Sivut

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Kaikki töihin lamaa vastaan – paitsi me


Taloudellinen taantuma on herättänyt puheenvuoroja siitä, kuinka voisimme kaikki yhdessä työskennellä lamaa vastaan. Kansa olisi kutsuttava yhteisiin talkoisiin, kuten aikanaan talvisotaan. Pääministeri Matti Vanhanen on kehottanut yrityksiä kohtuullisuuteen osinkoja jakaessaan. Tavalliset, työtä tekevät ihmiset pääsevät tekemään jatkuvana virtana uhrauksia yhteisen tavoitteen eteen yritysten irtisanoessa ja lomauttaessa henkilökuntaansa.

Eräs etuoikeutettu ihmisryhmä kuitenkin porskuttaa kuten ennenkin. Julkisuudessa ei ole kyselty niiden miljardien perään, joita maksetaan maataloustukina. Jos tahdotaan yhdessä ponnistella, olisiko maanviljelijöiden mahdollista osallistua talkoisiin esimerkiksi jättämällä toinen vuotuinen Kauko-Aasian tai Etelä-Amerikan matkansa väliin? Tai edes vaihtaa se kotimaan tai Euroopan matkaan?

Ei ole kohtuullista, että yhdelle itseään yrittäjiksi nimittävälle ryhmälle turvataan hulppea tulotaso samaan aikaan, kun koko muun kansan elanto riippuu markkinoiden heittelyistä.

Edellinen lama oli raskas, mutta johti voimakkaaseen tuottavuuden kasvuun Suomessa. Kannattamattomat yritykset ja elinkeinot katosivat ja resurssit ja työvoima ohjautuivat tuottavammille aloille. Työn tuottavuuden kasvu tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että samalla työllä saadaan enemmän fyrkkaa.

Maanviljelyksessä pidetään turhaan työvoimaa työssä, joka ei tuota käytännössä mitään. Nauriilla ja retiiseillä ei rakenneta maailman kilpailukykyisintä kansantaloutta.

Olen aikaisemmin käsitellyt maatalouden ympäristötukien ongelmia

1 kommentti:

Pekka kirjoitti...

Olisi mielenkiintoista kuulla jonkin keskustalaisen vastine tähän kirjoitukseen - esim. millaisia heilahteluja tuottajahintoihin on tullut. Onhan se varsin omituista kyllä, jos maailmanlaajuinen talouskriisi ei vaikuta esim. EU:n maataloustukiin. Nythän EU:n budjetista yli puolet menee erilaisiin maatalous- ja aluetukiin.