Sivut

torstai 8. helmikuuta 2007

Alkoholipolitiikkaa hyssälöimällä


Eduskunta hyväksyi eilen lainmuutoksen koskien alkoholilainsäädäntöä. Muutos puuttuu siihen, koska alkoholia saa mainostaa televisiossa ja oluen myynnin paljousalennuksiin. Näkyvin muutos tulee olemaan alkoholipakkauksiin lisättävät varoitustekstit. Olutpulloihin tullee siis samanlaiset varoitustarrat, kuin on nykyisin tupakka-askeissa ja -kartongeissa.

On toki arvostettavaa, että alkoholin väärinkäytön aiheuttamat ongelmat tunnustetaan ja asialle pyritään tekemään edes jotain. Valitettavasti tämä alkoholilain muutos on erinomaisen hyvä esimerkki hyssälöinnistä: Kun poliittinen kyky ja tahto puuttua niihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka aiheuttavat yletöntä alkoholin käyttöä, on olematon, pyritään äänestäjät vakuuttamaan asian hoidosta lakiteknisillä muutoksilla, joiden vaikutukset ovat lähinnä kosmeettisia.

Alkoholin ongelmat eivät johdu siitä, ettei kansalaisilla olisi riittävää tietoa siitä. Kyse on asenteista. Kyse on tietynlaisista yhteiskunnallisista rakenteista, joiden suunnittelu on epäonnistunut, tai joita pikemminkin ei ole lainkaan suunniteltu. Alkoholipolitiikan tulisi kysyä, miksi ihmiset juovat niin vastuuttomasti, vaikka heillä on tieto juomisensa kielteisistä vaikutuksista. Näin alkoholipolitiikka kytkeytyy laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.

Jotta alkoholin käyttöä ja sen aiheuttamia ongelmia voitaisi vähentää, meidän tulisi kysyä miksi ylläpidämme epätoivoisella vimmalla sellaista talousjärjestelmää, joka paiskaa suuren määrän ihmisiä työttömyyteen ja syrjäytymiseen? Miksi vauraudestamme huolimatta pidämme monia ihmisiä niin epämääräisissä työsuhteissa, että heidän elämän suunnittelunsa kärsii epävarmuudesta ja tämä tyytymättömyys johtaa juomiseen? Miksi olemme vieneet individualisoimisen ja oman edun tavoittelun niin pitkälle, että avio- ja seurustelusuhteet ovat muuttuneet hyvin kompleksisiksi ja näin yhä kasvava määrä ihmisiä on yksinäisiä?

Harva odottava äiti juo siksi, ettei tietäisi sillä olevan vaikutuksia tulevaan lapseensa. Jos odottava äiti juo, mikä aikaisemmin oli selkeä tabu, hän juo nimenomaan yli-individualisoinnin vuoksi: Olemme omaksuneet yksilökeskeiset arvot, joiden perusteella ihmisellä on oikeus mielivaltaisesti tyydyttää omia halujaan, vaikka se tarkoittaisi suunnatonta haittaa toisille ihmisille, esimerkiksi hänen omalle lapselleen.

Tällaisen prosessin ehkäisemiseksi varoitustarrat ovat kuin laastaria ydinaseen uhreille.

Kuvalähde: Yle

Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheeseen liittyen otsikoilla Populismia alkoholin verotuksen ympärillä ja Viina kortille?

3 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

Kyllä. Olen samaa mieltä siitä, että varoitukset alkoholin haitoista ovat lähinnä kosmeettisia. Sitä paitsi ko. tekstit saattavat vähentää alkoholia kohtuudella käyttävän ihmisen tuotteista saavaa nautintoa. En nyt kuitenkaan niitä varoituksia varsinaisesti vastusta.

Mua lähinnä mietityttää se, montaako poliitikkoa aidosti kiinnostaa syrjäytyneiden ja alkoholistien kohtalo. Vai onko kyse siitä, että heillä ei ammattitaito riitä ymmärtämään, mistä ongelmat johtuvat. Ne todellakin johtuvat paljolti asenteista: siitä, että Suomessa saatetaan vieläkin nähdä litran kossupullon kumoaminen jotenkin kunnioitettavana asiana. Esimerkkinä tästä viime ja toissa kesän tapaukset, joissa uhri oli juonut litran pullon viinaa minuutissa. Muistaakseni toinen näistä miehistä menehtyi ja toinen selvisi. Vaikka esimerkki on ääripäästä, niin se kuitenkin kuvaa Suomelle tyypillistä asenteellista ongelmaa.

Vanhasen hallitus epäonnistui erittäin pahasti siinä, että vahvojen alkoholijuomien verotusta laskettiin rankasti, mutta samaa ei tehty miedoille alkoholijuomille. Siinä meni kerralla roskikseen kymmenen vuotta kestänyt pitkäjänteinen politiikka, jonka tarkoituksena oli opettaa meidät juomaan "eurooppalaisittain" viiniä.

Vanhanen ja Hyssälä ovat julkisesti myöntäneet, että tässä suhteessa on tehty virheitä. Ilmeisesti varoitukset alkoholin haitoista ovat yritys korjata epäonnistunutta politiikkaa.

Vielä kokonaan toinen kysymys on se, miksi meillä on niin paljon syrjäytyneitä ihmisiä. Jukan esiin nostama individualisaatio on mielestäni merkittävin syy. Toinen syy on pitkäaikaistyöttömyys ja suhteellisen köyhyyden kasvu. Näitä asioita eivät varoitustarrat korjaa.

satukonttinen kirjoitti...

Hei, kiva, jotain, mistä minäkin tajuan sen verran, että minulla on siihen jopa mielipide...

Siis, olen osittain ehkä samaa mieltä, mutta ainakin joistakin asioista ihan eri mieltä molempien kanssa. Työttömyys, yksinäisyys eikä vaikka koko maailma kaatuisi kasaan ole se tekijä, joka saa ihmisen juomaan. Kukaan ei tule kaatamaan sitä viinaa kenenkään kurkusta alas. Totta on, että monet ehkä yrittävät paikata juomisella esimerkiksi avioeron tai lopputilin aiheuttamaa tyhjiötä elämässään, mutta on yksilöstä kiinni tekeekö sen. On monia, jotka ovat ottaneet menetyksen uutena alkuna ja pysyneet mukana yhteiskunnassa. Uskon, että monissa tapauksissa tilanne on päinvastainen, ensin on tullut juominen, joka on lisääntynyt aina siiihen pisteeseen asti, että kaverit ei enää kestä ja vasta siitä lähtenyt se syrjäytyminen sitten eteenpäin. Jukka kirjoitti, kuinka avioliitto- ja seurustelusuhteet ovat senlaatuisia, että ne johtavat yksinäisyyteen ja siten juomiseen. Tämän kohdan logiikka jäi minulta vähän hämäräksi...

En sano, että "oma syys, mitäs juot" tietenkään.. Totta kai pitää auttaa, mutta on monia, jotka eivät sitä apua halua, eikä heitä voi auttaa väkisin. Siinä olen kanssa varsin samaa mieltä, että asenteisiin pitää vaikuttaa, mutta en usko, että kovin moni pitää miehekkäänä vetäistä kerralla koko pullollista. Toisaalta en ehkä tunne tarpeeksi ihmisiä, että voisin jotain sanoa suuntaan tai toiseen.. Olen huomannut, että, jos joku juo, niin saa juoda vaikka maailman loppuun asti, kukaan ei tule kysymään "miksi". Mutta voi, jos joku ei juokaan, niin hänen on pakko olla raskaana tai uskossa tai muuten vain tosi outo... Minä en juo ollenkaan, koska en halua ja se saa riittää selitykseksi ja silti joidenkin yksilöiden on jotenkin vaikea se sulattaa.. Montakohan kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen "ai, etsä juo, ai, mikset..jos mä tarjoon?" Valehtelematta ainakin 20 kertaa, ainakin...

Tuosta individualisaatiosta ja yksilön omasta valinnasta vain sen verran, että vaatii paljon enemmän pokkaa olla juomatta, kun koko muu seurue nauttii alkoholia vaihtelevissa määrin..

Jukka Torikka kirjoitti...

Kiitokset kommenteista,

Pekka ja Satu lähestytte alkoholin ongelmia kovin erilaisista näkökulmista. Olemme varmasti melko samoilla linjoilla kuitenkin kaikki, joten voisimme miettiä näkemystemme yhteensovittamista.

Satu olet tietysti oikeassa, että juominen on viime kädessä jokaisen yksilön oma päätös, eivätkä kaikki juo tai juovat kohtuullisesti, vaikka elämässä olisi millaisia järkytyksiä. On ihmisiä, jotka eivät sorru alkoholin väärinkäyttöön missään olosuhteissa ja toisaalta on ihmisiä, jotka alkoholisoituvat erittäin helposti.

Suurin osa ihmisistä kuuluu näiden ääripäiden väliin ja heihin Pekan esittämä epäonnistuminen alkoholipolitiikassa erityisesti vaikuttaa. Suurimman osan ihmisistä alkoholin käytön tapoihin vaikuttaa se, millaista alkoholipolitiikkaa tehdään. Tietysti myös toiset politiikat, kuten syrjäytyneiden määrä, vaikuttavat epäsuorasti tähän enemmistön alkoholin käyttöön.

Ja kuten Satu sanoitkin, erittäin suuria paineita kohdistuu raittiisiin yksilöihin, sillä juominen on Suomessa normi, josta poikkeamiseen vaaditaan jokin syy. Jos ihminen ei tietyissä tilaisuuksissa juo, häneen suhtaudutaan varautuneesti.

Tuosta avio- ja seurustelusuhteista voisin vielä täsmentää sen verran, että tarkoitin romanttis-eroottisten ihmissuhteiden kompleksisoitumista. Vanhat traditiot ovat murtuneet, eikä ihminen saa niistä enää apua miettiessään suhtautumista vastakkaiseen sukupuoleen ja kumppaniinsa.

Aiemmin seksi liittyi vahvasti jollei avioliittoon, niin hyvin voimakkaaseen epämuodolliseen sitoutumiseen ainakin. Nykyisin seksin harrastaminen ei välttämättä tarkoita edes seurustelemista. Seksin salliminen vain avioliitossa tarkoitti, ettei ihmisillä ollut muita kumppaneita, kuin oma aviokumppani.

Nyt jokainen ihminen joutuu itse miettimään, miten suhtautua vaikkapa kumppaninsa aikaisempiin tai rinnakkaisiin kumppaneihin. Kuinka tulisi suhtautua pornoon, strippareihin tmv. esiintyjiin? Kuinka tulisi suhtautua siihen, jos oma kumppani hyödyntää tällaisia palveluita? Koska tapaillaan, koska seurustellaan ja koska ollaan seksisuhteessa?

Jos ihminen ei pysty muodostamaan itselleen selkeää linjaa näihin kysymyksiin, voi hän olla tyytymätön seurustelusuhteeseensa, vaikka se vaikuttaisi ulkoisesti tyydyttävältä. Tätä tyytymättömyyttä moni lievittää juomalla.

Sama ihmissuhteisiin liittyvä problematiikka vaikuttaa tietysti myös lasten tekemiseen. Moni pitää lapsia keskeisenä täysipainoisen elämän kannalta, mutta yhä useampi huomaa, ettei voi syystä tai toisesta hankkia lapsia. Tällaiset asiat jättävät erittäin suuria aukkoja ihmisen elämään, joihin helposti haetaan paikkausta alkoholista.