Koulutus pelastaa meidät

Koulutus pelastaa ja auttaa omaksumaan uusia
taitoja, kun rakennemuutos mullistaa
työelämän vaatimuksia

Järkevä mies ei provosoidu, kun provosoidaan - mutta minä en koskaan ole väittänyt olevani järkevä mies. Oikeistohäirikkö Tuomas Enbusken näennäisnokkela kolumni Nyt-liitteessä tuli niin harhaisesta todellisuudesta, että sitä on lyötävä vastapalloon.

Räyhähenkisessä kirjoituksessa herra Enbuske hyökkää koulutusta, valtiota, yliopistoja ja ”järjestelmää” vastaan. Teksti perustuu kahtiajaotteluun: Siinä on käytännölliset duunarit vastaan korkeastikoulutetut teoriahorisijat. Yksityisellä sektorilla työskentelevät rahaa luovat ihmiset vastaan julkisella sektorilla työskentelevät rahaa tuhlaavat ihmiset.

Herra Enbuske katsoo, että koulutuksesta on hyötyä yksilölle, muttei laajemmin yhteiskunnalle, koska ”oikeasti tuottavaa” työtä tekevät joutuvat koulutuksen maksumiehiksi. Jos kuitenkin työttömyyttä pidetään paitsi yksilötason, myös yhteiskunnallisena ongelmana, koulutus on yhteiskunnallisesti hyödyllistä, sillä se auttaa työllistymään.

Pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevista noin 40 % on töissä. Toisen asteen koulutuksen saaneista noin 70 % on töissä ja korkeakoulutetuista noin 85 %. Että sellaisia terveisiä vaan herra Enbuskelle täältä todellisuudesta. Jos yhteiskunta tahtoo tehdä jotain työttömyydelle, näyttäisi siltä että koulutus on siihen yksi avain.

Karikatyyri koulutetusta henkilöstä omissa sfääreissään filosofoivana professoriukkona voi olla hauska, mutta tällä arkkityypillä on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Kun talouden rakenteet ja sitä kautta työelämässä vaadittavat taidot muuttuvat, koulutus on juuri se tekijä, joka pitää työntekijän osaamisen ajan tasalla.

Herra Enbuske haikailee suo, kuokka ja Jussi – tyyppien perään. Vaan entäs sitten, kun suo on kuivattu ja pitäisi tehdä jotain muuta? Jos globaaleilla markkinoilla ei enää olekaan kysyntää kuokkaa käyttäville ihmisille, vaan pitäisi osata käyttää vaikkapa kaivinkonetta? Silloin koulutus pelastaa.

Ennen suolle töihin menoa Jussin on syytä suorittaa tutkinto, joka antaa valmiudet omaksua uusia tehtäviä ja taitoja nopeasti. Jussin työnantajan on syytä olla niin edistyksellinen ja koulutususkoinen, että kouluttaa Jussin kuokan heiluttamisen ohessa hallitsemaan myös muita työvälineitä. Jollei ole, niin Jussin ammattiliitto vähän muistuttaa.

Työpaikalla tapahtuva koulutus olisi nähtävä eräänlaisena työsuojelukysymyksenä. Työnantaja ei voi laiminlyödä työsuojelua niin, että hänen työntekijänsä rampautuvat työkyvyttömiksi. Samoin työnantajan pitäisi huolehtia siitä, ettei työntekijän osaaminen kärsi työpaikalla niin, että palattuaan työmarkkinoille työntekijällä ei enää ole uudelleen työllistymisen vaatimaa osaamista.

Tulevaisuudessa työ ja koulutus tulevat limittymään aikaisempaa vahvemmin yhteen. Työssä on opittava paitsi nykyisen työn vaatimat taidot, myös tulevan työn. Koulutuksen antamat muodolliset tutkinnot kytkeytyvät tähän oppimista tukien.

Entäs teoriaherrat sitten? Hyödyllisiä ja tarpeellisia hekin. Sillä teoriaherraa on Jussin kiittäminen siitä, että hänellä on kuokka, eikä tarvitse kaivaa käsin. Samoin teoriaherran keksimä on se kaivinkone, joka nostaa Jussin tuottavuutta eksponentiaalisesti kuokkaan verrattuna.

Nykymaailmassa asioiden ja sitä kautta taitojen ja osaamisen kysyntä vaihtelee ja koulutus on paras tapa sopeutua näihin muutoksiin. Herra Enbusken räyhäkolumneille on nyt kysyntää, mutta entä jos Nyt-liite lopettaa ketä oikeistokirjoittajaa luin tänään – palstansa? Silloin on erittäin hyödyllistä, että takataskussa on pari muutakin osaamisaluetta.

Tulevaisuus mukaan kielipolitiikkaan

Henna Virkkunen kannatti haastattelussaan (KSML 16.2.) Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdotusta aloittaa ruotsin kielen opiskelu jo viidennellä luokalla. Kielten opiskelu näin aikaisessa vaiheessa on perusteltua, mutta valitettavasti tärkeämpi kysymys on unohtumassa. Mitä kieltä kouluissa tulee opettaa?

Esityksessä kyse on vain ja ainoastaan ruotsin kielen opiskelusta. Tälle kielivalinnalle on olemassa selkeät historialliset syyt, mutta peruskoulun tuntijakoa uudistettaessa olisi mahdollista ajatella myös tulevaisuusorientoituneemmin.

Lasten opetuksessa tulisi harkita, millaisia taitoja he tarvitsevat aikuistuttuaan, parin kymmenen vuoden kuluttua. En usko, että suomalaisten tulevaisuuden työntekijöiden asema eurooppalaisilla työmarkkinoilla turvataan sillä, että heille opetetaan kaksi hyvin pientä eurooppalaista kieltä, suomi ja ruotsi.

Suomi antaa kansainvälisillä työmarkkinoilla turhan paljon kaulaa muille maille vanhanaikaisella kielipolitiikallaan. Ongelma tulee ilmeiseksi, kun ajattelemme esimerkkiä saksalaisesta työntekijästä, joka opettelee äidinkielensä lisäksi ranskaa ja englantia. Hän pystyy toimimaan moninkertaisen joukon eurooppalaisia kanssa heidän äidinkielellään, verrattuna suomalaiseen joka taitaa suomen, ruotsin ja englannin.

Haaste tulee vielä näkyvämmäksi, kun se viedään globaalille tasolle. Kuinka suomalainen aikoo kilpailla työpaikoista vietnamilaisen kanssa, joka osaa vietnamin lisäksi kiinaa ja englantia? Entä espanjaa, portugalia ja englantia osaavan brasilialaisen kanssa?

Moniin entisiin siirtomaihin on jäänyt itsenäistymisen jälkeenkin siirtomaaisännän kieli ainoaksi tai toiseksi viralliseksi kieleksi. Suomeen on jäänyt Ruotsin kieli yhteisen historian vuoksi.

Menneisyyttä tulee kunnioittaa, mutta sen vuoksi ei kannata rampauttaa suomalaista tulevaisuuden menestystä huonolla kielipolitiikalla.

Ruotsi tulee varmasti olemaan tärkeä kieli suomalaisille tulevaisuudessakin. Mutta koululaisille on syytä tarjota myös muita vaihtoehtoja. Etelä-Amerikka tullee olemaan entistä tärkeämpi kauppa-alue tulevaisuudessa, joten ruotsin osaajien lisäksi on tärkeää, että Suomessa on myös espanjan ja portugalin osaajia. Venäjää tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, erityisesti maan itäosissa. Kiinan merkitys maailmantaloudessa ei tule ainakaan pienenemään, joten kiinan osaajat tulevat olemaan kullanarvoisia.

Kielipolitiikassa – kuten muussakin politiikassa – on hyvä muistaa menneisyys, mutta pitää kuitenkin mielessä, että politiikkaa tehdään tulevaisuutta varten.