomessa on hyvinvointivaltio. Ei hyvinvointimallimme täydellinen ole, vaan valinta muiden joukossa, ja edistyksellinen valinta siksi, koska se on lähtökohdiltaan talouskasvua edistävä ja jakaa hyvinvointia tasaisemmin kuin toteutettavissa olevat vaihtoehtoiset mallit.
Entä rakenteeton yhteiskunta, jossa vallitsevat yksin markkinatalouden lait, vaan ei perusturvaa? Toisella on rikkaat vanhemmat, toisella köyhät. Toinen on terve, toinen sairas. Toinen vahva, toinen heikko. Eikä olisi mitään, mikä estäisi vahvaa sortamasta heikompaansa. Sellainen on yhteiskunta ilman solidaarisuutta. Minun on vaikeata kuvitella oikeudenmukaista yhteiskuntaa ilman solidaarisuutta.
Johannes:
Sinussa on ilmiselvästi ainesta poliitikoksi, sillä onnistuit kirjoittamaan pitkän tekstin sanomatta oikeastaan yhtään mitään. Luetun ymmärtäminen ei näköjään myöskään ole ongelmatonta.
En väittänyt missään kohden, että solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus olisivat ristiriidassa keskenään, vaan sanoin, etteivät nämä ole sama asia eikä niiden välille missään nimessä saa vetää yhtäläisyysmerkkejä. Vasemmisto tekee juuri näin. Väitteiden eron pitäisi pitkällä matematiikalla olla aika selvä? Samalla totean, etteivät individuaalisuus ja solidaarisuus liene myöskään ristiriidassa. Sen selvittäminen, miksi näin ajattelen, lienee kuitenkin tämän keskustelun ulkopuolelle kuuluva asia.
Entäs sitten rakenteeton yhteiskunta? Sellaista tavoittelevat korkeintaan muutamat erittäin harvat ääriliberalistiset piirit, joskaan edes niistä en ole tietoinen. Kokoomus nyt esimerkiksi on äärimmäisen kaukana tästä. Demarina sinun kuuluisi tietää, että puolueesi on kuluneella hallituskaudella toteuttanut lähes kirjaimelleen kokoomuksen vaaliohjelman 2003 ja ihan hyvin on näköjään mennyt.
Kommenttisi kokoomuksesta oppositiossa on lähinnä koominen. Argumentum ad hominem on aina ollut hyvin huono tapa yrittää saada jotain sanottua, saati osoitettua. Allekirjoittanut ei kuulu mihinkään puolueeseen (joskaan sympatiat eivät jääne epäselviksi), mutta minulle koko asia on lopulta herttaisen yhdentekevä. Niin kauan kuin hallitus ajaa fiksua, yrittäjyyttä ja työtä tukevaa politiikkaa sekä säätää suht järkeviä lakeja joitakin spesifejä ongelmia korjaamaan, ei ole väliä kuka siellä istuu.
Pate hyvä, kiitos kannustuksesta. Olen pahoillani jos vedin mutkia suoriksi ja harjoitin päättelyä ensi kommenttiasi analysoidessani, mutta puheenvuorosi ovat paikoitellen melko ristiriitaisia.
Ilmoitat, että on vasemmistolta suuri valhe väittää, että solidaarisuus tarkoittaisi "edes jossain määrin samaa" kuin oikeudenmukaisuus. Kommentistani osannet lukea, että pidän näitä kahta edes jossain määrin samaa tarkoittavina. Olkoonkin, että sanoja käytetään hiukan eri yhteyksissä.
SDP ei ole toteuttanut lähes kirjaimelleen kokoomuksen vaaliohjelmaa. Kokoomuksen koko vaaliohjelma perustui vuonna 2003 veronalennuksiin, joita puolue lupaili täysin tietämättömänä tulevasta suhdannekehityksestä ja ilman mitään kokonaisvaltaisia yhteiskunnallisia visioita. Sosialidemokraatit sen sijaan lähtevät siitä, että yhteiskuntapolitiikka on paljon enemmän kuin pelkkää veropolitiikkaa. Kokoomuksen ennen aikojaan lupailema tuloveroale ei olisi ollut toteutettavissa ilman sosialidemokraattista yhteiskuntapolitiikkaa, jossa aktiiviset työllistämistoimet, nuo paljon parjatut tempputyöllistämiset, ovat olleet keskeisellä sijalla.
Pate, vaikka olet vasemmistoa kritisoinutkin, olet toisaalta vakuutellut SDP:n olevan oikeistopuolue ja kokoomuksen vaaliohjelman toteuttaja. Näihin käsittämättömiin näkemyksiisi minun tai monen muunkaan on vaikea yhtyä, mutta oletan että ne yhtä kaikki tekevät sinusta vielä vannoutuneen kannattajamme. Kiitos siitä jo näin etukäteen.
Hyvin olet puolueohjelman ja SDP:n viralliset kannanotot lukenut. Valitettava tosiasia vain on, ettei työllistämistoimien tehosta ole minkään valtakunnan näyttöä. Tätä puolta varsin läheltä seuraavana voin sanoa niiden olevan lähinnä yksittäistapauksia, jotka tätä kautta työllistyvät. Itsekäs ja onnekas yritystoiminta on ollut se suurin työpaikkojen luoja kautta aikain ja konstit vaikuttaa kovaan pitkäaikaistyöttömyyteen ovat vähissä.
Kantasi kokoomuksen taannoisesta vaaliohjelmasta seuraa myös tuttua demarimantraa. Jos luit tuolloiset veronalennussuunnitelmat, ne perustuivat ennakoituun talouskasvuun, joka sitten toteutuikin - pitkälti poliitikoista riippumattomista syistä - hyvin lähelle olettua.
Demareja pidän vasemmistolaisina vain semantiikan tasolla. Käytännön talouspolitiikka on ollut edellisten 12 vuoden aikana varsin "kokoomuslaista" tulo- ja pääomaveron kevennyksineen sekä huippuna varallisuusveron poistoineen. Jos haluat nähdä todellisen vasemmistopuolueen niin katsopa vasemmistoliittoa ja heidän maanmainioita kannanottojaan.
Puolueisiin sitoutunutta - sen paremmin demareihin kuin kokoomukseenkaan - minusta ei tule niin kauan kuin henki pihisee. Niin monta paskalakkia olen nähnyt kädettömänä poliittisessa virkatuolissa kultalusikkaa imemässä, että aion pysyä moisesta kaukana hamaan hautaan ja rakentaa yhteiskuntaa yrittäjänä heti kunhan se vain on kohdallani järkevää. Tässä kohden suurin vastenmielisyyteni kohdistuu, kuinka ollakkaan, demareihin.
Pate, siinä olet oikeassa että SDP ei ole kuin vasemmistoliitto. Sosialidemokraattisessa toimintatavassa on monia sellaisia yhdistäviä tekijöitä oikeiston kanssa, jotka eivät ainakaan ex-taistolaisten vasemmistoliittolaisten ajatteluun sovi.
Väite, että SDP edustaisi vasemmistoa vain semantiikan tasolla, on kuitenkin paitsi väärä, myös harvinaisen epäreilu. Ei SDP:n tavoite ole näyttää vasemmistolaiselta, vaan rakentaa yhteiskuntaa suuntaan, jossa keskeiset menestystekijämme, talouskasvu ja hyvinvointi, täydentävät ja edesauttavat ennemmin kuin jarruttavat toisiaan. Tämä keskeinen sosialidemokraattinen tavoite olisi mahdoton toteutettavaksi jos SDP ryhtyisi semanttisella sodankäynnillä toimimaan niiden stereotypioiden mukaan, joita vasemmistosta oikealla laidalla tunnetaan. Brändättyjä näytösvasemmistolaisia tietysti on joka vaaleissa tarjolla. Tämä malli kuitenkin tarkoittaisi pesäeroa sosialidemokratiaan, joka perustuu konsensuksen ja kompromissien tavoitteluun, ei vastakkainasetteluun. Jos tarkoitat vasemmistolaisuudella vastakkainasettelua, SDP ei tähän määritelmääsi sovi.
Lähetä kommentti