Sivut

tiistai 29. tammikuuta 2008

Ympäristöpuolueen renessanssi



Sosialidemokraatit yhdistettäneen yleensä pikemminkin ihmisten, kuin ympäristön ja luonnon hyvinvoinnista huolehtimiseen. Mielikuva sinänsä on ymmärrettävä. SDP on pitänyt materiaalisen hyvinvoinnin kysymyksiä selkeästi asialistallaan ympäristöstä huolehtimisen ohella, kun taas puolueeksi organisoitunut ekologinen liike on profiloitunut julkisuudessa selvemmin ympäristöpuolueeksi laiminlyömällä ihmisten hyvinvoinnin kysymykset.

Ymmärrettävyydestään huolimatta mielikuva on kuitenkin perusteeton. Siksi olenkin katsonut ilolla SDP:n uusia avauksia ympäristöpolitiikan saralla. Helsingissä sosialidemokraatit ovat selkeästi valinneet linjakseen ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun. He ovat sekä ehdottaneet Helsingin keskustatunnelista luopumista ja tahtovat pääkaupunkiseudulle ruuhkamaksut. Ratkaisua kommentoi osuvasti esimerkiksi Johannes Erra, kysymällä vaativatko vihreät monopolia ympäristöystävällisten päätösten tekoon.

Toinen tärkeä kehityslinja julkisen liikenteen puolesta on SDP:n ympäristötyöryhmän hahmottelema valtakunnallinen matkakortti. Samaan aikaan itsensä vihreäksi värjäämistä yrittänyt kokoomus on jäänyt kannattamaan yksityisautoilua. Oikeiston ekologisuus tuntuukin tiivistyvän ajatukseen siitä, että ydinvoimaa on rakennettava lisää, koska sillä voidaan hillitä ilmastonmuutosta.

Ydinvoimalla ei pystytä tuottamaan sellaisia määriä energiaa, että uusiutuvien energian lähteiden kehitys voitaisi laiminlyödä ja samaan aikaan luopua fossiilisista polttoaineista. Lainaan Hanna Plattosen blogia: ” Jotta ydinvoimalla olisi minkäänlaista vaikutusta maailman hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen seuraavan kahden sukupolven aikana, maailmaan tulisi rakentaa 3000 uutta ydinreaktoria. Tällä hetkellä niitä on 429 kappaletta. Kiihkeimmillään maailmassa on rakennettu 3,4 reaktoria vuodessa, ja 3000 reaktoriin pääseminen vaatisi 50 reaktorin rakentamista vuodessa seuraavien 60 vuoden ajan. 3000 ydinreaktoria on minusta melko paljon tähän maailmaan.”

Jos SDP:n ympäristörenessanssin hengessä saisin esittää puolueelle toiveen, se olisikin ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvan linjan muodostaminen.

Post Scriptum: Demarinuoret ja SONK ovat avanneet nettiadressin, jossa SDP:n jäsenet vaativat neuvoa-antavaa jäsenäänestystä puheenjohtajasta. Tällä hetkellä allekirjoittaneita näyttäisi olevan 164. Adressi löytyy täältä. Se on noteerattu jo esimerkiksi Ylellä ja Hesarissa

13 kommenttia:

Antti Vesala kirjoitti...

Pelkällä uusiutuvien energianlähteiden kehittämisellä ei ole mahdollista saavuttaa sellaisia tuloksia, että fossiilisista polttoaineista luopuminen tulisi mahdolliseksi ilman katastrofaalista pudotusta ihmisten aineellisen hyvinvoinnin tasossa maailmanlaajuisesti. Ainakaan ilman merkittävää ydinvoiman lisärakentamista se ei ole realismia. Odotan moisten väitteiden esittäjiltä uskottavia perusteluita.

Kannatan tietenkin uusiutuvien energianlähteiden kehittämistä ja toivon todella, että jonain päivänä esimerkiksi liikennepolttoaineita voidaan valmistaa uusiutuvista raaka-aineista siten, että koko tuotantoketjun huomioon ottaen sillä olisi todellisia vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin. Nykyäänhän suurin osa biopolttoaineista (biodiesel ja -etanoli) ovat kokonaisvaikutuksiltaan jopa pahempia kuin bensiini. Lisäksi biopolttoaineiden lisääntyvä kysyntä johtaa sademetsähakkuiden lisääntymiseen tropiikissa, mistä onkin saatu jo huolestuttavia näyttöjä. Biohype voi koitua luonnolle (ja sen myötä ihmiselle) erittäin tuhoisaksi, ja sademetsätuhoista aiheutuva sukupuuttoaalto voi olla seurauksiltaan paljon kamalampi kuin hiilidioksidimäärän sinänsä vähäinen lisääntyminen ilmakehässä.

Tarkempi tutustuminen Hanna Plattosen kovin ylistämiin "oxfordilaisiin tutkijoihin" paljastaa muuten eräitä kiinnostavia seikkoja. Viitattu Oxford Research Group ei ensinnäkään liity millään tavalla Oxfordin yliopistoon, vaan paikannimi viittaa kyseisen organisaation perustajien aikaisempaan asuinpaikkaan. Kyse on vasemmistolaisesta think-tankista, ei siis mistään "tutkimusryhmästä". Lähdekritiikki jätetään lukijan vastuulle, ymmärrän sen toki blogimaailmassa.

Englanninkielinen Wikipediakin tietää tästä yhdistyksestä kovin vähän, itse asiassa artikkeli kuuluu kokonaisuudessaan: "The Oxford Research Group is a think tank, NGO, and registered charity based in the United Kingdom. Founded in 1982, the group advocates disarmament and non-violent forms of conflict resolution. In 2003, the Director, Scilla Elsworthy, was awarded the Niwano Peace Prize for this work. The Oxford Research Group's current executive director is John Sloboda."

Tätä taustaa vasten onkin hyvä palata Plattosen blogipostauksen alkuun ja lukaista vielä kertaalleen: "Nyt se on sanottu. Ydinvoima ei pelasta maailmaa ilmastonmuutokselta. Näin toteaa joukko oxfordilaisia tutkijoita."

Jään ehkä vielä odottamaan, milloin "se" todella on sanottu. Enemmittä kommenteitta tällä kertaa.

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos kommentista. Se palvelee suorastaan koulukirjaesimerkkinä kritiikin kohdistamisesta argumentin sijaan sen esittäjään. Maailmassa on uraania niin vähän, että jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä korvataan ydinvoimalla, uraani loppuu pian. Ydinvoiman lisärakentaminen on kuitenkin esitetyllä logiikalla puolustettavissa, koska uraanin loppumisesta on huolissaan vasemmistolainen organisaatio.

Myös aineellisen hyvinvoinnin katastrofin peikolla pelottelu vaikuttaa minusta epäuskottavalta. Elinkeinorakenteen kehittäminen teollisuustuotannosta palveluihin vähentää energian tarvetta ja parantaa elintasoa yhtaikaa. Esimerkiksi julkisen liikenteen käyttö vähentäisi päästöjä ja energian kulutusta, kun se samaan aikaan vapauttaa matkustajat työmatkallaan auton ajamisesta tuottavampaan työhön.

Energian kulutusta on vähennettävä radikaalisti ja välttämätön energia tuotettava kestävillä tavoilla. Eurooppa voi siirtää tätä velvoitetta eteenpäin eksessiivisellä ydinvoiman lisärakentamisella kenties muutamia vuosikymmeniä, mutta edessä se on joka tapauksessa. Mielekkäintä uusi energiateknologia olisi hyödyntää menestyvänä liiketoimintana jo nyt.

Antti Vesala kirjoitti...

Kun kerran hyvinvoinnin romahduksella pelottelu tuntuu epäuskottavalta, voitkin aloittaa maailman parantamisen itse. Kerro vaikka aluksi, minkä käytöstä itse luovut ensimmmäisenä:

1) Tietokone
2) Tiskikone
3) Pyykinpesukone
4) Sähköliesi
5) Sähköuuni
6) Mikroaaltouuni
7) Kahvinkeitin
8) Vedenkeitin
9) Jääkaappi
10) Pakastin
11) Televisio
12) Radio-CD-soitin
13) Sauna
14) Videot/DVD

Onhan näitä, näin ensi alkuun.

Mitä tulee edelliseen kommenttiini, sehän oli lähdekritiikkiä (onko tuttu käsite?). Jos puhutaan oxfordilaisista tutkijoista, olisi vain kohtuullista muistaa mainita myös, että kyse ei ole Oxfordin yliopiston tutkijoista, vaan jostakin "hieman" muusta, kuten tässä tapauksessa oli. Että sepä niistä kouluesimerkeistäkin.

Antti Vesala kirjoitti...

Täydennän vielä sen verran, että palvelutyön osuuden lisääntyminen ei sinänsä merkitse yksi yhteen energian tarpeen vähentymistä. Palvelualallakin työn tuottavuuden kasvu perustuu ennen muuta teknologiseen kehitykseen. Se on lihasvoiman korvautumista konevoimalla. Esimerkiksi tietotyön apuvälineet vaativat lähes poikkeuksetta toimiakseen sähköä, ja jopa perinteisessä tyyppiesimerkissä eli siivoustyössä alkaa olla käytössä melkoista hifiä.

Se on kyllä totta, että Suomessa olisi hyvin potentiaalia palvelutyön työvoimaosuuden kasvattamiseen. On tosin harmillista, että epärealistisen koulutuspolitiikan takia varsinkin nuorista ikäluokista alkaa olla korkeakoulututkinnon suorittaneita niin iso osa, että työlle ei löydy tekijöitä. Meitä humanisti-yhteiskuntatieteilijöitä vailla mitään varsinaista ammatillista pätevyyttä on Suomessa jo nyt aivan liikaa. Asenne valitettavasti turhankin monella on, että mieluummin roikutaan kortistossa kuin suostutaan ottamaan vastaan työtä, jonka ei katsota vastaavan koulutusta. Taannoin muuan "Paska-Eetu" antoi tälle lorvailijamentaliteetille kasvotkin.

Tuomas Värjö kirjoitti...

Tämä äskettäinen nopea käänne ympäristöystävällisyyden suuntaan on kunnioitettavaa demareilta. Muutkin yllättävät tahot, kuten elinkeinoministeri Pekkarinen, ovat näköjään muuttaneet mielipiteitään pikaisesti. Kunhan kokoomuksen asian suhteen kovin ydin (kuten Helsingissä arkkiautoilija Bogomoloff) hyppää vielä samaan kelkkaan, niin moni asia alkaa olla tasavallassa paremmin. Jälkimmäinen toive on tietysti toistaiseksi utopiaa, mutta olen Jukan kanssa samaa mieltä siitä että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

On totta, että nykyisen kulutustason ylläpito vaatisi fossiilisista polttoaineista luovuttaessa aivan liikaa ydinvoiman lisärakentamista. Kulutuksen vähentäminen ja vieläpä suhteellisen nopeasti on välttämätöntä. Samaan prosessiin kuuluu tietysti yksityisautoilun radikaali vähentäminen.

Esimerkiksi juuri biopolttoaineet kuten biodiesel eivät voi olla mikään lopullisesti öljyä korvaava ratkaisu, vaan vain (mahdollisimman lyhyt) välivaihe siirryttäessä monipuolisempaan ja ympäristöystävällisempään vetytalouteen. Se, että biopolttoaineiden tuotanto suuressa mittakaavassa voidaan osoittaa ympäristölle tuhoisaksi kertoo ennenkaikkea sen kulutustason kestämättömyydestä, johon suhteellisen halpa ja helposti saatava maaöljy meidät viime vuosisadalla huijasi.

Esimerkiksi ajankohtainen keskustelu Helsingin tietulleista kertoo siitä, miten vaikeaa metsää on nähdä puilta, eli havaita ongelma itsessään tiettyyn teknologiseen ratkaisuun sitoutuneessa (ja sitoutetussa) liikennejärjestelmässä pikemminkin kuin sen pienissä yksityiskohdissa.

Mitä tähän Oxford-juttuun tulee, on kuitenkin niin että Plattonen ei väitä oxfordilaistutkijoiden olevan em. kaupungin yliopistosta: tämä oletus lukijan on tehtävä aivan itse. Voihan myös olla, että ryhmä edustaa kaupungin jalkapalloseuraa Oxford Unitedia tai paikallista Oxford Arms-pubia.

Kirjoittajalla kuitenkin on lähdeviitteenä linkki järjestön sivulle jossa sen avoimesti kerrottu tausta löytyy kahden klikkauksen päästä. Tämä yksinkertainen lähteen tarkistaminen ei voi olla lukijalle ylivoimaista, joten en näe mitään syytä olettaa että Plattonen yrittäisi harhauttaa lukijoitaan. ORG näyttää oletetusta vasemmistolaisuudestaan huolimatta olevan myös asiallinen ja tunnustettukin organisaatio, joten siinäkään suhteessa lähteessä ei ole mitään epäselvää.

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos kommenteista,

Yleisesti ottaen suhtaudun kriittisesti poliittisen keskustelun viemiseen henkilökohtaiselle tasolle. Silloin siitä tapaa tulla hyvin epärakentavaa. Vastaan kuitenkin Antin esittämään haasteeseen kodinkoneiden käytöstä.

Tiskikonetta, vedenkeitintä, televisiota tai videoita minulla ei ole. Cd-soitintakaan ei ole ja radiota kuuntelen vanhasta kelloradiosta, joka toimii myös herätyskellona. Saunassa käyn yleisessä saunassa, jossa voi saunoa yhdellä lämmityksellä vaikka koko talon väki. Yleinen sauna myös säästää veden kulutusta.

Kahvinkeitintäni olen käyttänyt tänä vuonna yhden kerran.

Ruoanlaittoon liittyvien kodinkoneiden, kuten mikron, uunin, hellan, jääkaapin ja pakastimen käytöstä -kuten myös tiskaamisesta- luopuisin mielläni. Tämä tietysti edellyttäisi, että ravintolapalvelut kehittyisivät. Ympäristön näkökulmasta on huomattavasti tehokkaampaa, että ruokaa valmistetaan suurissa määrissä, kuin että jokainen illalla laittaa oman uuninsa päälle. Keskitetty ruokaileminen säästää muun muassa ruoan pakkausmateriaaleissa.

Ruokaan liittyvien kotitöiden -ja miksei muidenkin- ulkoistaminen kodeista palvelusektorille loisi uusia työpaikkoja, vähentäisi ympäristön kuormitusta ja nostaisi suomalaisten elintasoa, kun kotitöistä vapautuvaa aikaa voisi käyttää työntekoon tai ravintolassa ystävien kanssa jutusteluun. Valitettavasti meillä vallitsee kummallinen itsepalvelukulttuuri, joka estää tällaisen joka suhteessa myönteisen kehityksen.

Kuvaamani kehitys ei kuulosta sellaiselta katastrofilta, jolla energian säästämisen vastustajat pelottelevat, vaan varsin mieluisalta tulevaisuudelta.

Omituinen ajatus on myös yhdysmerkkien vetäminen teknologian kehityksen ja energian kulutuksen lisääntymisen välille. Melko omituista kehitystä sellainen, että sama työ saadaan tehtyä suuremmalla energialla, kuin aiemmin!

Esimerkiksi keittiömestari, joka osaa palvella asiakkaitaan paremmin kehittämällä ruoistaan entistä maukkaampia, ei tarvinne tämän taidon opetteluun juurikaan ydinvoimaloita. Silti tuottavuus paranee. Ydinenergialobbyn kannalta varmastikin aivan käsittämätön juttu.

Jos palvelusektorin tuottavuuden kasvulla tarkoitetaan sitten sellaisia ihmeitä, kuten että lastentarhanhoitaja voi hoitaa lapsia kahdeksan tuntia niin, ettei siihen mene kuin kuusi tuntia, kuten tuottavuus usein käsitetään, siihen epäilemättä tarvitaan jo melkoista hifistelyä.

Tuomaalle sen sijaan en voi sanoa, kuin että olen oikeastaan kaikesta samaa mieltä. Joskin luen mielelläni, jos tahdot avata hieman tarkemmin, mitä tarkoitat vetytaloudella.

tuomas värjö kirjoitti...

Vetytaloudella tarkoitan pohjimmiltaan sitä, että vedystä tulisi standardipolttoaine kaikissa ajoneuvoissa henkilöautoista raskaaseen liikenteeseen. Kysehän on polttoaineesta, joka ei aiheuta käytössä lainkaan päästöjä.

Vetytaloudessa ajoneuvojen polttoaine olisi vain energian kantaja (carrier), ei sen primäärilähde samalla tavalla kuin nykyiset fossiiliset polttoaineet: se olisi tuotettava jollain muulla energialla. Koska vety on hyvin yksinkertainen alkuaine, sitä voidaan kuitenkin tuottaa hajautetusti monenlaisten voimalaitosten yhteydessä.

Niinpä vetytaloudessa liikenne ei olisi enää riippuvainen yhdestä energianlähteestä, vaan periaatteessa autot kulkisivat yhtälailla ydinenergialla kuin tuulivoimallakin.

Vedyn laajamittaisen käytön estävät tällä hetkellä polttokennoihin ja kaasun varastointiin liittyvät tekniset ongelmat. Tokihan vetyautoja valmistetaan jo nyt, mutta kehittelyä ne vielä kaipaavat. Lueskelin äskettäin VTT:n tutkimusta, jossa arveltiin että vetyteknologia olisi todella käyttökelpoista autoissa vasta joskus 2020-2030- luvulla, joten optimistisestikin katsottuna jonkinlainen siirtymäkausi on pakko pärjätä muilla keinoin.

Jos tekniset ongelmat ovatkin vaikeampia kun nyt arvellaan, vetytalous voi tietysti osoittautua lopulta saavuttamattomaksi haaveeksi. Tällä hetkellä se kuitenkin näyttää lupaavalta mahdollisuudelta luoda joustava, vähäpäästöinen liikennejärjestelmä.

Antti Vesala kirjoitti...

Ihmiskunnan pitkä historia tuntee muutamia suuria paradigmanmuutoksia, jotka ovat merkinneet aina kulloistenkin aineellisten olosuhdetekijöiden asettamien kasvun rajojen rikkoutumista. Ensimmäinen tällainen "vallankumous" tapahtui, kun keräilijä-raadonsyöjä oppi metsästämään; seuraava oli neoliittinen vallankumous, kolmas teollinen vallankumous ja neljättä ehkä olemme parhaillaan todistamassa.

Tietenkin vasta jälkikäteen voidaan osoittaa, mitkä olivat ne juuri ne ratkaisevat innovaatiot, joiden tuloksena ihminen työnsi rajojaan taas kauemmaksi. Ehkä juuri vetytalous on tekijä, ehkä se olikin jo ydinvoima, ja sen osalta odotetaan enää taloudellisesti kannattavaa menetelmää, jolla merivedessä olevaa uraania voidaan kerätä talteen. Järkeillen voisi päätyä näiden yhdistelmään, eli vedyn laajamittaisen tuotannon vaatiman energian tuottamiseen meriveden uraanista valmistetun sähkön voimalla. Minä olen asiassa optimisti, ja luotan ratkaisun löytymiseen. Nykyisen kaltaisia menetelmiä ongelmien tunnistamiseen ei ole ollut käytössä aikaisempien suurten mullistusten tapahtuessa, ja niin ne vain tapahtuivat.

Tzin kirjoitti...

Vastaanpa tännekin tästä lähdekritiikki-teemasta. Kuten olen todennut, oma blogikirjoitukseni ei ole millään tavalla tieteellisesti pätevää. Esittämäni kommentti perustuu ainoastaan yhteen lähteeseen, ja lähteen "laadusta" voidaan käydä toki keskustelua.

Koska kyseessä on ainoastaan blogikirjoitus, en koe että olen menetellyt epäeettisesti. Käytin lähdettä kirjoituksessani, koska tutkimus oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen. En siksi, että se oli vasemmistolainen.

Koska ydinvoima on aina tunteita herättävää, minusta on mielenkiintoista tarkastella asiaa raakojen lukujen kautta. Toivoisin vastaavia tutkimuksia tulevan myös lisää.

Ja tiedoksi. En ole julkisesti kannattanut tai vastustanut ydinvoimaa. Lukekaa rivejä, älkää niiden välejä.

Antti Vesala kirjoitti...

Hyvä täsmennys. Ei tsekkaus todella vaatinut suurtakaan vaivaa, kun linkkikin oli annettu. Koska blogikirjoitusta oli käytetty lähteenä tässä blogissa, varsinainen kritiikki olisi ehkä pitänyt suunnata tarkemmin tähän ensimmäiseen viittaukseen. Etenkin, kun kirjoittaja halusi tukea viittauksella pyrkimystä muuttaa SDP:n ydinvoimakanta "kriittiseksi".

Lienee selvää, että suomalaisista työpaikoista vastuunsa kantava yleispuolue (mikäli SDP haluaa sellaisena pysyä) ei tule ydinvoimaa vastustamaan.

Tzin kirjoitti...

Jatkanpa vielä. Tulevassa puoluekokouksessa SDP tullee ottamaan kantaa ydinvoimaan. Koska ydinvoima on luettu "päästöttömäksi energiantuotantovaihtoehdoksi", puoluekokous tullee saamaan esityksen ydinvoiman puolesta. Toivon, että kanta tulee olemaan selvä kyllä tai ei, eikä jotain siltä väliltä.

Tämä on näppituntumani. Asiahan selviää varmuudella, kunhan ilmasto- ja energiaohjelma saadaan luettavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

mielenkiintoista keskustelua. sdp:n ilmasto-ohjelma on nyt kommenteilla www.reilusuomi.fi -sivustolla - sinne vaan jatkamaan! -koobra

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos runsaasta ja asiallisesta kommentoinnista!

Mielenkiintoista, että Antti kutsut itseäsi optimistiksi, koska uskot siihen, että jokin ratkaisu ydinvoiman käytön jatkamiseen keksitään, vaikka ydinpolttoaine loppuu. Mikset ole optimisti muiden energiamuotojen kehityksen suhteen?

Eikö olisi oletettavampaa luottaa innovaatioihin sellaisissa energian tuotannon tavoissa, jotka eivät vaadi yksittäistä, hyvin harvinaista ainetta toimiakseen, kuten tuuleen ja aurinkoon perustuvissa? Kuinka mielekästä on rakentaa lisää ydinvoimaloita ja luottaa siihen, että uraania löydetään jostain huomattavia määriä lisää, kun samaan aikaan voitaisi rakentaa sellaisia voimaloita, jotka taatusti toimivat tulevaisuudessakin?

Ja muistuttaisin, että vedyn käyttö energiataloudessa ei vielä lainkaan lisää käytettävissä olevan energian määrää. Jos vetyä erotetaan vedestä ydinvoimalla ja tätä vetyä käytetään polttoaineena, suurin osa ydinvoiman tuottamasta energiasta menee hukkaan huonon energiatehokkuuden vuoksi.

SDP:n puoluekokouksen kantaa ydinvoimaan voidaan tietysti veikkailla, mutta tätä spekulaatiota hyödyllisempää olisi kenties keskustella ydinvoiman ja työpaikkojen todellisesta suhteesta. Ydinvoiman lisärakentamisen välttämättömyyttähän perustellaan usein kansallisromanttisessa hengessä suomalaisten työpaikkojen säilymisellä.

En pidä kovin uskottavana, että suomalainen kansantalous menestyy kovin hyvin tulevaisuudessa, mikäli täällä jääräpäisesti kieltäydytään tekemästä energiaa säästäviä investointeja ja ylläpidetään vanhentunutta, energiaintensiivistä tuotantorakennetta. Ydinvoiman ekstensiivisellä lisärakentamisella näitä edessä olevia rakennemuutoksia voidaan siirtää eteenpäin, mutta sitä karvaampina ne ovat myöhemmin edessä.

Japani on valinnut toisen tien. Se on asettanut tiukat rajat esimerkiksi kodinkoneiden sähkön kulutukselle. Tällä hetkellä japanilainen energiaa säästävä tekniikka on kallista verrattuna muiden maiden vanhempaan tekniikkaan verraten. Mutta kun muuallakin säädetään pakon edessä tiukempia normeja energian kulutukselle ja energian hinta kasvaa, on japanilaisilla yrityksillä valtava etu ja koko globaalit markkinat vallattavanaan.

Eikö suomalaisista työpaikoista kiinnostunut veisi energiataloutta mieluummin tähän suuntaan?