Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eurooppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eurooppa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Rinteen-Renzin linja auttaa lopettamaan laman

Pelkkä halpa raha ei saa yksistyistä
sektoria investoimaan.
Italian pääministeri Matteo Renzi ja Suomen valtiovarainministeri Antti Rinne ovat vaatineet, että Euroopan on talouskurin tiukan tulkinnan sijaan keskityttävä talouskasvuun ja työpaikkoihin.

Vaatimus on perusteltu. 2010-luvusta tulee pian Euroopan hukattu vuosikymmen, jollei tähän saakka noudatettua talouspolitiikan linjaa kyseenalaisteta ja Euroopalle etsitä uutta suuntaa.

Suuria reformeja ei tarvita, jotta Eurooppa saadaan leikkausten ja säästöjen kierteestä uudelleen talouskasvun uralle. Riittää, että julkinen sektori pystyy investoimaan, jotta myös yksityisen sektorin investoinnit saadaan liikkeelle. Toinen tärkeä tekijä on yksityisen kysynnän vahvistaminen lisäämällä talouden tulovirtoja.

Valtioiden halua ja kykyä investoida rajoittaa euromaiden vakaus- ja kasvusopimus. Ratkaisu voisi olla niinkin yksinkertainen, että investoinnit jätetään pois talouden velkaa ja alijäämää koskevien sääntöjen tulkinnasta. Tällöin valtioiden tulisi yhä pitää tulonsa ja menonsa tasapainossa, mutta niillä olisi mahdollisuus ja kannustin luoda työtä ja talouskasvua investoimalla.

Saksan sallittiin aikanaan rikkoa vakaus- ja kasvupakettia talouskasvun kiihdyttämiseksi. Nyt konservatiivi Angela Merkelin johtama Saksa on tiukimmin vaatimassa, etteivät muut euromaat saa tehdä samoin.

Euroopan keskuspankki on pitänyt korkotasoa alhaisena jo vuosia, mutta se ei ole riittänyt saamaan talouskasvua käyntiin. Pelkkä halpa raha ei saa yksityistä sektoria investoimaan, jos tuotteille ei ole riittävää kysyntää. Yksityistä kysyntää vahvistetaan parhaiten vähentämällä kuluttajien epävarmuutta työpaikkojensa säilymisestä.

Koska yksityinen sektori ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan riittävästi työpaikkoja, on julkisen sektorin kehitettävä tapoja työllistää suoraan osa työvoimasta. Näin ylläpidetään työntekijöiden osaamista, vahvistetaan tulovirtoja, lisätään kokonaiskysyntää ja vähennetään talouden epävarmuutta. Suhdanteiden kääntyessä ja yksityisen sektorin työvoiman tarpeen kasvaessa työntekijät voivat siirtyä luontevasti julkiselta yksityiselle sektorille.

Talouskuri ei ole Euroopan  talousongelmia ratkaissut ja nyt on etsittävä uusia toimintatapoja. Euroopassa konservatiivit ja Suomessa kokoomus haluavat kuitenkin pitää itsepäisesti kiinni vyönkiristyksestä. Koko Euroopan kannalta on syytä toivoa, ettei aktiivisen julkisen sektorin ideologinen vastustus enää venytä lamaa.

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 15.7.2014.

torstai 11. elokuuta 2011

Paavo Lipponen presidenttiehdokkaaksi - mahtavaa!

Viikon energisoivin poliittinen uutinen on entisen pääministerin ja pitkän linjan valtiomiehen, Paavo Lipposen, ilmoitus pyrkiä presidentiksi. Ilmoitusta ei todellakaan voi kuitata toteamalla "So what?" Ennen tätä uutista tammikuun presidentinvaalit vaikuttivat erittäin epämielenkiintoisilta, kuin kruunajaisilta, joissa huudetaan kuninkaaksi ennaltamäärätty ennakosuosikki.

Jos Lipponen valitaan SDP:n presidenttiehdokkaaksi, saa kokoomuksen ennakkokuningas Sauli Niinistö hänestä merkittävän vastuksen vaaliin. Molempien miesten profiileissa on paljon yhteistä. He ovat olleet samassa hallituksessa, Lipponen pää- ja Niinistö valtionvarainministerinä (ja molemmilla on itse asiassa tismalleen yhtä montaa ministeripäivää takanaan, 2927). Molemmat ovat toimineet eduskunnan puhemiehenä ja päivänpolitiikasta vetäytymisen jälkeen ottaneet tavakseen kommentoida poliittisia asioita. Joko valtiomiesmäisen viisaasti tai besserwissermäisesti, tulkitsijasta riippuen.

Lipposen mukaantulo antaa myös aivan uudenlaista virtaa SDP:n jäsenäänestykselle presidenttiehdokkaastaan. Jäsenäänestys paitsi herättää hyvää aatteellista keskustelua, antaa jokaisen jäsenen jäsenyydelle tietynlaista demokraattista lisäarvoa ja muistuttaa sosialidemokratian roolista suurena kansanliikkeenä, joka vie kansan syvien rivien terveiset ja tahdon valtakunnan ylimmän päätöksenteon tasoille asti. Täytyy muistaa itsekin maksaa jäsenmaksuni.

Niissä puolueissa, joissa ei ole vielä omia ehdokkaita nimitetty, mietitäänkin nyt kuumeisesti omia strategioita. Keskustalle ei taida jäädä muita vaihtoehtoja, kuin pelata naiskortti. Pääehdokkaiden ollessa miehiä naisehdokas kerää kannatusta niiltä äänestäjiltä, joille sukupuoli on tärkeämpi ehdokkaan valintakriteeri kuin poliittinen kompetenssi tai ideologia. Jos Anneli Jäätteenmäki suostuu keskustan ehdokkaaksi, tulee vaaliväittelyistä kuin herkullinen revanssi vuoden 2003 eduskuntavaaleista. Paitsi että tällä kertaa vanhojen ystävien Lipposen ja Jäätteenmäen keskustelua sparraa Ville Itälän sijaan Sauli Niiistö!

Lipponen kelpasi vasemmistoliitolle pääministeriksi vuosina 1995 - 2003 kun vasurit olivat edellisen kerran samassa hallituskoalitiossa SDP:n kanssa. Toivottavasti Lipponen kelpaa heille myös presidentiksi, sillä vasemmistoliiton apu toisi Lipposen taakse todella vahvan vasemmistolaisen kansanliikkeen. Se myös varmistaisi, että presidentinvaalien toisella kierroksella on vasemmistolainen, hyvinvointiyhteiskuntaa ja avointa Eurooppaa kannattava ehdokas, vastassaan joko konservatiivis-oikeistolainen tai konservatiivis-nationalistinen ehdokas.

Tärkeintä on kuitenkin, että juuri nyt Euroopassa tarvitaan Paavo Lipposen kaltaista presidenttiä. Nurkkakuntainen nationalismi nostaa päätään Euroopassa ja pyrkii syyttelemään kaikista vaikeuksista "ulkopuolisia", keitä he sitten koskaan ovatkaan. Protektionismi ja rajojen sulkeminen yritetään tarjota legitiiminä vaihtoehtona avoimelle taloudelle ja yhteiskunnalle. Toisaalta suurpääoman omistajat syyttävät vaikeuksista Euroopan korkeita palkkoja ja sanovat, ettei Euroopan sosiaaliseen malliin ole enää varaa.

Juuri tällaisessa tilanteessa Suomen kansa voi huutaa selkeästi "EI!" näille vastenmielisille ajatuksille ja valita presidentikseen eurooppalaisen visionäärin, joka on sitoutunut avoimen Euroopan ylläpitoon ja kehittämiseen ja joka työväenliikkeen miehenä pystyy puolustamaan suomalaisia työntekijöitä globalisaation myllerryksessä.

PS: Myös Jani Kokko kommentoi Lipposen ehdokkuutta blogissaan

Kuva: Ulla Winter / Uutispäivä Demari