Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitysmaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehitysmaat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. marraskuuta 2009

Pari sanaa kehityspolitiikasta



Kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson kertoo UP Demarissa kokemuksistaan kehitysyhteistyöprojekteista Etiopiassa. Hän esittää aivan oikein vaatimuksen siitä, että kehitysyhteistyön resurssit on käytettävä niin, että ne auttavat kehitysmaiden hätää kärsiviä ruohonjuuritasolla. Usein kehitysmaiden kanssa asioitaessa on valitettavasti oltava hyvin tarkka, että rahat todella menevät apua tarvitseville, eivätkä hallituksen jäsenten uusiin mersuihin.

Kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden suhteita olisi ajateltava myös kokonaisuutena. Jos kehitysmaita ja niiden kansoja todella tahdotaan auttaa, on pidettävä huolta, ettei muiden politiikkasektorien toiminnalla tehdä tyhjäksi sitä apua, jota kehityspolitiikan kautta kanavoidaan. Pahimmillaan teollisuusmaiden kauppapolitiikka tekee moninkertaisen vahingon kehitysmaiden taloudelle, verrattuna tukeen jota esimerkiksi mikrolainoilla annetaan. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin.

Toinen tärkeä kehityspoliittinen puheenvuoro on kansanedustaja Krista Kiurun kolumni Kepan verkkosivuilla. Tekstissä hän kertoo suoraan, kuinka paljon globaalin nälänhädän vähentäminen kiinnostaa länsimaiden johtajia: ”[Rooman kansainvälisessä] nälkäkokouksessa ei edes tavoiteltu nälän ja aliravitsemuksen poistamista vuoteen 2025 mennessä. Sen sijaan tyydyttiin jälleen kerran plaaplaa-julkilausumaan, jossa nälkä poistetaan "niin pian kuin mahdollista".

Kolumni yhdistää myös ansiokkaasti nälänhädän poistamisen ilmastonmuutokseen, jota koskeva huippukokous pidetään joulukuussa Kööpenhaminassa. Osallistuminen ilmastokokoukseen on hyvää imagopolitiikkaa poliitikoilta ja saa osallistujat varmasti näyttäytymään hyvässä valossa kotimaissaan. Jos kokousväki kuitenkin kuvittelee, että ilmastonmuutoksesta saadaan aikaan merkittävä kansainvälinen sopimus, ilman että muita globaaleja ongelmia, kuten nälänhätää, tulonjaon epätasaisuutta ja teollisuusmaiden epäreilua kauppapolitiikkaa käsitellään, tulokset jäävät luultavasti olemattoman laihoiksi.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Reipas ehdotus keskustaopiskelijoilta


Keskustan opiskelijaliitto ehdotti kannanotossaan globaalia perustuloa. Kyseessä olisi tasasumma, joka jaetaan kuukausittain kaikille maailman asukkaille. Kiitos erittäin rohkeasta ehdotuksesta! On hienoa nähdä, että keskustassakin voidaan ajatella asioita tavanomaisten mallien ulkopuolelta ja osoitetaan kiinnostusta globaaliin solidaarisuuteen. Vauraassa länsimaassa voi olla joskus vaikea muistaa, millaisissa oloissa kaikkein köyhimmät maailmassa elävät.

Yksin pieni, keskustaopiskelijoiden ehdotuksessa kymmenen euroa kuussa, perustulo ei ratkaise globaalin köyhyyden ja epätasaisen tulonjaon ongelmia. Ne ihmiset, joille globaali perustulo jäisi ainoaksi toimeentulon muodoksi, olisivat yhä köyhiä ja joutuisivat turvautumaan kyseenalaisiin keinoihin toimeentulonsa hankkimiseksi. Toisaalta suorat tulonsiirrot eivät auta niin kauan, kuin globaalit kauppapoliittiset rakenteet ovat vääristyneet. Rahan vieminen köyhältä on edelleen liian helppoa.

Rahoitukseksi mallilleen keskustaopiskelijat esittävät kansainvälistä hiilidioksidiveroa ja valuutansiirtoveroa. Molemmat ovat kannatettavia ehdotuksia, mutta antaisiko globaali tulonsiirto oikeutuksen myös globaalille ansiotulo- tai pääomatuloverolle?

Keskustaopiskelijat vihjaavat, että kansainvälisen asevarustelun hinnalla saisi jokaiselle maailman ihmiselle kymmenen euron kuukausittaisen perustulon. Vaikka asevarustelu onkin asia, johon ihmiskunta tuhlaa rahaa silkkaa kehittymättömyyttään, se ei ole ainoa. Maataloustuet ovat kuin asevarustelu: Kun yksi lisää tulivoimaansa, muiden on vastattava samalla tavalla. Rahaa kuluu, kukaan ei voita ja eniten kärsivät kaikkein heikoimmat. Mitä sanotte, keskustaopiskelijat, olisiko globaalia perustuloa mahdollista rahoittaa myös vähentämällä kehittyneiden maiden maataloustukia?