Sivut

torstai 6. joulukuuta 2007

Suomi 90 vuotta


Itsenäisyyspäivänä on hyvä uhrata muutama ajatus itsenäisyyden ja isänmaan merkitykselle. Joskus kuulee esitettävän näkemyksiä, että esimerkiksi osallistuminen eurooppalaiseen integraatioon olisi haitannut Suomen itsenäisyyttä. Tällaisissa puheissa päätösvallan siirtäminen Helsingissä istuvilta Brysselissä istuville päättäjille on jopa lopettanut suomalaisen itsenäisyyden ajan. Väite on tietysti kestämätön. Nykyaikainen valtio ei menetä suvereniteettiaan osallistumalla kansainväliseen integraatioon, vaan tällainen toiminta on nimenomaan suvereniteetin käyttöä ja ilmentämistä.

Itsenäisyys ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Nykyään suomalaista itsenäisyyttä ei niinkään uhkaa rajan takana vaanivat neuvostopanssarikolonnat tai kommunistisen vallankumouksen uhka. Monet suomalaiset kokevat kuitenkin, että heidän mahdollisuutensa päättää omista asioista itse kansallisella tasolla ovat kaventuneet. Tämä johtuu kahdesta prosessista. Yhtäältä päätösvaltaa on siirretty viime vuosikymmeninä paljon kansallisilta parlamenteilta yksityisille yrityksille. Niiden tekemät päätökset eivät suinkaan aina ole sellaisia, kuin ihmisten enemmistö toivoisi.

Toisaalta nykyinen kansainvälinen integraatio ja yhteistyö antaa mahdollisuuksia faktiselle ekstraterritoriaaliselle lainsäädännölle. Suuri ja mahtava valtio pystyy säätämään lakeja tahtoessaan muillekin valtioille, kuin itselleen. Esimerkiksi Suomen on otettava Yhdysvaltain lainsäädäntö huomioon omia lakejaan säätäessään. Ja juuri pystyäkseen vastustamaan tällaista imperialismia tarvitsee pieni maa rinnalleen liittolaisia ja siksi eurooppalainen integraatio tukee suomalaista itsenäisyyttä, eikä vähennä sitä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille

Kirjoitin itsenäisyyspäivästä myös viime vuonna

1 kommentti:

Joonatan Virtanen kirjoitti...

Euroopan ja kansainväliseen integraatioon osallistuminen voi ainakin vahvistaa poliittisen vallan suvereniteettia. Tavallaan yksittäisten valtioiden suvereniteetti on jo mennyttä kalua markkinatoimijoiden hyväksi, mutta julkisen poliittisen vallan suvereniteetti taloudellisen yksityisen vallan yli on ylikansallisella tasolla yhä mahdollista todentaa. Tässä on tavallaan kyse, kuten ilmaiset, valtiosuvereniteetin ominaisuuksien uudesta todentumisesta ylikansallisella tasolla.

Mielenkiintoista, miten suvereniteetti vahvassa mielessä on määritelty silloin, kun se oli Euroopassa lipeämässä kirkolta valtiolle. Kirkon "suvereniteetti" ei ollut samanlaista kuin valtion. Nyt kun suvereniteetti on väitetysti jälleen lipeämässä markkinatoimijoille, siitä ei niillä ilmeisestikään tule samanlaista, kuin mitä se oli valtiolla.