Sivut

maanantai 13. helmikuuta 2006

Hedelmöityshoidoista

Hallitus päätti esittää eduskunnalle lakia hedelmöityshoidoista. Tähän lakiin on liittynyt paljon erimielisyyttä, eikä hallituskaan ollut siitä yksimielinen. Erityisesti mielipiteitä vaikuttaa provosoivan lakiesityksessä oleva mahdollisuus yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitoihin.

Keskustelin tänään hedelmöityshoidoista muutamien toverieni kanssa. Mekään emme suinkaan olleet niistä yksimielisiä.

Pelkkä luonnonvastaisuus ei ole riittävä peruste yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitojen vastustamiseksi. Ihmiskunta on koko historiansa pyrkinyt parantamaan ja helpottamaan suorituksiaan erilaisten apukeinojen avulla. Hedelmöityshoitojakin lienee ollut kaikissa kulttuureissa, kuten päällään seisomista, koivunoksilla pieksemistä ja veren laskemista korvan takaa. Nyt ihmisen teknologinen kehitys on tehnyt näistä hedelmöityshoidoista tehokkaampia, kun ne perustuvat lääketieteeseen luonnonuskoisten myyttien sijaan.

Monet näkevät edellä mainittujen hedelmöityshoitojen suurimman kysymyksen nimenomaan naisen ja lapsen oikeuksien ristiriitana. Onko naisen oikeus saada lapsi ilman miestä suurempi, kuin lapsen oikeus saada molemmat vanhemmat? Tämä ei ole missään tapauksessa yksinkertainen kysymys. Kysymys liittyy oleellisesti positiivisten ja negatiivisten oikeuksien problematiikkaan. Oikeus saada lapsi on positiivinen oikeus. Oikeus saada olla syntymättä perheeseen, jossa ei ole molempia vanhempia, on negatiivinen oikeus.

On mahdoton arvioida, onko lapsen parempi olla perheessä, jossa on vain äiti, kaksi äitiä, vai sekä isä että äiti. Kaikissa näissä perhemalleissa on rakastavia vanhempia ja niissä kaikissa kasvaa kypsiä ja tasapainoisia lapsia. Jos tarkastelemme perheväkivaltatilastoja, voisimme olettaa, että lapsen riski joutua perheväkivallan uhriksi on suurempi perheessä, jossa on mies. Kukaan tuskin olisi kuitenkaan tällaisesta tilastollisesta syystä valmis rajoittamaan miesten osallistumista perheidensä elämään.

Hedelmöityshoitojen antamista harkitessa tulee ottaa ensimmäisenä arvona huomioon alkunsa saavan lapsen etu, hyvinvointi ja onnellisuus. Ketään ei tule syrjiä seksuaalisen suuntautumisensa tai elämäntapansa vuoksi. Mutta meidän on annettava jokaiselle lapselle mahdollisuus saada molemmat vanhemmat. Se on velvollisuutemme tulevaa sukupolvea kohtaan. Lapselta, jolla ei ole isää, viedään paljon pois. Hän ei koskaan voi istua isänsä polvella ja puhua niistä asioista, joista voi puhua vain isän kanssa.

2 kommenttia:

Tzin kirjoitti...

Onko jokaisella ihmisellä oikeus lapseen? Mielisairailla, kehitysvammaisilla, perinnöllisiä sairauksia kantavilla, homoilla, lesboilla?
Monet julistavat jokaisen oikeutta saada lapsia, mutta samaan hengenvetoon toteavat, että mm. skitsofreenikoilla ja vakavasti kehitysvammaisilla ei tällaista oikeutta automaattisesti olisikaan tai oikeus on jotenkin rajattu.

Miksi homoilla ja lesboilla olisi oikeus lapseen? He ovat valinneet kumppanikseen samaa sukupuolta olevan ihmisen, jolloin lisääntyminen ei "luonnollisesti" ole mahdollista. Jos naispareille sallitaan oikeus hedelmöityshoitoihin ja oikeus saada luovutettuja miessukusoluja, eikö miespareilla ole oikeus saada luovutettuja munasoluja ja oikeuden saada lapsia? Vai onko lapsen saanti ainoastaan naisen oikeus, jossa mies on vain avustajan roolissa?

Paljon kysymyksiä.

Jukka Torikka kirjoitti...

On totta, että lapsen saaminen oikeutena joudutaan kyseenalaistamaan. Kenties kyseessä on pikemminkin etuoikeus, kuin oikeus.

En voi olla kommentoijan kanssa aivan samaa mieltä homoseksuaalien kumppanin valinnasta. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole, ainakaan täysin, yksilön valinta. Vastaavalla tavalla yksilö ei valitse myöskään ikäänsä, sukupuoltaan, ihonväriään tai varallisuuttaan.

Oma ongelmansa tietysti on tuo miehen joutuminen lapsen tekemisessä "avustajan rooliin". Miehet on jo nyt työnnetty liian syrjälle omien lastensa asioiden käsittelyssä. Mitään sellaista politiikkaa ei ole syytä tukea, mikä kärjistäisi tätä ongelmaa entisestään.