Ihmiskunta ja sorto

Jokainen ihmisyksilö kaipaa vapautta. Jokainen tahtoo voida tehdä itse itseään koskevat päätökset, olla vapaa ja saada toteuttaa itsessään olevan potentiaalin täysimääräisesti. Ihmisen elämä on jatkuva aikuistumisprosessi, jossa yksilönkehitys johtaa vapautumiseen lapsuuden vajaavaltaisesta tilasta suurempaan itsensä käsittämiseen ja itsensä löytämiseen, jota kautta ihminen tulee tietoiseksi siitä, mihin hän pystyy ja mitä hän tahtoo. Ihminen ottaa vähitellen vallan omasta elämästään ja tätä valtaa on seurattava vastuun omista tekemisistään.

Tavoitellessaan vapautta, emansipaatiota ihmisyksilö saa jatkuvasti huomata paitsi fysiikan lakien sun muiden kosmologisten asioiden estävän omia valintojaan, myös ja ennen kaikkea toisten ihmisten. Vanhemmat kieltävät lapselta asioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja sääntöjä täytyy opetella ja noudattaa päiväkodeissa, kouluissa, armeijoissa, työpaikoilla ja yhdistyksissä. Moni asia seisoo vapautumisen tiellä.

Säännöt sinänsä eivät estä ihmisen inhimillistä kasvua, vaan monissa tapauksissa nimenomaan tukevat sitä. Ongelmia syntyy silloin, kun säännöillä ei ole mielekkäitä perusteluita tai syitä, vaan ne pohjautuvat puhtaaseen mielivaltaan. Tässä on vapaan kasvatuksen anti: Vapaa kasvatus ei usein esiintyvästä harhaluulosta poiketen tarkoita kasvatuksellista anarkiaa ja välinpitämättömyyttä, vaan ajatusta siitä, että lapsen voi antaa oman kehityksensä myötä kasvattaa itseään. Lapseen ei tarvitse kaataa sääntöjä ylhäältä päin, vaan antaa hänen itsensä käsittää, miksi on hänenkin intressiensä mukaista, että tietyt asiat ovat kiellettyjä. Esimerkiksi lasta ei ole tarkoituksenmukaista päästää ulos ilman paitaa, vaikka lapsi sellaista sattuisikin haluamaan, mutta hänen voi antaa itse päättää, laittaako päälleen vihreän vai oranssin paidan.

Vastaavalla tavalla myös aikuisen ihmisen on kasvatettava itseään. Emansipaatiossa on yksilön tasolla kyse juuri siitä, että ihminen osaa kohdistaa itseensä ja omaan toimintaansa sen kritiikin, jonka vapaa kasvatus on kohdistanut traditionaaliseen kasvatukseen. Ihmisen on jatkuvasti kysyttävä itseltään, miksi jokin asia on häneltä kielletty ja miksi hänen on tehtävä tietyllä tavalla. Näin hän voi tuulettaa ajatuksistaan pois sellaiset säännöt -moraalin, jos näin tahdotaan sanoa- joka ei ole perusteltua, eikä näin ollen kestävää, vaan itsetarkoituksellista.

Ihminen on vasta nuori toimija maailmankaikkeudessa. Erityisen nuori ja oppimaton ihminen on siinä, kuinka muodostaa yhteisöjä toisten vertaistensa kanssa. Siksi ihmisyhteisöt ylittäessään tietyn koon muodostuvat usein repressiivisiksi: Yhteisön säännöistä tulee itsetarkoituksellisia, eivätkä ne enää palvele yhteisön jäsenten intressejä. Silti totutuista toimintatavoista pidetään kiinni, koska kyky hahmottaa tilannetta koko yhteisön kannalta on puutteellista.

Repressiiviset säännöt estävät ihmisyhtöisön jäseniä toteuttamaan itseään ja saavuttamasta täydellistä inhimillistä potentiaaliaan. Usein kuitenkin jotkut yhteisön jäsenet katsovat hyötyvänsä vallitsevasta säännöstöstä ja alkavat muutosvastarintaisesti tukahduttaa uudistuksia. Nämä yksilöt pystyvät käyttämään kollektiivista yhteiskuntaa uudistuksellisten maailman parantajien alistamiseksi. Ja juuri tätä on sorto. Ihmiskunnan historia on sorron historiaa.

Nykyinen läntinen maailma ei kuvitelmistaan huolimatta ole vapautunut tästä sorrosta. Kenties mielenkiintoisimmalla tavalla se prosessi, jolla ihmisen luomat järjestelmät alistavat ihmistä, tulee näkyväksi seksuaalisuuden ja talouden alueilla. Omaa seksuaalimoraaliaan ei ole välttämätön ottaa Raamatusta, vaan sen voi omaksua esimerkiksi televisiosarjojen tai pornon tarjoaman mallin mukaan. Yhtä kaikki, ongelmaksi jää seksuaalinen repressio, sillä ihminen voi lähinnä valita kastikkeen, jossa hänet syödään. Dekadentti seksuaalinen huoramoraali on yhtä lailla seksuaalista repressiota, kuin tiukka viktoriaanen nunnamoraali. Molemmat estävät ihmistä pääsemästä tasapainoiseen suhteeseen oman seksuaalisuutensa kanssa.

Myös maailmantalous on hyvä esimerkki siitä, kuinka rengiksi tarkoitettu järjestelmä ottaa isännän roolin. Ihmiset ovat perustaneet yrityksiä siksi, jotta ne tuottaisivat ihmisille heidän tahtomiaan tavaroita ja palveluita. Yrityksiä ei ole tarkoitettu hallitsemaan ihmisiä, jota roolia ne hakevat. Talous tuottaa aivan päinvastaisia tuloksia, kuin suurin osa ihmisistä tahtoisi: ihmiset tahtoisivat nauttia elämästään läheistensä kanssa, mutta talous vaatii kilpailukyvyn nimissä suurempia työpanoksia. Suurin osa ihmisistä tahtoisi pienempiä tuloeroja, mutta heidän luomansa ja maksamansa talousjärjestelmä kasvattaa tuloeroja.

Kuten Milos Forman on todennut: ”Me rakennamme instituutioita omaksi hyödyksemme. Me maksamme niistä. Ja ne alkavat käyttäytyä kuin ne omistaisivat meidät.”


Post Scriptum: JSDN on valinnut uuden johtokunnan. Vuoden 2008 puheenjohtajana toimii Joel Lehtonen ja varapuheenjohtajana Joonatan Virtanen. Johtokunnan muut jäsenet ovat Leena Kaskivaara, Johanna Pietiläinen, Ismo Puhakka, Jukka Torikka, Jukka Utriainen, Taina Viikari ja Juha Ylitalo. Varajäsenet ovat Salla Saaranen, Mikko Laakkonen, Antero Lehmuskettä, Satu-Maria Konttinen, Olli-Pekka Koljonen ja Satu Naskinen.

Myös Demarinuorten Keski-Suomen piiri on valinnut piirihallituksen vuodelle 2008. Piirihallituksen puheenjohtaja on Salla Saaranen ja varapuheenjohtaja Ismo Puhakka. Muut piirihallituksen jäsenet ovat Niko Hjelt, Sonja Kekkonen, Jani Kokko ja Taina Viikari. Varajäseninä toimivat Joel Lehtonen ja Jukka Utrainen.

Onnittelut kaikille valituille ja toimintaintoa! Sekä suuri kiitos siitä, että olette tekemässä maailmasta parempaa

Kieltäkäämme filosofia?

Ymmärrän Jokelan ampumisvälikohtauksen tuoman surun ja hämmennyksen. Käsitän myös, että hämmenyksessään ihminen pyrkii etsimään syitä ja vastauksia, jopa huonosti harkituista lähteistä. Tässä sattuu helposti harha-askelia, mikä sekin on kovin inhimillistä. Nyt syyllistä ollaan etsitty kuitenkin jo niin absurdista tekijästä, että minun on tragedian sivujuonnetta käsiteltävä, vaikka alunperin suunnittelin jättäväni koko tapahtuman koskematta.

Helsingin Sanomat pohdiskeli eilen ilmestyneessä numerossaan kokonaisen sivun verran sitä, onko filosofia ja sen opetus kouluissa vaarallista. Tulilinjalle joutui tietysti Friedrich Nietzsche yleisesti puutteellisesti ja nihilistiseksi tulkittu filosofia, mutta myös poliittisen filosofian klassikko, Platonin Valtio. Valtiota parjattiin epädemokraattiseksi, sillä Platon hahmottelee siinä yhteiskuntaa, jossa ihmiset on jaettu luokkiin. Tämä on saanut opetushallituksen harkitsemaan Platonin oppien läpikäymisen uudistamista.

Epäilemättä Platonille nykyinen, egalitaristinen ja demokraattinen valtiomme näyttäytyisi perin kummallisena. Platonin valtiofilosofia ei pelkästään vahvista totutun valtiomme rakenteita. Se ei kuitenkaan ole syy kavahtaa platonilaista filosofiaa tai kieltää sen opetus, vaan päinvastoin lukea ja opiskella sitä! Uudet ideat eivät synny pelkästään jo laajalti hyväksyttyjä ideologioita toistelemalla, vaan ne on rohkeasti kyseenalaistettava. Niin paljon kuin demokratiaa siinä mielessä kuin sitä nykyisellään toteutetaan arvostammekin, ei siitä saa tulla pyhä lehmä, jota ei voi arvostella.

Yhteiskunta on sitä terveempi, mitä vapaammin siinä saa kyseenalaistaa ne perusteet, joille yhteiskunta perustuu. Eikö esimerkiksi Neuvostoliiton yhteiskunta olisi ollut terveempi, jos maassa olisi ollut laajalti saatavilla myös muuta, kuin marxilais-leniniläistä kirjallisuutta? Eikö samalla tavalla meidän yhteiskuntaamme tervehdytä sellaisen kirjallisuuden saatavuus ja opetus, josta ei voida suoraan johtaa oman yhteiskuntamme täydellisyyttä?

Jokaisen sukupolven on tehtävä oma vallankumouksensa, kyseenalaistettava vallitsevat normit ja yhteiskuntarakenteet. Kenties he omaksuvat omaan yhteiskuntaansa suuren osan siitä filosofisesta ja humanistisesta traditiosta, jota ihmiskunta on tähän asti saavuttanut. Tähän heitä ei tule kuitenkaan pakottaa yrittämällä kätkeä kaikki edellisen sukupolven maailmankuvaan sopimaton filosofia sensuurin maton alle. Liian paljo filosofointi ei aiheuta väkivaltaa, liian vähäinen saattaa aiheuttaa

Kauas ei näemmä ole tultu siitä, kun Sokrates pantiin juomaan myrkkymalja hänen turmeltuaan nuorisoa kiusallisilla kysymyksillään

Myös Joonatan Virtanen kirjoittaa aiheesta viisaasti

Alistuksen lyhyt historia

Pitkään kestäneen luonnonvalinnan seurauksena ovat elämänmuodot planeetallamme kehittyneet sellaisiksi, kuin ne nyt ovat. Ihminen on edennyt kehityksessään seuraavalle asteella, jossa se ei enää kehity kohti alituisesti parempaa elämää vain yksilönä, vaan ihmisyhteisön kehittyminen on jopa merkittävämpi prosessi, kuin yksilöllinen. Ihmisen on yksilönä mahdotonta kehittyä, ilman että hänen yhteisönsä kehittyy.

Kun yksilö ja yhteisö kehittyvät käsi kädessä, on ihminen kohdannut uuden evolutionaarisen ympäristön. Ihmiskunnan historiaa voidaan tulkita tätä taustaa vasten pyrkimyksenä alati laajemaan vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen, mutta myös jatkuvina romahduksina takaisin paitsi yhteiskunnallisen sorron, myös yksilöllisen onnettomuuden tilaan. Ja kuten ihmisyksilö tapaa luopua uskosta omaan kehitykseensä kohdatessaan vastoinkäymisiä, tapaavat ihmisyhteisöt luopua uskostaan yhteisöllisyyteen vain siksi, että ovat itse muovanneet yhteisönsä huonosti.

Aina silloin tällöin joku valistunut ihmisyksilö tai ryhmä yksilöitä on käsittänyt yhteisönsä epäkohdat ja pyrkinyt tekemään uudistuksia. Ja aivan yhtä usein nämä uudistukset ovat kohdanneet vastarintaa, sillä ne ovat järkyttäneet aikaisemman etuoikeutetun yhteisön sisäisen ryhmän asemaa. Näin ihmiskunta on käynyt koko olemassaolonsa ajan kamppailua, jossa yhtenä osapuolena ovat olleet eteenpäin katsovat ja alistavia rakenteita purkavat ryhmät ja toisena vanhoihin järjestelmiin ja etuoikeuksiin tukeutuneet konservatiivit.

Kenties absolutismia ja feodalismia kritisoineet ja vastustaneet ajatukset, jotka realisoituvat vallankumoukseksi Ranskassa 1789, ilmentävät tätä kehää parhaiten. Valistuksen filosofian innoittamina vaurastuva porvaristo alkoi käsittää oman merkityksensä silloisen järjestelmän taloudelle ja kyseenalaistaa aateliston perimykseen perustuvan ylivallan. ”Miksi me teemme kaikki työt, mutta aateliset ottavat rahat ja vallan?” kysyivät porvarit hävittäessään Bastiljin. Liberalismi aatteena syntyi tähän historialliseen kehitysvaiheeseen: Sen tuli turvata yksilöiden oikeudet vallanpitäjän mielivallalta.

Vaan mihin porvaristo käyttikään saavuttamaansa valtaa ja liberalismia? Uuden vastaavan, joskin vaikeammin hahmotettavan ja siksi vaikeammin kritisoitavan sortokoneiston, kapitalismin muodostamiseen. (Joonatan Virtanen kirjoittaa osuvasti porvarillisen ajattelun ja valistuksen suhteesta täällä) Kuten feodaaliruhtinaat olivat sortaneet porvareita ja vieneet heidän työnsä hedelmät heiltä keskiaikaisen yhteiskuntajärjestelmän provinsseissa, samoin porvarit sortivat työläisiä ja veivät heidän työnsä hedelmät industriaaliyhteiskunnan yrityksissä. Ja kuten ruhtinas vaati absoluuttista päätösvaltaa hallitsemassaan läänityksessä, vaati ja vaatii porvari absoluuttista päätösvaltaa omistamassaan yrityksessään.

Älyllinen ja periaatteellinen ristiriita näiden vaatimusten ja liberalismin välillä on ilmeinen, mutta se ei häiritse yksilönvapauksiin vetoavaa porvaria.

Marxilainen yhteiskuntafilosofia puolestaan puuttui teollisuusyhteiskunnan ongelmiin ja pyrki tarjoamaan emansipatorisen pakotien. Se ei estänyt toisia ihmisiä rakentamasta hänen nimissään Neuvostoliittona tunnettua sortokoneistoa. Ja entäs kristinusko sitten? Eikö Jeesuksen ydinsanoma ollut nimenomaan lieventää oman aikansa uskonnon kaapuun pukeutunutta alistusta? Ja eikö hänen nimissään rakennettu laajempi, vahvempi, totalitaarisempi ja autokraattisempia sortokoneisto, kuin ihmiskunta oli koskaan aiemmin nähnyt?

Pyrin kirjoittamaan ihmiskunnan ongelmallisesta suhteesta sortoon pian laajemmin

Sana edustajistovaalien jälkeen

Kauan odotetut ja suuresti jännitetyt edustajistovaalit ovat nyt ohi. Ainakin Jyväskylässä uusliberalistisen hegemonin vyörymistä torjuttiin tehokkaasti: demariopiskelijat löivät kokoomusopiskelijat kolmella äänellä, mikä ainakin omaa sydäntäni lämmittää mukavasti. Vaikka menetimmekin kaksi paikkaa JYYn edustajistossa, on demariopiskelijoilla viimeksi ollut viisi paikkaa edustajistossa joskus 70-luvulla.

Olen siis vilpittömän tyytyväinen paitsi omaan panokseeni, myös ryhmämme tekemään työhön. Meiltä tuli valituksi motivoituneita ja osaavia ihmisiä. Vanhat dinosauriit äänestettiin ulos. Kiitokset kaikille tehdystä työstä ja onnittelut valituille edustajille ja varaedustajille.

Erityiskiitos äänestäjilleni ja äänestäjillemme

Kiitokset myös muille ryhmille asiallisesta ja rehellisestä kampanjoinnista. Mielenkiintoista jatkossa tulee olemaan kuinka yksi sosialistiopiskelijoiden listalta valittu edustaja tulee toimimaan ja millaista linjaa vaalivoiton saaneet vihreät alkavat toteuttaa. Vihreän liiton itsensä linja on mennyt hyvin kauas niistä hyvinvoinnin, ympäristön ja solidaarisuuden linjauksista, jotka minua aiemmin porukassa miellyttivät. Toivottavasti Grönionin edustajistoryhmä on vähemmän valmis ideologisiin kompromisseihin vallan tavoittelemiseksi...

Henkilökohtaisesti fiilis on kliseisesti sanoen väsynyt, mutta onnellinen. Vaalipäällikkyys oli rankkuudestaan huolimatta hyvin palkitsevaa ja oli hienoa päästä tekemään uusia asioita ja tapaamaan uusia ihmisiä. Vähän kummalliselta tuntuu se, ettei minua valittu edes varaedustajaksi. Tämä tarkoittaa, että minut esimerkiksi poistetaan JYYn edustajiston sähköpostilistalta. Takaisin riviopiskelijoiden joukkoon siis...

Vaaleja kommentoivat myös ainakin OP Koljonen, Petri Mustakallio ja Joonatan Virtanen