Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Ulrich Beck on lanseerannut termin Riskiyhteiskunta, Risikogesellschaft. Hänen mukaansa olemme siirtyneet teollistuneesta yhteiskunnasta eteenpäin ja tässä uudessa yhteiskunnassa vaikuttavat erilaiset lainalaisuudet, kuin teollisuusyhteiskunnassa. Tälle yhteiskunnalle, jossa vasta opettelemme elämään, on keskeistä erilaisten riskien muodostaminen ja niiden jakaminen.
Teollisuusyhteiskunnan haasteita oli materiaalisen toimeentulon turvaaminen kaikille kansalaisilleen. Tämä tavoite on tietyssä mielessä saavutettu. Enää ihmiset eivät kuole nälkään teollisuusmaissa, vaikka köyhyyttä paljon esiintyykin ja työn ja pääoman välinen ristiriita on kaikkea muuta kuin selvitetty. Materiaalisen vaurauden tuottamisen ja jakautumisen kysymysten lisäksi joudumme nykyisin kohtaamaan myös tuon tuotannon synnyttämien riskien tuottamisen ja allokoinnin kysymykset.
Oleellisimpia riskejä ovat Beckin mukaan teknologian tuomat riskit ihmisten ja luonnon terveydelle ja hyvinvoinnille. Materiaalisen tuotannon vuoksi ihmiset laskevat toistensa hengitettäviksi erilaisia myrkkyjä, pienhiukkasia ja radioaktiivisia laskeumia. Näiden mukana kuolleisuus ja sairastuvuus nousevat. Kukaan ei kysy yksilöltä, haluaako hän vaihtaa puhtaan hengitysilmansa tiettyyn BKT:n vuotuiseen kasvuun tai haluaako hän ottaa aina ulkona ollessaan riskin jäädä auton alle siksi, ettei tarvitsisi rakentaa junaratoja. Yksi tehdas voi päästöjensä happosateilla tuhota metsän, joka kuuluu meille kaikille. Korvauksia on turha odottaa.
Riskiyhteiskunnassa kaikki ovat vastuussa riskeistä, eli siis kukaan ei ole vastuussa. Euroopan unioni ylläpitää laajaa elintarvikkeiden ylituotantoa, joka hoidetaan verovaroin maksettavien lannoitteiden liikakäytöllä. Ovatko tästä vastuussa maanviljelijät, jotka laittavat lannoitteet maaperään? Vai lannoitteita valmistavat, markkinoivat ja lobbaavat lannoiteyhtiöt? Toisaalta he eivät tee mitään laitonta, onko syyllinen siis liian lepsu ympäristöviranomainen? Vai lakia säätävä poliitikko, joka pelkkää menettävänsä kannattajiena tukea, jos puuttuu tähän ilmeiseen ongelmaan? Onko syyllinen tiedemies, joka huijaa yhteiskuntaa laskelmillaan ”siedettävistä pitoisuuksista” samalla ottaen rahaa vastaan lannoiteyhtiöiltä? Äänestäjä?
Riskit pelottavat ihmisiä ja niinpä riskiyhteiskunnan kansalainen on jatkuvasti peloissaan. Ympäristöongelmien ja -riskien ohella hän saa pelätä työttömäksi joutumista, väkivaltarikollisuutta, ydinsotaa, sairastumista ja niin edelleen. Eikä ihmisluonto kestä alituista pelkoa muuten kuin kieltämällä sen, turtumalla siihen. Valitettavan pian yhteiskunta tottuu järkyttäviinkin asioihin, kuten esimerkiksi massatyöttömyys hyväksytään nykyisin normaalina osana talouden toimintaa. Sadat tuhannet suomalaiset, miljoonat eurooppalaiset on syrjäytetty yhteiskunnasta, mutta julkisuudessa ei näy talouden rakenteisiin puuttuvaa kritiikkiä.
Kun ihminen pelkää tarpeeksi, on hän valmis luopumaan paljosta turvallisuutensa vuoksi. Ja tämä näkyy. Ympäröivä yhteiskuntamme totalitarisoituu pikaista vauhtia, kun ihmisten perusoikeuksia kavennetaan turvallisuuden nimissä. Jo kukkaruukun tekeminen voi olla rikos, jos joku aikoo kasvattaa kyseisessä kukkaruukussa huumekasveja. Työnantajien pitäisi voida valvoa työntekijöiden sähköposteja. Eurooppalaisten lentoyhtiöiden täytyy luovuttaa matkustajiensa henkilötiedot Yhdysvaltain viranomaisille, jos mielivät maahan päästä. Suomi on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa päätöksen ampua alas matkustajalentokone ja näin tappaa omia kansalaisiaan, mikäli konetta aiotaan käyttää terrori-iskussa.
Tämä on turvallistamista. Kun joku asia määritellään turvallisuuskysymykseksi, siitä ei sallita keskustelua, kuten tavalliseen demokraattiseen päätöksentekoprosessiin kuuluu. Se sanellaan kansalaisille ja kun kansalaiset ovat tarpeeksi peloissaan, he nielevät mitä vain. Tätä teemaa käsitteli myös V for vendetta- elokuva, josta lisää täällä. Tästä näkökulmasta yhteiskunnan tulevaisuus näyttää synkältä, sillä suurin osa kansalaisista ei ole edes tietoisia näistä ongelmista ja kysymyksistä.
