torstai 8. maaliskuuta 2007
Naisten päivä
Tänään vietetään naisten päivää. Tällaiset teemapäivät ovat erinomaisia tilaisuuksia muistuttaa meitä yhteiskunnallisista saavutuksista, jotka nyttemmin vaikuttavat itsestäänselvyyksiltä, kuten yleisestä äänioikeudesta. Kaikkien integroiminen osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sukupuolesta ja muista seikoista riippumatta tuo rikkautta yhteiskunnalliseen keskusteluun ja palvelee meitä kaikkia. Olen aikaisemmin kirjoittanut naisten yhteiskunnallisesta panoksesta täällä.
Eduskuntavaalien lähestyessä ja ennakkoäänestyksen itse asiassa jo alettua naisten päivä on otettu poliittisen kannatuksen keräämisen välineeksi. Ehdokkaan ajatus on yksinkertainen: ”Minä olen nainen. Sinä olet nainen. Äänestä siis minua.” Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Uuudenmaan Kokoomusnaisten mainos otsikolla Ääni naiselle. Eilisen Keskisuomalaisessa nuori keskisuomalainen naisäänestäjä sanoo äänestävänsä mielellään nuorta naista, sillä heitä ei liiemmin eduskunnassa ole.
Äänestäjä täsmentää kuitenkin, että puolue on ehdokkaan valinnalle tärkein kriteeri. Tässä suhteessa hän on erittäin valveutunut, sillä pelkkä sukupuoli ei vielä kerro, millaista politiikkaa ehdokas tekisi, jos tulisi valituksi. Naisilla ei ole yhteisiä poliittisia intressejä sukupuolen perusteella, vaan he eroavat toisistaan siinä missä miehetkin. Vauraasti elävän porvarikansanedustajanaisen veronalennukset eivät auta lainkaan toimeentulotuella elävää yksinhuoltajaäitiä. Maataloustukien korottaminen ei hyödytä pätkätöissä pompotettavaa, hyvin koulutettua naista, vaikka niiden myöntäjä olisi hänkin nainen.
Valintaa omasta ehdokkaasta ei tulekaan redusoida siihen, mitä ehdokas on, vaan mitä hän tekee. Äänestäjän ei tule tyytyä siihen, että ehdokas on samaa sukupuolta äänestäjän kanssa, vaan tivattava millaista politiikkaa hän toteuttaisi. Tämän ehdokkaat jättävät mielellään kertomatta. Suurin osa ihmisistä kokee poliittisen oikeiston markkinaliberaalin politiikan niin vieraaksi, että esimerkiksi Kokoomus jättää mainoksistaan mielellään pois sen, mitä he vallankahvaan päästessään tekisivät. Edellä mainitsemassani mainoksessa kysytään, haluaako lukija lisää naisia eduskuntaan. Siinä ei kysytä, haluaako hän suurempia tuloeroja, veronalennuksia, työelämän sääntöjen heikentämistä ja ydinvoimaa.
Äänestäkäämme fiksuja ja solidaarisia naisia eduskuntaan! Ei siksi, että he ovat naisia, vaan siksi, että he ovat fiksuja ja solidaarisia.
Keski-Suomessa fiksu ja solidaarinen nainen on Jenny Lindborg.
PS: Ystäväni Jamppa on työharjoittelussa Saudi-Arabiasssa ja kirjoittaa kokemuksistaan blogissaan. Mielenkiintoista luettavaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kerrassaan loistavaa Jukka! :) Hyvä kirjoitus. Juuri tuo kirjoitukseesi sisältyvä ajatus nousi myös hyvin esille esimerkiksi Tampereen Vapriikissa, jossa vierailin naisten äänioikeuden historiasta kertovassa näyttelyssä. Esimerkki: kun naisten äänioikeudesta kamppailtiin vuosisadan alussa, porvarinaiset kannattivat kyllä naisten äänioikeutta, mutta samalla tavalla varallisuuteen perustuvana kuin miehilläkin. Sosialidemokraattiset ja työväenluokan naiset taas ajoivat yhtäläistä ja yleistä äänioikeutta, siis myös niille miehille, joilta se puuttui. Siis lyhyesti: "Naisten välinen solidaarisuus" jää useimmiten niin kutsuttujen luokkarajojen sisälle.
Se ei silti poista sitä, että niin kauan kun nykyistä useammat miehet eivät uskalla äänestää naista, joudun kehottamaan naisia äänestämään naista. Mutta kuten sinäkin sanoit, fiksua ja solidaarista :) Jenni siellä teillä on oikein hyvä valinta!
ps. Triviaalitietoa: Tiesitkö, että vielä 30-luvulla naimisiin mennessään nainen menetti täysivaltaisuutensa ja aviomiehestä tuli hänen edunmiehensä?
Kummasti demarit kuitenkin korostivat sitä, että Halosta pitää äänestää koska hän on nainen. Harmi vain että liian moni sen uskoi.
Kävin muuten naistenpäivän kunniaksi äänestämässä kokoomuslaista naista, joka ei kuitenkaan vastaa Jukan esittämää kuvaa (keskusta-)oikeistolaisuudesta. Jukan kuvaamia oikestolaisia löytyy vain Jukan omasta päästä. Vuoropuhelua helpottaisi kummasti jos ei demonisoitaisi toista puolta.
Kiitos kommenteista! Kokoomusoppositiokin löysi sanottavaa...
Venlalla oli hyvä pointti siitä, kuinka naisten välinen solidaarisuus ei toteutunut kamppailussa yleisen äänioikeuden puolesta.
Toisaalta taas en voi olla kanssasi samaa mieltä siitä, että naisten tulisi äänestää naisia. Ylipäätään jo ajatus, että miehet eivät uskalla äänestää naisia ja tämä täytyy kompensoida naisten yhteisellä äänestysrintamalla, on älytön. Se johtaa vain miesten vastareaktioon naisehdokkaita vastaan ja politiikan redusoimiseen sukupuolten välisen konfliktin yhdeksi rintamaksi. Äänestää tulisi vain sen perusteella, millaista politiikkaa ehdokas tekee.
Kokoomusta ilmeisesti vieläkin harmittaa, ettei Suomen kansa ymmärtänyt äänestää presidentinvaaleissa, kuten kokoomuslaiset haluavat. Halonen varmasti sai ääniä sukupuolensa vuoksi, mutta niin sai myös Niinistö. Ajattelutapa, jossa voidaan sanoa tiettyjen ihmisten äänestävän tiettyä ehdokasta vain esimerkiksi sukupuolen vuoksi, kuitenkin asettaa arvion esittäjän äänestäjäkunnan yläpuolelle. Eikö demokratiassa yksilö saa itse valita äänestyspreferenssinsä? Jos joku katsoo olevansa niin pätevä, että voi sanoa äänestäjien äänestäneen Halosta vain sukupuolen takia, eikö hän aseta itsensä myös niin päteväksi, että voisi valita presidentin itse kansalaisten puolesta?
Toivoisin, että kuvaamiani oikeistolaisia todella löytyisi vain omasta päästäni. Mutta ainakin itseäni jo reaalisesti olemassa olevien kokoomuslaisten puheet huolestuttavat. Näiden puheiden perusteella ei ideaaliyhteiskunnassa olisi sijaa minimipalkoille, tulonsiirroille, tuloerojen tasaukselle tai julkisille palveluille. Ja minua sellainen pelottaa hitosti.
Lähetä kommentti