Afrikan unioni on välillä ollut julkisuudessa muistakin saavutuksistaan, kuin eripuraisista kokouksistaan joissa Muammar Gaddafilla on saman verran autoja saattueessaan kuin kaikilla muilla johtajilla yhteensä. Afrikan unionin lipun alla toimineet joukot valtasivat Anjouanin saaren, joka oli aiemmin kapinoinut Komorien keskushallintoa vastaan ilmeisen epäsuositun Muhammed Bacarin johdolla. Saarelaiset ottivat miehitysjoukot yleisesti ottaen tervetulleina vastaan.
Afrikan unioni on hyvin erilainen kuin Euroopan unioni, vaikka AU:n tavoite on organisoida mantereensa EU:n mallin mukaan. AU:iin kuuluvat Marokkoa lukuun ottamatta kaikki maantieteellisen Afrikan mantereen valtiot, eikä se vaadi jäsenmailtaan samantapaista kriteeristön täyttämistä, kuin EU. AU:n päämääriä ovat muun muassa demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen ja tätä työtä on tekemässä muun muassa sellaisia demokratian ritareita kuin Muammar Gaddafi, Robert Mugabe ja monarkkeja lukuun ottamatta pisimpään maailmassa valtionpäämiehenä toiminut Omar Bongo, joka on hallinnut Gabonia presidenttinä vuodesta 1967.
Merkille pantavaa Anjouanin operaatiossa oli myös, että siinä oli vahvasti mukana libyalaisia ja sudanilaisia joukkoja. Kansainvälinen arvostelu ei ole ilmeisesti vaikuttanut siihen, ketkä voivat operaatioihin osallistua. Samalla logiikalla Euroopan unionin rauhanturvaoperaatioihin osallistuisi valkovenäläisiä ja transdnistrialaisia joukkoja.
Afrikan unionille on syytä toivoa menestystä, sillä jos jonkin maanosan valtiot ja kansat tarvitsevat yhteistyötä estääkseen globaalin kapitalismin pyrkimykset riistää valta demokraattisesti valituilta poliitikoilta, se on Afrikka. Mikäli AU pystyy vahvistamaan asemaansa, tulee mielenkiintoiseksi nähdä kuinka se asemoituu siinä geopoliittisessa pelissä, jossa valtakeskittymät tuntuvat nyt olevan Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Kaakkois-Aasiassa.
Oma osansa AU:lla tulee olemaan myös siinä, millaiseksi regionalististen kansainvälisen integraation projektien ja globalisaation suhde muodostuu. Avaavatko erilaiset mantereen kokoiset yhteistyöjärjestöt todella maailmaa kansalaisilleen, vai ryhtyvätkö ne linnoittautumaan entistä vahvemmin koko siltä maailmalta, joka jää oman mantereen ulkopuolelle?
2 kommenttia:
Tämähän on oikein hyvää palvelua. Kun erehdyin kysymään edellisen juttusi kommenttiosiossa Afrikasta, niin pian pärähtää kirjoitus siitä.
"Avaavatko erilaiset mantereen kokoiset yhteistyöjärjestöt todella maailmaa kansalaisilleen, vai ryhtyvätkö ne linnoittautumaan entistä vahvemmin koko siltä maailmalta, joka jää oman mantereen ulkopuolelle?"
Tuota pitäisin avainkysymyksenä, kuten myös sitä, millaista jälkeä mainitsemasi epäilyttävät tahot, kuten Libya, haluavat AU:ssa tehdä.
Kiina on ollut todella aktiivinen Afrikan suhteen ja on myöntänyt suuria avustuspaketteja köyhille maille, joskin Kiina pitää toisinaan itseäkin kehitysmaana. Yhdysvallat taas on keskittänyt sotilaallis-diplomaattista toimintaansa Keniaan, josta käsin se on voinut puuttua Al-Qaidan tekemisiin Somaliassa ja yleensäkin Somalian sisällissotaan. Miten AU mahtaa suhtautua näihin pelaajiin? Entä Euroopan unioniin, joka osallistuu moniin operaatioihin, mutta pitää yllä raskasta tariffijärjestelmää ja protektionistisia maataloustukia?
Spekulaatioista jäävät vielä ulkopuolelle Väli- ja Etelä- Amerikan maat. Olisiko näillä mailla yhteisiä intressejä AU:n kanssa? Mitä tulee globaaliin demokratiaan ja köyhyyden poistamiseen, näillä mailla uskoisi olevan paljon yhteisiä säveliä. Ainakin tähän asti juuri Mugaben kaltaiset hirmuhallitsijat Afrikassa, Pinochetin kaltaiset diktaattorit Etelä-Amerikassa, Chávezin kaltaiset demokratian irvikuvapopulistit ja huumesodat a la Kolumbia ovat estäneet tällaisen kehityksen. Tästä syystä pelkään, että Anjouanin operaatio oli vain irrallinen positiivinen merkki, ja siitä huolimatta AU:n eheys saattaa kaatua Afrikan sisäisiin ristiriitoihin ja juuri mainitsemiisi epädemokraattisiin tahoihin. Toivon, että olen väärässä.
EU:lta tulisi vaatia välittömiä toimia Afrikan auttamiseksi ja epäoikeudenmukaisten rakenteiden purkamista. EU:n tulisi mm. puuttua entistä tarkemmin siihen, miten eurooppalaiset yritykset toteuttavat yhteiskunta – ja ympäristövastuutaan Afrikassa.
Kiitos kommentista. Näin sitä yrittää nöyrä blogin pitäjä palvella lukijoitaan aihevalinnoin. Olen jopa harkinnut lisääväni blogiin sellaisen äänestyksen, jossa voi ottaa kantaa tuleviin tekstien aiheisiin.
Paljon kysymyksiä, enkä nyt edes yritä vastata niihin kaikkiin. Joka tapauksessa Afrikan ja eteläisen Amerikan yhteistyö vaikuttaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Valtio-opin erityisesti maailmanpolitiikan professori Pekka Korhonen on eräässä teoksessaan esittänyt enemmän tai vähemmän vakavissaan ennustuksen, että maailman talouden fokus tulee siirtymään Atlantilta ja Tyyneltä valtamereltä seuraavaksi Intian valtamerelle. Tässä oleellisina toimijoina olisivat Kaakkois-Aasian maat, Intia ja Afrikka.
Eurooppalaisilta yrityksiltä tulee toki vaatia yhteiskuntavastuuta niiden toimiessa Afrikassa, mutta afrikkalainen integraatio voisi antaa Afrikan maille välineet vaatia parannuksia myös itse. Mikäli kaikki Afrikan maat voisivat sopia yhteisistä pelisäännöistä, yritysten ei olisi niin helppo kilpailuttaa maita toisiaan vastaan uhkaamalla siirtää toimintansa toiseen maahan, jolla ei ole yhtä suuria vaatimuksia vastuullisen yritystoiminnan suhteen.
Lähetä kommentti