Pari sanaa kehityspolitiikasta

Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson kertoo UP Demarissa kokemuksistaan kehitysyhteistyöprojekteista Etiopiassa. Hän esittää aivan oikein vaatimuksen siitä, että kehitysyhteistyön resurssit on käytettävä niin, että ne auttavat kehitysmaiden hätää kärsiviä ruohonjuuritasolla. Usein kehitysmaiden kanssa asioitaessa on valitettavasti oltava hyvin tarkka, että rahat todella menevät apua tarvitseville, eivätkä hallituksen jäsenten uusiin mersuihin.

Kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden suhteita olisi ajateltava myös kokonaisuutena. Jos kehitysmaita ja niiden kansoja todella tahdotaan auttaa, on pidettävä huolta, ettei muiden politiikkasektorien toiminnalla tehdä tyhjäksi sitä apua, jota kehityspolitiikan kautta kanavoidaan. Pahimmillaan teollisuusmaiden kauppapolitiikka tekee moninkertaisen vahingon kehitysmaiden taloudelle, verrattuna tukeen jota esimerkiksi mikrolainoilla annetaan. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin.

Toinen tärkeä kehityspoliittinen puheenvuoro on kansanedustaja Krista Kiurun kolumni Kepan verkkosivuilla. Tekstissä hän kertoo suoraan, kuinka paljon globaalin nälänhädän vähentäminen kiinnostaa länsimaiden johtajia: ”[Rooman kansainvälisessä] nälkäkokouksessa ei edes tavoiteltu nälän ja aliravitsemuksen poistamista vuoteen 2025 mennessä. Sen sijaan tyydyttiin jälleen kerran plaaplaa-julkilausumaan, jossa nälkä poistetaan "niin pian kuin mahdollista".

Kolumni yhdistää myös ansiokkaasti nälänhädän poistamisen ilmastonmuutokseen, jota koskeva huippukokous pidetään joulukuussa Kööpenhaminassa. Osallistuminen ilmastokokoukseen on hyvää imagopolitiikkaa poliitikoilta ja saa osallistujat varmasti näyttäytymään hyvässä valossa kotimaissaan. Jos kokousväki kuitenkin kuvittelee, että ilmastonmuutoksesta saadaan aikaan merkittävä kansainvälinen sopimus, ilman että muita globaaleja ongelmia, kuten nälänhätää, tulonjaon epätasaisuutta ja teollisuusmaiden epäreilua kauppapolitiikkaa käsitellään, tulokset jäävät luultavasti olemattoman laihoiksi.

Jyväskylän harppaus uuteen ilmastoaikaan!

Ihmiskunta on jo hyvin tietoinen oman toimintansa vaikutuksesta koko planeettame ilmastoon. Tutkimustulokset ovat olleet yksiselitteisiä jo pitkään: Ihmisen aiheuttamilla päästöillä on globaaleja vaikutuksia ja selkeä yhteys ympäri maailman yleistyneisiin erikoisiin luonnonilmiöihin. Nämä ilmiöt tuovat usein mukanaan suuria inhimillisiä ja ekologisia katastrofeja. Mutta ilmastonmuutos etenee myös vähitellen, muuttaen luontoa niin vaivihkaa, ettei sitä tahdo huomatakaan.

Kohdatessaan ongelman ihminen kysyy, kuinka se voidaan ratkaista. Samoin on ilmastonmuutoksen kanssa. Pelkkä tietoisuuus ei riitä, vaan ihmisillä on myös tahtoa käydä työhön asian korjaamiseksi. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan asia, jonka jokainen ihminen voisi korjata omalta osaltaan, vaan sen torjuminen vaatii yhdessä toimimista. Globaalit haasteet vaativat uusia toiminnan keinoja!

Minä uskon, että poliittisten päätöksentekijöiden on tarjottava valitsijoilleen, äänestäjille näitä keinoja. Minä uskon vastuulliseen ja reiluun politiikkaan, jossa kaupunki tiedostaa paikkansa muuttuvassa maailmassa ja suunnittelee toimintansa ajankohtaisten ongelmien mukaan. Nyt tämä tarkoittaa ilmastonmuutoksen torjumista ja se vaatii tehokasta päästöjen vähentämistä.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että eniten päästöjä voidaan vähentää pienimmillä kustannuksilla panostamalla rakentamisen energiatehokkuuteen. Siis mitä paremmin eristettyjä ja ilmastoituja rakennukset ovat, sitä vähemmän niiden lämmittäminen vie energiaa. Mitä vähemmän energiaa kulutetaan, sitä vähemmän päästöjä syntyy.

Kunnilla on suuri merkitys nimenomaan rakentamisessa. Kunnat paitsi omistavat, myös rakennuttavat paljon omaan käyttöönsä ja vuokralle. Vanhoja taloja korjaamalla energiankulutus voidaan vähentää puoleen. Ottamalla energiatehokkuus huomioon jo talon rakentamisvaiheessa voidaan emergiankulutusta melko yksinkertaisesti vähentää 70 prosenttia nykytasosta.

Jyväskylän kaupungin on oltava edelläkävijä suomalaisten kaupunkien joukossa energiaa säästävien rakennustekniikoiden käyttämisessä julkisessa rakentamisessa. Jokainen sairaala, vanhustentalo ja päiväkoti on tehtävä esimerkillisesti. Energiatehokkuuden vaatima lisäinvestointi maksaa itsensä takaisin 3-10 vuodessa. Jo nykyisillä energian hinnoilla.

Kaupungin tulisi kutsua kaikki tontin saaneet omakotitalon rakentajat kaupungin järjestämille kursseille, joilla energiaa säästävää rakentamista esitellään. Oulussa toimii tällainen vapaaehtoinen kurssitus ja sille osallistuu noin 75 prosenttia omakotitaloa rakentavista perheistä. Näin kaupunki tarjoaa asukkailleen erinomaisen tilaisuuden säästää paitsi omaa rahaansa, myös yhteistä ilmastoamme.

Samalla tavalla Jyväskylän kaupunki voi tehdä järkevää ilmastopolitiikkaa, joka vähentää päästöjä ja parantaa kuntalaisten hengitysilmaa, ollen myös taloudellisesti kannattavaa. Energiassa säästetty raha tarkoittaa sitä, että jyväskyläläisille tarjottaviin palveluihin voidaan panostaa enemmän. Panostukset energiaa säästävään rakentamiseen ovat siis todella vastuullista ja reilua ilmastopolitiikkaa ja tärkeä harppaus uuteen ilmastoaikaan.

Kirjoitus on julkaistu Pätkätyöläinen-lehdessä