Maanantaina menivät listat kiinni tämän syksyn edustajistovaaleja varten. Demariopiskelijoiden listalla on 41 ehdokasta, siis viisi enemmän kuin viime kerralla. Ehdokkaiden hankinnassa demarius on melko hyvä markkinatavara: monet sympatiseeraavat niitä arvoja, joille sosialidemokratia perustuu. Samoin kyllästyminen ylenpalttiseen uusliberalistiseen hulabalooseen ja oikeiston torvien töräyttelyyn vailla asiaa on saanut monet etsimään vaihtoehtoisia politiikan tekemisen lähteitä.
Sillä politiikastahan edustajiston toiminnassa nimenomaan on kyse. Asiat voidaan tehdä monella tavalla ja edustajiston tehtävä on muotoilla ylioppilaskunnan jäsenten tahto poliittiseksi linjaksi. Mielenkiintoista onkin ideologisen janan oikeassa päässä olevien ryhmien kameleonttimainen muuttuminen taas maltillisiksi yleispuolueiksi, jotka keskittyvät ”perusedunvalvontaan” tai muuhun ympäripyöreään. Tämä on sikäli ongelmallista äänestäjän poliittisen kuluttajansuojan kannalta, että vaalien jälkeen linja on taas niin laitaoikeistolaista, että vahvempaakin hirvittää.
Oman ideologisen linjan kätkeminen ja naamioituminen samanlaiseksi kuin kaikki muutkin jättää myös äänestäjän vaikeaan paikkaan. Miksi äänestää sellaisen ryhmän edustajaa, joka sanoo olevansa kuten muutkin? Tähän liittyy ajatus, että tietyn ryhmän ehdokkaat olisivat jotenkin rehdimpiä, aktiivisempia tai muuten vaan parempia, koska ovat sattuneet allekirjoittamaan juuri tuon kyseisen ryhmän paperit.
Siksikin olen ylpeä ollessani ehdolla edustajistovaaleissa demariopiskelijoiden listalla. Meillä on vahva ja selkeä visio siitä, kuinka ylioppilaskunnan on valvottava kaikkien opiskelijoidensa etua tasapuolisesti. Osana tätä edunvalvontaa on vaikuttaminen kaupunkiin, valtakunnan politiikkaan tai tarvittaessa koko maailmaan. Äänestäessään demariopiskelijaa, äänestäjä tietää mitä saa: Vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta
Lisää oleellista tietoa edustajistovaaleista
Sonkin vaalisivu
JYYn uutinen vaaleihin liittyen
JSDN
Luettelo kaikista ehdokkaista
SYLn vaalikone (auennee maanantaina)
Ehdokkaitamme:
Olli-Pekka Koljonen
Pekka Komu
Satu Konttinen
Mikko Laakkonen
Antero Lehmuskenttä
Jenny Lindborg
Hanna Plattonen
Hermanni Riikonen
Joonatan Virtanen
11 kommenttia:
Pääsi kai vahingossa unohtumaan, että esimerkiksi kokoomusopiskelijoilla on enemmän ehdokkaita kuin demariopiskelijoilla? Mihin kohdistuvasta kyllästymisestä tämä blogistin mielestä kertoo?
Valtio-oppia lukeneena blogisti varmaan myös tiedostaa, että nuo lopun iskusanat "vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus" eivät ole yksiselitteisiä, vaan sanojen sisältö voi sanojasta riippuen vaihdella suurestikin. En esimerkiksi usko, että Torikan vapauskäsityksellä on kauheastikaan tekemistä oman vapauskäsitykseni kanssa. Tasa-arvosta nyt tietenkin puhumattakaan.
Latteuksista vapaata ja älyllisesti rehellistä vaalikamppailua kaikille toivottaen,
Antti Vesala
Tulkitsen tämän loanheiton kohdistuvan nimenomaisesti Kokoomusopiskelijoihin. Jyväskylän yliopiston Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtajana vaadin vähän tarkennuksia!
1. Mitä tarkalleen on tämä "uusliberalistinen hulabaloo"? Minkä nimiset ihmiset sitä harjoittavat? Kuka törayttelee torvea vailla asiaa?
2. Mihin perustat väitteesi "kameleonttimaisesta muuttumisesta"? Kokoomusopiskelijat on toteuttanut täsmälleen sitä linjaa, josta viime vaaleissa puhui. Pystytkö osoittamaan yhtäkään poikkeamaa tästä?
3. Miltä osin kätkemme omaa ideologiaamme? Missä naamioidumme muiden kaltaisiksi? Miltä osin eroamme niin valtavasti muista, että meidän on naamioiduttava?
4. Väitätkö, että Kokoomusopiskelijat ei ole ollut aktiivinen kuluneella edustajistokaudella? Mihin väitteesi perustuu? Emmekö ole tehneen läjäpäin merkittäviä aloitteita, joita demaritkin ovat tukeneet?
5. Mitä tarkoitat syytöksilläsi hirvittävästä laitaoikeistolaisuudesta? Miten tämä tarkaan ottaen näkyy ja kenen toimesta?
Olen myös huomannut, että edellistä edellisen kommentin kirjoittajan ja blogistin vapauskäsitykset eroavat toisistaan radikaalisti.
Tämähän onkin erinomainen asia, sillä juuri se, millaisen sisällön nämä käsitteet kumpaisenkin ajattelussa saavat, kertovat myös niistä ideologisista eroista, joita herrojen ajattelussa on. Kun herrat vielä edustavat vastakkaisia poliittisia suuntauksia, voidaan myös näiden väliltä löytää helpommin eroavaisuuksia.
Edustajistovaalien realiteetit ovat kuitenkin toisenlaiset. Niissä pärjääminen edellyttää pitkää listaa ehdokkaista, joilla on kampuksella laajat sosiaaliset verkostot. Aika harvat tekevät äänestyspäätöksensä näissä vaaleissa ideologisin perustein, mikä toisaalta on ylioppilaskuntien yhteiskunnallisen merkityksen huomioonottaen aika lailla helppo ymmärtää.
Eri ideologioiden punnitseminen ja arviointi voi olla aluksi vaikeaa erityisesti konsensusyhteiskunnassa, jossa eroavaisuudet pyritään peittämään poliittisten puolueiden toimesta mahdollisimman hyvin. Edustajistovaaleissa tällaista pakkoa ei välttämättä ole, jonka vuoksi ne voisivat toimia lähtökohtaisesti parempana foorumina hieman suuremmillekin ideologisille vastakkainasetteluille. Tällöin kriittiseen ajatteluun vihkiytyneet yliopisto-opiskelijat voisivat tehdä pidemmällekin yhteiskuntaan ulottuvia arviointeja eri ideologioiden välisistä eroista.
Kriittistä ajattelua toivottaen,
Jussi Ahokas
Jukka kirjoitti: "Meillä on vahva ja selkeä visio siitä, kuinka ylioppilaskunnan on valvottava kaikkien opiskelijoidensa etua tasapuolisesti. Äänestäessään demariopiskelijaa, äänestäjä tietää mitä saa: Vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta"
Anteeksi vain, mutta minulla nousevat karvat pystyyn tällä kohtaa. "me" -ilmaisun käyttö tässä yhteydessä on aika vahva kannanotto sen puolesta, että teillä on ideologia ja visiot valmiiksi pureskeltuna, yksittäisten edaattorien/ehdokkaiden ei siis tarvitse omasta ajattelusta huolta kantaa.
Visiot ylioppilaskunnan suhteen ovat varmasti tervetulleita, kunhan muistaa ottaa huomioon, että edustajistossa ja myös edariryhmien sisällä on eriäviä mielipiteitä. JYYssä toivoakseni visioita rakennetaan yhdessä, yhteisiä tavoitteita etsien.
Lisäksi yhdyn Antin huomioon siitä, että puhutaan mistä tahansa käsitteistä (esim. nuo mainitus vapaus, solidaarisuus ja tasa-arvo) niin tulkintoja löytyy varmasti kuin sanojen käyttäjiäkin.
Kirsi, tervetuloa takaisin kotiin, kiva kun tulit! Nyt on kuitenkin pakko kritisoida. Sinulla on aika erikoinen käsitys demokratiasta.
Eikö ole vain hyvä, että ryhmät pyrkivät esittämään omat näkemyksensä mahdollisimman selkeästi ennen vaaleja, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ottaa niihin kantaa ja aidosti vaikuttaa yo-kunnan suuntaan?
Eikö kepuopiskelijoilla ole olemassa joitain yhteisiä päämääriä ja tavoitteita, joita yhdessä ajatte, ja joita kertoisitte äänestäjille? Sinun kirjoituksestasi päätellen teikäläiset ovat tabula rasa, jotka vain odottavat vaalitulosta ja jonka jälkeen alkavat neuvotella siitä, mitä tehdään. Kepun listalla oleminen siis toisin sanoen silkkaa opportunismia (ei mitään aitoa yhteisyyttä), tai sitten kyseessä on tiedon pimittäminen äänestäjiltä.
Eihän Jukka ole sanomassa, etteikö kompromisseja tehtäisi. Tottakai niitä tehdään. Esittämällä kuitenkin oman vaihtoehtonsa selkeästi voidaan kuitenkin rehellisesti selvittää mitä mieltä oikeat opiskelijat ovat. Voi olla, ettei sillä kyetä edes maksimoimaan kannatusta. Mutta se ei aina olekaan pointti.
Ei näitä vaaleja käydä toisia edaattoreita varten, vaan opiskelijoita, äänestäjiä varten. Heille on kyettävä tarjoamaan vaihtoehtoja, jotta he voivat ottaa aidosti kantaa. Jotkut taas näyttävät keskittyvän jakamaan valtaa jo ennen vaaleja.
Jukan esittämistä ajatuksista voi olla montaa mieltä ja niitä voi kritisoida. Se lienee tarkoituskin. Hän on kuitenkin rehellinen. Toiset taas pyrkivät esiintymään epäpoliittisina kaikkien kavereina -ja toteuttavat ohjelmaansa vaalien jälkeen, ilman että sitä testautettiin ihmisillä. Mutta tämähän on tuttua jo maankin hallituksesta. Sellaisia ovat näemmä pojat ja tytöt kuin isät ja äiditkin.
Kiitos kommenteista ja keskustelusta
Jussi toikin jo esille hyvän vastauksen Antin esittämään pohdintaan erilaisista vapauskäsityksistä. Totta kai kaikki sanovat olevansa vapauden ja tasa-arvon kannalla ja varmasti myös tarkoittavat sitä. Nämä ovat sellaisia meta-ideologioita, että harva niitä kyseenalaistaa. Siksi mielekästä onkin keskustella erilaisten vapauskäsitysten paremmuudesta.
Oikeiston ja vasemmiston käsitykset vapaudesta eroavat huomattavasti. Oikeistossa keskitytään enemmän negatiiviseen vapauteen: Kun valtio ei puutu siihen mitä ihminen voi tehdä, hän on vapaa. Vasemmisto puolestaan haluaa täydentää tätä niin, että valtion on kuitenkin huolehdittava, etteivät ihmiset riistä vapautta toisiltaan. Siksi vasemmiston projekti onkin ollut hillitä kapitalistista vapautta huolehtimalla hyvinvointiyhteiskunnan kautta siitä, että myös heikommassa asemassa olevien vapaus turvataan.
Oikeistolainen vapaus-käsitys on lähinnä formaalia vapautta: Valtio ei saa pakottaa ihmisiä orjatyöhön. Mutta jos yrityselämä tekee sen maksamalla niin huonoa palkkaa, että ihminen joutuu tekemään kahta tai kolmea työtä tullakseen toimeen, siinä ei ole mitään ongelmaa.
Vasemmistolaiseen vapauteen taas kuuluu vapauden periaatteen varmistaminen siten, että yhteiskunnan jäsenet ovat myös faktisesti, eivätkä vain muodollisesti vapaita. Ja tähän tarvitaan nimenomaan sitä yhteiskuntaa, jota oikeisto niin mielellään on ajamassa alas.
Esa taas vastasi melko hyvin Kirsin esittämään ihmettelyyn. Kyllä, meitä kaikkia yhdistävät tietyt arvot. Näiden arvojen pohjalta tehdään politiikkaa ja siitä voidaan ja täytyy keskustella, millainen politiikka parhaiten edistää näitä arvoja. Tässä keskustelussa on osansa jokaisella, joka tuntee vasemmistolaiset arvot omikseen.
Tahtoisinkin kuulla, mitkä ovat keskustalaiset arvot ja kuinka ne näkyvät keskustalaisessa politiikassa? Jos nämä arvot ovat vasemmistolaisia arvoja, kuinka oikeistolainen politiikka sitten oikeutetaan? Ainakin minusta keskusta on aina näyttänyt -anteeksi vain- arvottomalta. Kaikki keinot ovat sallittuja hyvin kapean ihmisryhmän elintason jatkuvaksi kohottamiseksi. Kansanryhmä joka elää tukiaisten varassa kannattaa puoluetta, jonka linja on hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Perin merkillistä
Eerolle täytyy sanoa, etten nimenomaan alkuperäisessä tekstissäni maininnut ketään henkilöä tai mitään puoluetta nimeltä. Tämä juuri siksi, että vältettäisi liiallinen henkilökohtaistuminen. Kun ihmiset ottavat asiat henkilökohtaisesti, he menevät takajaloilleen ja rakentava keskustelu tulee mahdottomaksi. Minusta on hedelmällisempää keskustella ideologioiden eroista.
Uusliberalistinen hulabaloo on markkinoiden muuttumista tehtävästään tehostaa taloutta itsetarkoitukselliseksi dogmiksi, joka itse asiassa kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja jolla perustellaan systemaattista tuhlausta. Älä anna uusliberalistin leikkiä rahoillamme.
Kameleonttimaisuus liittyy tähän hulabalooseen. Oikeistolainen politiikka kasvattaa tuloeroja, mikä tarkoittaa sitä, että suurimman osan kansasta suhteellinen tulotaso laskee. Poliittisen oikeiston vaalitilaisuuksissa ei kuitenkaan aina muisteta kertoa osallistujille, että hei, me muuten halutaan alentaa teidän kaikkien elintasoa, jotta rikkain prosentti väestöstä voisi olla entistä rikkaampaa. Asiakysymykset ohitetaan ja järjestetään mieluummin hyvää showta. Tämä on sitä torven töräyttelyä. Ja onhan Tuhatkunnan uudessa vaalijulisteessakin torven kuva.
Siinä julisteessahan on myös Jyrki Kataisen irtonainen pää, sikäli kuin ajatellaan samaa julistetta nyt.
Oon itse asiasta ihan samaa mieltä Torikan kanssa, mutta tuon viimeisimmän vuodatuksen yhteys JYYn edustajistoon alkaa olla jo aika etäinen.
Ja toisekseen täytyy kyllä sanoa, että mihin muuhun tuossa aloitusviestissä muka viitattaisiin kuin kokoomusopiskelijoihin, ja miksei sitä voisi saman tien sanoa suoraan? Ei se nyt varmasti tule yllätyksenä kenellekään, että olette Eero Tikan kanssa eri mieltä kaikesta ja että kokoomus- ja demariopiskelijat ottavat näissä vaaleissa tiukkaa skabaa siitä, kummasta tulee edustajiston suurin poliittinen ryhmä.
Millä perusteella asioiden oikeiden nimien jättäminen keskustelun ulkopuolelle saisi oikeistolaiset ja vasemmistolaiset kykeneviksi pohdiskelemaan poliittisia ideologioistaan jotenkin neutraalisti ja kiihkottomasti?
Iso käsi Oskarille ehkä tasapainoisimmasta ja tervejärkisimmästä kommentista tämän blogipostauksen kommenttiosiossa ottaen huomioon myös omani!
Syyllistyn tässä itse pintarääpäisyyn siteeraamalla blogistia kokonaisen virkkeen verran: Siksi mielekästä onkin keskustella erilaisten vapauskäsitysten paremmuudesta.
- Minun nähdäkseni kun se nimenomaan ei ole lainkaan mielekästä.
Keskustelun lopputuloksettomuus on ennalta tiedossa, kun ideologiaa täynnä olevat uusliberalistit ja keskussuunnittelijat ottavat yhteen täysin vakuuttuneina oman vapauskäsityksensä ehdottomasta paremmuudesta. Akateemisessa mielessä paljon kiinnostavampaa olisi keskittyä vapauskäsitysten keskinäisiin eroavaisuuksiin.
Analyyttisempaa lähestymistapaa voisi toivoa erityisesti siitä syystä, että ainakin osa keskustelijoista on käsitykseni mukaan yliopistossa kouluttautumassa politologisen analyysin asiantuntijoiksi.
Ei tässä sentään olla maailmavallankumousta tekemässä, ainakaan toivottavasti.
Lupaan tulla vastaamaan sekä Esan että Jukan kommentteihin, kunhan taas jossain välissä löytyy aikaa istua koneen ääressä.
Onneksi on tätä muutakin elämää.
Kirsi
Hmm..
Näinkö siellä valtio-opissa määritellään käsitteitä?
"Uusliberalistinen hulabaloo on markkinoiden muuttumista tehtävästään tehostaa taloutta itsetarkoitukselliseksi dogmiksi, joka itse asiassa kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja jolla perustellaan systemaattista tuhlausta. Älä anna uusliberalistin leikkiä rahoillamme."
Saisiko saman Suomeksi ja niin, että tavallinen yhteiskuntapoliitikon retalekin ymmärtää. Ja mitä tuo tarkoittaa ylioppilasliikkeen kontekstissa??
Mitä tulee noihin vapauskäsityksiin niin olisi oikein mukava tietää, mistä olet nuo johtanut. Suosittelen sinua lukemaan Kokoomuksen periaateohjelman niin saat siten jatkossa vähän perusteita väitteillesi ja sitä kautta varmasti ymmärrät, ettei ainakaan Kokoomus aja yhteiskuntaa alas eikä oikeistolainen politiikka itsessään vaikuta tuloerojen kasvuun.
Kun kirjoituksesi aihe on JYYn edustajistovaalit on hyvä laskeutua pohtimaan konkreettisia asioita. Vaikka arvomme ja ideologiamme määrittelevätkin toimintaamme, on ylioppilasliikkeessä kyse ennen kaikkea edunvalvonnasta. Olet varmasti täysin samaa mieltä, että Kokoomusopiskelijoiden aloitteet opinto-ohjauksesta, verkkotyökaluista ja periodijärjestelmän selkeyttämisestä ovat nimenomaan sen ydintä.
Tässä ei olekaan kysymys mistään Kokoomuksen periaateohjelmasta. Tikan ja Vesalan kirjoituksia lukemalla selviää, mitä Jyväskylän nuoret kokoomuslaiset ajavat.
Lähetä kommentti