Sivut

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Voir Paris et vivre


Mistä aloittaa? Pariisi teki hyvän vahvan vaikutuksen, vaikka lähdin matkaan hyvin skeptisin tuntein. En yksinkertaisesti uskonut, että mikään kaupunki voisi olla niin ihmeellinen, kuin olen kuullut Pariisista kerrottavan. Olin väärässä. Pariisi on juuri sitä, mitä siitä kerrotaan: kaunis, dynaaminen, tunnelmallinen, eloisa, kulturelli. Aivan toista, kuin unelias Strasbourg

Kaupungissa hämmästytti myös sen kompaktius. Kaikki on oikeastaan kävelymatkan päässä, jos vain jaksaa kävellä. Metro on totta kai kätevä, mutta yllättävän hidas ja asemat ovat lähellä toisiaan. Kauemmas ydinkeskustasta on rakennettu myös kehämäisiä raitiovaunulinjoja, joilla pääsee kulkemaan lähiöitä pitkin.

Ehkä mieluisinta Pariisissa oli hengailla lukuisissa kaupungin puistoissa. Puistoja on kahta kastia. Ensimmäisissä nurmikko kestää kävellä ja niissä on hyvä pitää piknikkiä. Hyvänä esimerkkinä täytyy mainita satumainen Buttes Chaumontin puisto. Toiset taas ovat puutarhamaisia, tarkkaan hoidettuja eikä niissä ole asiaa astua nurmikoille. Itse en ole oppinut arvostamaan ranskalaisten puutarhojen kontrolloitua estetiiikkaa.

Pariisi on hyvin kallis kaupunki. Oikeastaan kaikki muu on kallista, paitsi viinin juonti. Ranskassa EU-kansalainen saakin hyvin vastinetta verovaroilleen ostaessaan raskaasti subventoitua ranskalaista viiniä. Hintataso näkyy myös katsoessa kaupunkia sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Kerjäläisiä on joka paikassa, kuten myös asemilla sun muissa paikoissa makaavia herrasmiehiä.

Huhut tylyistä ja kielitaidottomisa pariisilaisista ovat elleivät perättömiä, ainakin liioiteltuja. Yleisesti ottaen ihmiset olivat kohteliaita ja ystävällisiä. Kaikki ainakin yrittivät puhua englantia ja nuoremmalla polvella kielitaidossa ei ollut ongelmia. Pariisissa on myös eräänlaista suurkaupungin kulttuuria. Ihmiset ovat käyttäytyä esimerkiksi metrossa ja muussa liikenteessä sujuvasti.

Eiffel-tornikin oli yllättävän mielenkiintoinen tuijoteltava. Siinä tiivistyy teollisen ajan yhteiskunnan kehitysoptimismi. Ajatus siitä, että modernisoituminen tuo ihmiskunnalle kehittää elinolosuhteitaan aina vain paremmiksi, kuten korkea torni hyvin symboloi, oli tyypillinen tornin rakentamisen aikaan. Muutamia vuosikymmeniä myöhemmin sama moderni toi eurooppalaisten niskaan kaksi maailmansotaa.

Ei kommentteja: