Vaatekaupoissa käyminen on melko hankalaa. Kun ei tunne vaatekaupassa käytettävää terminologiaa, on kauppa täynnä erilaisia vaatteita, mutta keinot löytää sellaisia, joita itse tarvitsisi ovat vähäiset. Myyjältä on tällaisessa tilanteessa huono kysyä, koska hänellä on kaupankäyntitilanteessa ylivertaiset tiedot ja voi siksi saada asiakkaan ostamaan jotain, mitä hän ei tarvitse.
Samanlainen toivottomuus vaikuttanee vaalien alla sellaiseen äänestäjään, joka tahtoisi kantaa kortensa äänen muodossa yhteiseen kekoon ja jolle on koulussa opetettu äänestämisen olevan kansalaisvelvollisuus, mutta jolla ei ole tiedollisia valmiuksia löytää kaikista puolueista, ehdokkaista ja kampanjoista sitä, joka olisi juuri hänelle oikea.
Jos kansalainen ei tiedä, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa, hänen on mahdoton omalla äänellään antaa kiitos tai moite hallituksen työskentelystä vaaleissa. Mitä pointtia on vaaleissa, jos ei antaa mahdollisuutta kansalaisille päästä eroon huonoa politiikkaa tehneestä vallanpitäjästä? Ja miten kansalaiset tämän tekevät, jolleivät tiedä kuka vallassa on ollut?
Lainaan tähän Pekka Komun teesit poliittisesta osallistumisesta:
- poliittista lukutaitoa on parannettava, asia huomioitava kouluissa
- medianlukutaitoa on parannettava, huomioitava myös kouluissa
- politiikan läpinäkyvyyttä on lisättävä
- äänestäjän ja valitun edustajan välistä responsiivisuutta on lisättävä
- lisää ihmisiä poliittisiin puolueisiin, monet tärkeät vaalit ja äänestykset pidetään puolueiden sisällä
Teeseistä on helppo olla samaa mieltä. Ylipolitisoitumisen kammossa ja postmodernin relativismin aallossa koululaitoksesta on siivottu pois normatiivisen ohella myös deskriptiivinen yhteiskunnallinen opetus. Se valitettavasti tarkoittaa, että kansalaisille ei opeteta valtion toimesta keinoja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja kritisoida valtaa pitäviä regiimejä. Tämän opettelu jää jokaisen yksilölliselle vastuulle ja jää monelta tekemättä.
Poliittisilla puolueilla on myös peiliin katsomisen paikka. Ovatko ne varmasti tehneet kaikkensa osallistaakseen mahdollisimman suuret ihmismäärät mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon? Sillä puolueiden tulisi olla nimenomaan orgaanisia kansalaisten yhteenliittymiä, eikä kähmintä – ja vallankäyttöbyrokratioita.
Avainroolissa uuden, yhteiskunnallistavamman yhteiskunnan luomisessa ovat poliittiset nuorisojärjestöt. On rohkaisevaa nähdä, kuinka yhden nuoren ihmisen hurahtaminen yhteiskunnallisiin asioihin aktivoi myös hänen kaveri – ja tuttavapiiriään. Parhaimmillaan nuorisojärjestö pystyy rohkaisemaan ja tukemaan tätä tulevaa yhteiskunnallista visionääriä niin, ettei innostus jää vain hetkelliseksi vaan seuraa yhteiskunnallisena tiedostavuutena läpi koko elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti