Sivut

torstai 18. helmikuuta 2010

Tulevaisuus mukaan kielipolitiikkaan


Henna Virkkunen kannatti haastattelussaan (KSML 16.2.) Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdotusta aloittaa ruotsin kielen opiskelu jo viidennellä luokalla. Kielten opiskelu näin aikaisessa vaiheessa on perusteltua, mutta valitettavasti tärkeämpi kysymys on unohtumassa. Mitä kieltä kouluissa tulee opettaa?

Esityksessä kyse on vain ja ainoastaan ruotsin kielen opiskelusta. Tälle kielivalinnalle on olemassa selkeät historialliset syyt, mutta peruskoulun tuntijakoa uudistettaessa olisi mahdollista ajatella myös tulevaisuusorientoituneemmin.

Lasten opetuksessa tulisi harkita, millaisia taitoja he tarvitsevat aikuistuttuaan, parin kymmenen vuoden kuluttua. En usko, että suomalaisten tulevaisuuden työntekijöiden asema eurooppalaisilla työmarkkinoilla turvataan sillä, että heille opetetaan kaksi hyvin pientä eurooppalaista kieltä, suomi ja ruotsi.

Suomi antaa kansainvälisillä työmarkkinoilla turhan paljon kaulaa muille maille vanhanaikaisella kielipolitiikallaan. Ongelma tulee ilmeiseksi, kun ajattelemme esimerkkiä saksalaisesta työntekijästä, joka opettelee äidinkielensä lisäksi ranskaa ja englantia. Hän pystyy toimimaan moninkertaisen joukon eurooppalaisia kanssa heidän äidinkielellään, verrattuna suomalaiseen joka taitaa suomen, ruotsin ja englannin.

Haaste tulee vielä näkyvämmäksi, kun se viedään globaalille tasolle. Kuinka suomalainen aikoo kilpailla työpaikoista vietnamilaisen kanssa, joka osaa vietnamin lisäksi kiinaa ja englantia? Entä espanjaa, portugalia ja englantia osaavan brasilialaisen kanssa?

Moniin entisiin siirtomaihin on jäänyt itsenäistymisen jälkeenkin siirtomaaisännän kieli ainoaksi tai toiseksi viralliseksi kieleksi. Suomeen on jäänyt Ruotsin kieli yhteisen historian vuoksi.

Menneisyyttä tulee kunnioittaa, mutta sen vuoksi ei kannata rampauttaa suomalaista tulevaisuuden menestystä huonolla kielipolitiikalla.

Ruotsi tulee varmasti olemaan tärkeä kieli suomalaisille tulevaisuudessakin. Mutta koululaisille on syytä tarjota myös muita vaihtoehtoja. Etelä-Amerikka tullee olemaan entistä tärkeämpi kauppa-alue tulevaisuudessa, joten ruotsin osaajien lisäksi on tärkeää, että Suomessa on myös espanjan ja portugalin osaajia. Venäjää tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, erityisesti maan itäosissa. Kiinan merkitys maailmantaloudessa ei tule ainakaan pienenemään, joten kiinan osaajat tulevat olemaan kullanarvoisia.

Kielipolitiikassa – kuten muussakin politiikassa – on hyvä muistaa menneisyys, mutta pitää kuitenkin mielessä, että politiikkaa tehdään tulevaisuutta varten.

4 kommenttia:

Vapaa kielivalinta kirjoitti...

Kielikoulutus on Suomessa ylipolitisoitunut.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jukka! Harvemmin RKP-Suomessa kuulee järkipuhetta.

Vinkki työelämään tuleville nuorille: Paino venäjälle, ruotsi pois!

Nimim: opiskelin aikuisiällä ranskan ja venäjän, enkä koskaan tarvinnut ruotsia

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Minusta kielikoulutus Suomessa on nimenomaan alipolitisoitunut. Jos siitä käytäisiin rakentavampaa ja kriittisempää poliittista keskustelua, uudet tavat hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja järjestää kieltenopetus kirkastuisivat. Nyt vedotaan vain siihen, että Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, eikä keskustelua tarvita.

RKP:ta tavataan pitää harmittomana puolueena, jolla ei ole kovin vahvoja kantoja. Ilmeisesti se kuitenkin osaa vaikuttaa niissä muutamissa asioissa, jotka sille ovat tärkeitä.

Venäjän osaaminen varmasti kannattaa tulevaisuudessakin. Mielenkiintoista on myös nähdä, mitä muita kieliä tarvitaan vaikkapa 30 vuoden kuluttua.

Hanna Sirén kirjoitti...

Hei! Minunkin mielestäni kielikoulutus on Suomessa pikemminkin ali- kuin ylipolitisoitunut. Suomessa havaitaan kyllä ruotsin opiskelun olevan poliittinen asia, muttei juurikaan ymmärretä, kuinka yksipuolista suomalaisten nykyinen kielenopiskelu onkaan.

Kävin katsomassa yllä kommentoineen henkilön Vapaa kielivalinta -sivuston, jossa pohdittiin ruotsia syynä suomalaisten kielivalintojen kapeutumiseen. Valitettavasti siitä tuskin on kyse, vaan nimenomaan koetusta "vapaasta kielivalinnasta" muiden kielten osalta, jolloin suurin osa lapsista (!) tai heidän vanhemmistaan valitsee heitä kiinnostavimman kielen. Tuo kieli on vähemmän yllättävästi nykypäivänä useimmiten englanti.

Samoin eri kunnissa kielenopetuksen resurssit ovat hyvin eri tolalla. Kaikkialla kovin monien muiden kielten valitsemiseen ei ole edes mahdollisuutta, etenkään, jos lapsi (!) tai hänen vanhempansa olisivat kiinnostuneita harvinaisemman kielen opiskelusta.