Sivut

sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Parinmuodostuksen kastijärjestelmä


Tärkeä periaate ihmiskunnan kehityksessä on ollut kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus. Kun on edetty kohti emansipaatiota on täytynyt tunnustaa, että toiset ihmiset ovat aivan yhtä hyviä ja arvokkaita kuin minä itse, eikä heidän epätasa-arvoiseen kohteluunsa ole mitään oikeutusta. Hierarkioita on pyritty purkamaan: perinnöllisistä monarkioista on siirrytty yhtäläisen äänioikeuden periaatteeseen.

Vanhat ajattelutavat katoavat kuitenkin hitaasti. Mielenkiintoisesti hierarkisuus tulee esille kun ihmiset puhuvat parinvalinnasta. Jopa kaikkein innokkaimmin tasa-arvoa kannattavat ihmiset ovat valmiit myöntämään ihmisten hierarkian, jos kyse on pariutumisesta. Ilmeisesti ihmiset jaottelevat toisiaan jonkinlaisille tasoille tässä suhteessa. Tämä jaottelu ilmenee sellaisissa kommenteissa, kuin ”ei tuo mies ollut yhtään tuon naisen tasoa”.

Tämä hierarkisuuden päähänpinttymä lienee melko syvällä ihmisen mielessä, sillä harva kenties tulee ajatelleeksi kuinka epätasa-arvoinen tuollainen faktinen kastijako on, vaikka muutoin kannattaa tasa-arvoa. Ilmeisesti tämän parinvalinnan kastijärjestelmän merkkejä, mitä ne sitten ovatkaan, luetaan hyvin tarkasti, vaikka niitä ei värikkäällä läiskällä otsaan merkitäkään.

Näkyvät kahleet on helpompi katkoa, kuin näkymättömät. Kastijärjestelmän epätasa-arvoisuus on helppo havaita ja sitä kritisoida. Tavoitellessaan emansipaatiota ja sitä kautta valtaa päättää omasta kohtalostaan ihmiskunnan on kuitenkin opittava näkemään myös kätketyt epätasa-arvoistavat instituutiot, kuten tässä käsitelty parinmuodostuksen kastijärjestelmä.

Päästämällä kastijärjestelmän päänsä sisään ihmisyksilö sulkee itsensä ulottumattomiin joitain vaihtoehtoja. Tämä rajoittaa hänen päätösvaltaansa sellaisissa asioissa kuin kenen kanssa seurustella, mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Inhimillisen onnellisuuden kannalta näillä asioilla on niin suuri merkitys, että ihmisen on voitava itse niistä päättää. Muuten päätökset näistä elämän tärkeimmistä asioista tekee hänen puolestaan anonyymi auktoriteetti.

4 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

Mulle kuitenkin vähän epäselväksi, mitä tarkoitat tällä kastijärjestelmällä. Voitko selventää asiaa?

Pete kirjoitti...

Kastijako on aika voimakas nimitys ilmiölle, jossa kuitenkin on kyse ihmisten kuulumisesta erilaisiin luonnollisiin ryhmiin jotka määrittyvät esim. koulutuksen, työn tai harrastusten perusteella. On aika luonnollista että ihmiset pariutuvat sellaisissa ryhmissä joissa aikaansa viettävät. Ja sellaisten ihmisten kanssa joilla on kutakuinkin yhteinen kieli.

On sinänsä sattumaa että oma puolisoni ei ainoastaan ole akateeminen kuten minä myös valmistunut samasta pääaineesta. Mutta se ei ole sattumaa että puoliso löytyi poliittisen järjestötoiminnan parista jossa tuli aikanaan vapaa-ajasta suuri osa vietettyä.

Yhteiskunnassa on paljon ilmiöitä, jotka uusintavat epätasa-arvoa ja joita ei juuri tule ajatelleeksi. Jukan kirjoituksessa mainittu ilmiö on yksi niistä. En ole kyllä varma onko tämä sellainen alue jossa lopputuloksen tasa-arvoa olisi edes mielekästä tavoitella. Minusta Suomi on kuitenkin siinä suhteessa hyvin tasa-arvoinen maa: Esim. päivähoito, peruskoulut, sosiaaliturvajärjestelmä ja mahdollisuudet monenlaiseen harrastustoimintaan toteuttavat kuitenkin meillä mallia, jossa eri taustaisten ihmisten kohtaamista tapahtuu.

mirtsi kirjoitti...

Onkos tässä nyt kyse vapaasta rakkaudesta vailla järjen liiallista vaikutusta? Jos on, minä sanon jotta hyvä hyvä.

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja kysymyksistä! Nyt kun katselin tuota alkuperäistä tekstiä, eihän se erityisen yksiselitteinen ole.

En niinkään tarkoittanut sitä, että esimerkiksi elämänpiirit ja harrastukset, kuten myös koulutus ja ideologiat vaikuttavat parinvalintaan.

Tarkoitin sitä, kuinka tietyt ulkonäköihanteet saavat ihmiset jaottelemaan toisiaan hierarkioihin. Sitten alempaan kastiin jääneet pidättäytyvät loukkaamasta ylempää esimerkiksi yrittämällä keskustella heidän kanssaan. Joskus tämä ulkonäköajattelu saa hyvin valitettavia piirteitä, kun tietyn väristä ihoa tai tietyn kokoisia rintoja pidetään yksiselitteisesti parempina, kuin muita.

Normaalilla totalitarismin logiikalla asemaansa kastijaossa voi kuitenkin parantaa rahalla. On solariumeja ja silikoneja. Mutta myös käyttämällä esimerkiksi vaatetukseensa ja ulkonäköönsä paljon rahaa niin että se näkyy, ostaa itselleen paikkoja ylöspäin hierarkiassa.

Ja Mirtsi, tarkoitin kyllä vapaata rakkautta, mutten kenties kuitenkaan vailla järkeä. Katson pikemminkin, että järjen ja tunteen, rationaalisuuden ja emootioiden erottaminen on keinotekoista, eikä johda mielekkääseen päätöksentekoon.