Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste päivänpolitiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päivänpolitiikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. lokakuuta 2010

Katsaus päivänpoliittiseen keskusteluun


Tällä kertaa polemiikki alkoi siitä, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kertoi, että hänen mielestään SDP olisi mieluisampi hallituskumppani perussuomalaisille, kuin nyt vallassa olevat porvaripuolueet. Se ei tullut hänen mieleensä, että SDP antaisi rukkaset tälle populismiin, ennakkoluuloihin ja pelon lietsomiseen nojaavalle puolueelle.

Soini perusteli näkemystään sillä, että sekä SDP että perussuomalaiset äänestivät eduskunnassa Kreikan lainapakettia vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että puolueet olisivat asiasta samaa mieltä. Äänestyksessä voi äänestää vain puolesta tai vastaan, ei ole eri tavoilla vastaan äänestämistä. SDP perusteli vastaan äänestämistä sillä, että pakettiin olisi lisätty ehtoja sen estämiseksi, että lainarahat valuvat samoille raharikkaille, jotka ovat vastuussa koko kriisistä. Perussuomalaiset taas äänestivät vastaan yleisestä vastustamisen ilosta.

Tämä riitti kuitenkin säikäyttämään keskustan. Puoluesihteeri Timo Laaninen purki säikähdystään julkisuudessa ja kuvasi SDP:n hyvin maaseutuvastaisena puolueena. Vaalitaktisesti ymmärrettävä siirto Laaniselta: Keskusta on menettänyt kannatustaan perussuomalaisille ja pyrkii siksi saamaan maaseudun asukkaiden kuvitteelliset rivit suoriksi ja äänestämään peloissaan keskustaa. Tempun toimivuus nähdään vaaleissa, mutta se kertoo paljon siitä paniikista mikä keskustan puoluetoimistolla nyt vallitsee, kun perussuomalaiset ovat saamassa sen gallup-kannatuksessa kiinni.

SDP ajaa maatalouden tukiriippuvuuden vähentämistä, eli sitä että maaseudun elinkeinot menestyisivät myös ilman valtavan kallista, byrokraattista ja epäkannustavaa tukiaisjärjestelmää. On hämmentävää, jos keskustassa tällaista ajattelua pidetään maaseutuvihamielisenä. Ovatko keskustalaiset niin epävarmoja kannatuksestaan jopa maanviljelijöiden parissa, että tahtovat pitää heitä tukiaisten hirttosilmukassa puolueuskollisuuden varmistamiseksi?

Maaseudun elinkeinorakennetta on monipuolistettava, sillä pelkkään elintarvikkeiden massatuotantoon perustuva politiikka on kannattamatonta ja vaatii kalliita tukiaisia ja tulleja. Elintarviketuotannossa on panostettava tukirahaa tuotannosta tuotekehitykseen, jotta tuotannossa voidaan laajentaa luomutuotantoa ja kehittää korkeamman jalostusasteen, esimerkiksi funktionaalisia elintarvikkeita.

lauantai 22. elokuuta 2009

Muutama kommentti päivänpolitiikasta

















Kataiselta hyvä kommentti ruoan verotuksesta

Jyrki Katainen esitti, että ruoan arvonlisäveron laskemisen 12 prosenttiin sijaan sekä ravintolaruoan, että kaupasta kuluttajalle myytävän ruoan alv laskettaisiin 14 prosenttiin. Hänen huolensa ravintoalan työllisyydestä on aiheellinen. Ravintola-ala pystyisi huonoinakin aikoina työllistämään vähemmän koulutettua ja muuten epäkuranttia tai vaikeasti työllistyvää työvoimaa. Ruoan alv:n alennus vain ruokakaupoista myytävästä ruoasta on kuitenkin selkeä heikennys ravintola-alan toimintaedellytyksille.

Kuvio on simppeli: Ihmiset ostavat ruokansa joko ruokakaupasta tai ravintolasta. Mitä enemmän ruoastaan kuluttajat ostavat ravintolasta, sitä enemmän syntyy työpaikkoja. Taloudellisessa tilanteessa, jossa yritykset vähentävät työntekijöitään tulisi ravintola-alaa tukea, eikä sen toimintaa vaikeuttaa, kuten nyt tehdään ruoan arvonlisäveroa alentamalla.

HS:n uutinen aiheesta

*************************















Arhinmäen kansanpankki

Paavo Arhinmäki esitti valtion ylläpitämän pankin perustamista, joka ei keskittyisi voiton tavoitteluun, vaan rahan lainaamiseen kohtuullisella korolla. Esitys ei ollut kovin yksityiskohtainen, mutta yhtä kaikki siihen liittyy merkittävä ongelma: Jos pääomaa annetaan perimättä siitä hintamekanismin määrittämää hintaa, pääomaa käytetään tuhlaillen ja se johtaa taloudellisen kokonaisuuden hyvinvointitappioon.

Ehkä kysessä olikin uuden puheenjohtajan retorinen harjoitus. Taloudelliset argumentit saavat poliittisissa keskusteluissa erityisaseman suhteessa kaikkiin muihin, kuten sosiaalisiin, ympäristö- tai tasa-arvoargumentteihin (kenties juridisia argumentteja lukuun ottamatta). Siksi vasemmiston on syytä oppia puhumaan talouden kielellä ja pyrittävä tempaamaan itselleen aloite talouspoliittisissa kysymyksissä.

HS:n uutinen aiheesta

*************************



Törkeä kehitysavun vähentäminen

Hallituksen suunnitelmat leikata kehitysyhteistyömäärärahoja ovat arvovalinta, joka kertoo hallituspuolueista paljon. Tiukan paikan tullen voi ottaa heiltä, jotka ovat kaikkien kyvyttömimpiä puolustamaan itseään: maailman köyhimmiltä. Vihreät on pelattu puun ja kuoren väliin. Vihreä työministeri joutuu keräämään työllistämismäärärahoja vaikuttaakseen tehokkaalta, vaikka rahat ovat poissa globaalista solidaarisuudesta, jonka puolustajina vihreät mielellään esiintyvät.

Toisaalta puhuminen kehitysyhteistyörahojen miljoonista tai kymmenistä miljoonista tuntuu merkityksettömältä, kun samaan aikaan länsimaat käyttävät miljardeja ja kymmeniä miljardeja dumpatakseen maataloustuotantoaan maailmanmarkkinoille subventoituun hintaan. Maataloustuilla tuhotaan kehitysmaiden oma, paikallinen elintarviketuotanto.

HS:n uutinen aiheesta

Sonkin kannanotto